Järjestövaliokunta valmistelee liiton hallitukselle työhyvinvointiin liittyvät asiat. Valiokunta on myös tehnyt konkreettisia esityksiä liiton hallitukselle syksyllä kokoontuneen tulevaisuustyöryhmän esittämistä toimenpiteistä, joilla nuoret kollegat saadaan paremmin tietoiseksi liitosta. Nuorten toivomuksena on ollut mm. kollegiaalisuusteeman käsittely. Sitä on toivottu myös paikallisosastojen ohjelmiin.

Lääkäriliittoa arvostetaan ammattiliittona, ja lääkäreitä pidetään hyvin kollegiaalisena ammattikuntana. Samanaikaisesti kuuluu ammattikunnan sisältä myös vastakkaista, mikä on todella huolestuttavaa. Tähän on varmaan monia syitä, joita voin tässä vain arvailla.

Ammattikunta on määrällisesti kasvanut, työvoiman liikkuvuus yli valtioiden rajojen on lisääntynyt ja työsuhteet ovat hyvin erilaisia samallakin työpaikalla. Lääkärit myös arvostavat vapaa-aikaa, perhettään ja ovat onneksi myös kiinnittäneet huomioita omaan jaksamiseensa. Työtä ei välttämättä tehdä kokopäiväisesti, vaan mm. osittaisella hoitovapaalla, osa-aikaeläkkeellä tai eläkkeellä ollessa, pidetään vuorotteluvapaita ja perhevapaita jne. Tämä kaikki muuttaa työpaikoilla töiden jakautumista. Erilaiset työaikajoustot ja työsuhteet ovat myös kova haaste esimiehille. Jotta kaikki tuntisivat voivansa hyvin, vaaditaan ylilääkäreiltä melkoisia kapellimestarin taitoja. Kollegiaalisuutta tarvitaan kaikilta osapuolilta monimuotoisissa työyhteisöissä.

Kesä on taas pian edessä, ja kandit tulevat terveyskeskuksiin ja sairaaloihin. Nyt meillä vanhemmilla lääkäreillä on mahdollisuus näyttää ja samalla antaa esimerkkiä ammattikuntamme arvostetusta kollegiaalisuudesta. Yrittäkäämme löytää aikaa vastata nuoren lääkärin kysymyksiin.

Parhaan kuvan ammattikunnasta saa omien kokemusten kautta. Muistan aina sen hetken kandina, kun menin ensimmäisen kerran KYS:n päivystykseen. Siellä oli kirurgipäivystäjänä erittäin kokenut ja arvostettu vanhempi kollega, joka toivotti minut tervetulleeksi joukkoon. Tunsin tulleeni hyväksytyksi tasavertaisena ammattikunnan jäsenenä, vaikka en vielä paljon mitään osannutkaan. Arvostan läpi elämäni tätä kokemusta.

Arkkiatri muistutti puhuessaan liiton 100-vuotisjuhlassa meitä lääkärin valasta. Siinähän sanotaan: "Suhtaudun kollegoihini kunnioittavasti ja annan heille apuani, kun he potilaita hoitaessaan sitä pyytävät". Tämä meidän jokaisen tulee muistaa riippumatta siitä, onko meillä kiire omissa töissämme. Kollegiaalisuus on ammattikuntaamme yhdistävä tekijä ja sen vahva tunne lisää meidän kaikkien hyvinvointia työpaikoillamme.

Kollegiaalisuusteemaa on tarkoitus käsitellä tulevaisuustyöryhmän ehdotusten mukaisesti Lääkäripäivillä, opiskelijatilaisuuksissa ja paikallisosastoissa. Aihetta on ehkä vaikea opettaa luennoimalla. Sen sijaan käyttäytymällä kollegoita kohtaan suvaitsevaisesti, auttavaisesti ja hyvää tahtoa osoittaen pidämme yllä ammattikuntamme arvonmukaista henkeä jatkossakin.

Ehdotankin, että Lääkäriliiton valtuuskunnan hyväksymät kollegiaalisuusohjeet käytäisiin vaikka kerran vuodessa läpi työpaikoilla yhteisissä lääkärikokouksissa.