KT:n sosiaali- ja terveyspalvelujen palvelussuhdeasioiden uutena neuvottelupäällikkönä työskentelee seuraavan neljän vuoden ajan varatuomari Ulla-Riitta Parikka. Paikka avautui, kun ennen häntä virassa ollut Eila Uotila siirtyi ylijohtajaksi Terveydenhuollon oikeusturvakeskukseen.

Parikka toimi ennen uutta tehtäväänsä apulaisneuvottelupäällikkönä samalla osastolla 10 vuoden ajan.

Kunnallinen työmarkkinalaitos KT ajaa kuntien ja kuntayhtymien etuja työnantajina sekä neuvottelee ja sopii niiden puolesta kunta-alan virka- ja työehtosopimukset. Parikka istuu näin ollen pöydän toisella puolella, kuin Lääkäriliitto neuvottelee palkoista ja muista palvelussuhteen ehdoista.

- Takanani on aika pitkä työmarkkinaura. Tavalla tai toisella olen ollut mukana aina 1980-luvun alusta alkaen, jolloin tulin lakimieheksi ja sihteeriksi Kunnalliseen sopimusvaltuuskuntaan.

Nyt on alkamassa vuoteen 2003 kestävä rupeama neuvottelupäällikkönä.

- Kun on näinkin kauan ollut töissä samalla osastolla, niin kai se totuus on, etteivät työtehtäväni järin paljon muutu. Käytännössä joudun kuitenkin seuraamaan entistä enemmän koko sosiaali- ja terveyssektoria. Teemme täällä kaikkea taivaan ja maan väliltä, mikä vain liittyy henkilöstöpolitiikkaan.

Hän pitää ongelmana sitä, että kuntalaiva kääntyy aika hitaasti.

- Asiat kuitenkin tapahtuvat nopeasti. Sopimuspolitiikka on mielestäni ollut aina vähän jälkijättöistä ja tavallaan palokuntalaista sammutustyötä, mikä on minua aina vähän kaivellut, kertoo Parikka.

Hän muistuttaa, että paikallistaso voi kuitenkin halutessaan tehdä hyvin paljon ja muokata sopimuksia omien tarpeidensa mukaan.

- Se on sitten eri asia, mitä kunnallistalouden tilanne on aiheuttanut. Kaikki se hyvä, mitä kuviteltiin saatavaksi aikaan paikallistasolla kuten palvelussuhteen ehtojen rakentaminen mittatilaustyönä, ei ole oikein toteutunut. Tällä hetkellä tilanne näyttää kuitenkin aika paljon valoisammalta. Sellainen ajatusmaailma, että maksetaan työstä, osaamisesta ja aikaansaannoksista, on ihan selvästi levinnyt.

PALKKAEROT OVAT AIVAN LIIAN PIENET

Parikan mielestä voitaisiin yleensäkin kuntasektorilla lopettaa keskustelu peruspalkoista.

- Nehän eivät ole oikeastaan kenenkään palkkoja paitsi ehkä jonkun nuoren ja juuri vastavalmistuneen. Uskon, että henkilökohtainen palkanosuus tulee pikkuhiljaa lisääntymään. Kun niitä ei ole ollut käytössä, niin tietysti ainakin nuorempi polvi pitää lähtöpalkkoja todella huonoina. Mielestäni pitäisi puhua säännöllisen työajan ansioista ja kokonaisansioista.

Hän kertoo itse inhoavansa määrävuotisia palveluslisiä, jotka tulevat kuin manulle illallinen.

- Niitä on perusteltu monella tapaa kuten esimerkiksi työnantajauskollisuudella ja sillä, että kunnallishallinnossa ei ole oikein urakehitystä. Minä luopuisin mieluiten kaikenlaisista määrävuotisista palveluslisistä ja rakentaisin palkan todella työn ja tulosten perusteella.

Parikka sanoo, että kunnallishallinnossa palkka-ajattelu on ollut paljolti vakanssikeskeistä eli tietty palkka tietyllä vakanssilla.

- Tämä on voinut aiheuttaa sen, ettei meillä hyväksytä tarpeeksi palkkaeroja. Kaikki eivät ollenkaan pidä siitä ajatuksesta, että minun mielestäni lääkärikunnan sisällä tai esimerkiksi erikoislääkärien ryhmän sisällä säännöllisen työajan palkkaerot, saatikka peruspalkan erot, ovat aivan liian pienet.

