Koulutus ja tutkimus tarjoavat tukijalan edunvalvonnalle
Lääkäriliiton koulutus- ja tutkimustoiminta on yksi edunvalvonnan apuvälineistä, jonka on palveltava ennen muuta lääkärien tarpeita. Tähän koulutus- ja tutkimustoimiala tähtää tarjoamalla panoksensa yhteiskunnalliseen keskusteluun ja tuottamalla liiton pyrkimyksiä tukevaa tietoa.
Liiton koulutustyön ytimen muodostaa lääkärien täydennyskoulutus, mutta yhtä lailla töitä tehdään yliopistoille kuuluvan perus- ja erikoistumiskoulutuksen hyväksi. Liitto ponnistelee myös pitääkseen koulutuksen määrällisesti ja laadullisesti kohdallaan.
-Seuraamme muun muassa, saavatko lääkärit koulutusta lain edellyttämät 10 päivää vuodessa työnantajansa kustannuksella. Tavoitteeseen tuntuu olevan vielä pitkä matka, mainitsee koulutusjohtaja Hannu Halila.
Erikoistuvat lääkärit tiedustelevat toimialan väeltä erilaisten palvelujen kelpoisuudesta. Kansainvälisestä lääkärintyöstä kiinnostuneet kysyvät ulkomailla erikoistumisesta ja eri maiden käytännöistä myöntää lääkärinoikeuksia. Ulkomaisia lääkäreitä askarruttaa töihin pääsy Suomeen.
Lääkäripäivät vuoden kovin urakka
Lääkäripäivät ovat koulutuspuolen suurin yksittäinen työrupeama vuosittain. Liitossa 24 vuotta työskennellyt koulutussuunnittelija Pirjo Kannisto työstää jo täyttää häkää ensi vuoden koulutusohjelmaa.
Koulutus- ja tutkimustoimiala vastaa myös lääkäreille myönnettävistä erityispätevyyksistä. Niitä koordinoi koulutussihteeri Ulla Anttila.
Koulutus- ja tutkimustoimialalla työskentelevät lisäksi kurssisihteerit Ritva-Liisa Vainio ja Irene Mukkila, joka toimii samalla Suomen Medisiinariliiton toimistonhoitajana. Koulutusosaston sihteerin tehtävistä huolehtii Hilkka Yletyinen.
Tutkimusten oltava puolueettomia
Liiton tutkimustoiminta nivottiin viime elokuussa yhteen koulutuksen kanssa. Kaikki tutkimus tukee tutkija Jukka Vänskän mukaan ainakin välillisesti lääkärien edunvalvontaa.
-Liitto haluaa tuoda tutkimuksillaan myös panoksen yhteiskunnalliseen keskusteluun.
Tutkimusyhteistyötä tehdään yliopistojen ja erilaisten kansainvälisten organisaatioiden kanssa. Tieteen periaatteet ovat kunniassa: tutkimuksilla halutaan koota luotettavaa ja vääristymätöntä tietoa.
-Ei olisi edes edunvalvonnan näkökulmasta hyvä, jos liiton tutkimukset miellettäisiin puolueellisiksi. Käytämme työnantajapuolen kanssa yhteistä pohjamateriaalia, jotta neuvotteluissa keskusteltaisiin samoista luvuista. Tuloksia voi tietysti aina tulkita eri tavalla, Vänskä sanoo.
Lääkärikunta parhaiten hallussa
Liitto kerää tutkimuksilla numerotietoa lääkäreistä, mutta luupin alla ovat myös ammattikunnan mielipiteet, työolosuhteet, sijoittuminen työmarkkinoilla, ansiot sekä terveydenhuollon rahoitus ja kustannukset. Tuloksia tuotetaan median, edunvalvonnan, ala- ja paikallisosastojen, luottamusmiesten sekä lääkärien omiin tarpeisiin.
Tutkimusten parissa työskentelee Vänskän ohella atk-tallentaja Mona Fäldt, joka huolehtii muun muassa vuotuisen lääkärikyselyn tietojen tallennuksesta. Liiton toisen tutkijan paikka on juuri pantu hakuun.
-Uskallan sanoa, että liitolla on paras tietämys siitä, missä lääkärit juuri nyt työskentelevät ja miten ammattikunnan koko ja jakauma tulevat kehittymään. Lääkärikysely antaa luotettavan kuvan tilanteesta, mistä kiitos jäsenkunnalle, joka vastaa kyselyyn varsin tunnollisesti, Halila huomauttaa.
Hän korostaa, että lääkärien mielipiteen tunteminen auttaa liittoa ajamaan oikeita asioita.
-Ajoittain vaikeutena on, että esimerkiksi perusterveydenhuollon ongelmista puhuvat muut kuin ne, jotka todella työskentelevät siellä. Ministeriön kenttäkierros tosin on hyvä yritys todeta todellinen tilanne paikan päällä.
Koulutus- ja tutkimustoimiala vastaa liiton laatuneuvostosta ja muusta terveydenhuollon laatuun liittyvästä työstä. Mittavin meneillä olevista hankkeista liittyy potilasturvallisuuteen.
-Pohdimme, miten haitalliset tai läheltä piti -tilanteet voitaisiin välttää ja mitä niistä pitäisi oppia. Esimerkiksi Tanskassa virheen tai komplikaation ilmoittaminen ei johda syytteeseen, mikä on selvästi lisännyt lääkärien ilmoitusaktiivisuutta. Olennaista olisi pystyä vapautumaan syyllistämisen kulttuurista.