- Meillä on hyviä lääkäreitä, parempia lääkäreitä ja huippuja, jolloin meillä pitää olla myös uskallusta maksaa näille huipuille. Sitä meillä ei ole ollut, mutta minun mielestäni pitäisi uskaltaa maksaa työstä ja tuloksesta, hän toteaa.

Parikan mukaan tämä tarkoittaa sitä, että lääkärikunnassa on myös saman nimikkeen alla toimivien hyväksyttävä palkkaerojen ja myös ns. peruspalkkaerojen kasvu.

- Tällainen järjestelmän muutos tarkoittaa sitä, että työnantajan pitää pystyä kertomaan, mistä kyseinen palkka maksetaan.

KUN TYÖ MUUTTUU VAATIVAMMAKSI, NIIN ENEMMÄN PALKKAA

Nykyään paikallinen työnantaja ei ole käytännössä oikein tahtonut tarkistaa palkkausta, kun työn vaativuus muuttuu. Perusteluna usein esitetään rahapula.

- Se ei ole pelkästään lääkärien ongelma, vaan ylipäätään kunnallishallinnon ongelma.

Olisiko tässä tapauksessa järkevämpää, että harkintaa siirrettäisiin osittain pois paikallistasolta ja asioista päätettäisiin enemmän keskitetysti?

- En minä tiedä, mitä takahikiällä pitää maksaa. En minä ole oikea ihminen sanomaan sitä. Meidän tehtävämme on keskustasolla auttaa paikallistasoa ja tehdä palkkauksellisia kriteerejä siitä, mistä palkkaa maksetaan, mikä on vaativampaa työtä ja mikä on parempi työtulos, vastaa Parikka.

- Tämä liittyy ajattelumallin muutokseen kuntasektorilla eli maksetaan hyvästä ammattitaidosta ja työtuloksesta. Kun työ muuttuu vaativammaksi, niin maksetaan enemmän palkkaa. Uskon, että tällainen muutos tulee, vaikka se on hirvittävän hidasta. Paikallistasolla palkkapolitiikka on ollut aika tasapäistä.

Parikka muistuttaa, että on olemassa toki hyvin erilaisia näkemyksiä siitä, mikä on palkitsevaa palkkausta.

VÄESTÖVASTUU-JÄRJESTELMÄ PÄÄSSYT JÄMÄHTÄMÄÄN

Lääkäriliitto ja Kunnallinen työmarkkinalaitos ovat yhteistyössä rakentaneet väestövastuusopimuksen, joka kattaa nykyään jo noin 57 prosenttia maamme väestöstä.

Varsinkin viimeisen vuoden aikana on noussut yhä enemmän esille, ettei työnantaja palkkaa lääkäreille sijaisia. Yksi tai kaksi kuukautta vuodessa joudutaan toimimaan vajaalla lääkärimäärällä ja poissaolevien työ yritetään teettää läsnäolevilla lääkäreillä, joilla on oma väestöosuutensakin huolehdittavana.

- Tällöin ei kyseessä ole enää mikään väestövastuujärjestelmä. Jos yritetään toimia liian pienellä lääkärimäärällä ja sijaisia ei oteta, niin väestövastuujärjestelmä kuolee itsestään. Tämän olen todennut ihan alusta asti. Se on itsestään laukeava totuus.

Parikka muistuttaa, että asian kehittymistä pitää seurata.

- Meillä esimiehet, ylilääkärit, joutuvat seuraamaan, toimiiko tämä järjestelmä. Jos esimerkiksi kahden lääkärin väestössä on toinen lääkäri pois, niin aika äkkiä varmasti huomataan, etteivät väestövastuun edellytykset täyty.

Hänen mielestään väestövastuujärjestelmässä on todella suurena vaarana, että se leipääntyy.

- Me emme olisi saaneet jämähtää tähän ja vain todeta, että olemme saaneet aikaiseksi hyvän järjestelmän. Meidän olisi pitänyt tänä aikana miettiä kuumeisesti, mihin ollaan menossa, millaista perusterveydenhuollon järjestelmää maassamme tarvitaan ja onko väestövastuun ideologia ylipäänsä OK. Jos se on hyvä, niin miten se tulee muuttumaan. Tällä hetkellä meillä ei ole yhtään uutta mallia.

Parikan mielestä alkaakin olla todella kiire miettiä seuraavaa askelta.