Valtakunnansovittelija Juhani Salonius heitti todellisen työmarkkinapoliittisen pommin illalla 18.7.2001, kun hän ehdotti välimieslautakunnan perustamista lääkärilakon lopettamiseksi ja samalla lakon lopettamista ilman tietoa sen lopputuloksesta tai lopputuloksen aikataulusta. Liiton hallitus ja valtuuskunta kokoontuivat käsittelemään sovittelijan ehdotusta nopeasti. Lääkäriliiton nettisivuille tuli varsinainen tulva jäsenten kannanottoja, joissa kaikissa esitys tuomittiin. Myös hallitus ja valtuuskunta katsoivat yksimielisesti, että sopimukseen ei voi neljän kuukauden lakon jälkeen sitoutua tietämättä sen sisältöä.

Valtuuskunta päätti kuitenkin tarttua valtakunnansovittelijan ehdotukseen lautakunnasta, joka pyrkisi tekemään esityksen lakon lopettamiseksi. Tällainen sovittelulautakunta kuuluu myös lakiin työriitojen sovittelusta - toisin kuin sovittelijan esittämä välimieslautakunta. Valtakunnansovittelija on itsekin ollut tällaisessa prosessissa mukana jo 1971, kun Metalliliiton lakkoa ratkaistiin sovittelumenettelyllä. Vuonna 1994 elintarviketyöläisten lakkoa soviteltiin myös lautakunnassa. Kummallakaan kerralla ratkaisua ei löytynyt lautakunnista, mutta pian niiden lausuntojen jälkeen lakot saatiin loppumaan. Kaiken kaikkiaan sovittelulautakuntaakin on käytetty varsin harvoin lakon sovittelussa.

Nyt Lääkäriliitto vastasi sovittelijalle, että se ei voi suostua hänen ehdottamaansa työryhmään, mutta esittää perustettavaksi lain mukaista sovittelulautakuntaa. Me olimme valmiit myös ottamaan jäseniksi ulkopuolisia edustajia puheenjohtajaa myöten, mistä alustavasti keskusteltiin sovittelijan toimistossa jo lauantaina 21.7.2001. KT:n edustaja kuitenkin piti tällaisen - kuten hän sitä nimitti - kunniamerkkitoimikunnan nimeämistä turhana ja asiantuntemuksen häviämistä sen myötä liian suurena vaarana sovittelulle. Niinpä päädyimme tunnettuun kokoonpanoon. Lääkäriliiton hallitus myös nimesi heti lauantaina edustajansa lautakuntaan ja julkisti nimet maanantaina. Tällä halusimme tuoda julki halumme aloittaa työ nopeasti, jotta tuloksiin olisi mahdollisimman hyvät edellytykset. Helsingin Sanomat (pääkirjoitus 27.7.2001) piti esitystämme pahaenteisenä ja kertoi, kuinka Lääkäriliiton kokematon luottamusmiesjohto sekoitti taas omapäisillä otteillaan suomalaista työmarkkinakäytäntöä. Tosin meidän esityksemme on osa suomalaista työmarkkinakäytäntöä, kun taas sovittelijan esitys oli aivan uutta käytäntöä. KT ilmoitti omat jäsenensä pari päivää meidän jälkeemme samoina kuin olimme alustavasti keskustelleet. HS:n mukaan KT vastasi samalla mitalla.

Sovittelulautakunnan työskentely on toistaiseksi ollut erittäin sujuvaa ja olemme päässeet eteenpäin kiistanalaisissa asioissa enemmän kuin aiemmin kuluneen neljän kuukauden aikana. Ajoittain työryhmänkin työskentelyä on haitannut se, että neuvottelupöydässä tuntuu olevan useampia osallisia kuin vain kaksi. Henki on kuitenkin ollut hyvä ja aitoa halua päästä sopuun on ollut kummallakin osapuolella - olkoonkin että työryhmässä ei virallisesti ole osapuolia vaan vain osapuolten nimeämiä yksilöitä. Vielä ei tiedetä pääseekö lautakunta sellaiseen tulokseen, jota se voi yksimielisesti suosittaa osapuolille hyväksyttäväksi. Meillä on vielä monta asiaa vahvistamatta ja riitahaarukkaa on olemassa.

Tämän kirjoituksen ilmestyessä on jo tiedossa pääsimmekö lopputulokseen. Jos näin ei käynyt ja lakko jatkuu, on pohdittava tulevaa. Nyt on itse asiassa kuljettu koko lainmukainen sovittelumenettelyn tie loppuun ja siten tilanne on työmarkkinapoliittisesti ja terveyspoliittisesti erittäin vakava. Millä kokoonpanolla ja millä mekanismilla enää voidaan jatkaa, jotta työrauha voitaisiin palauttaa terveydenhuoltoon? Onko niin, että koko neuvottelujärjestelmä on osoittautunut epäonnistuneeksi ja sen vuoksi tarvitaan ulkopuolista puuttumista lailliseen lakkoon? Lain mahdollisuutta tämänkin työriidan ratkaisemiseen on jo pohdittu, joskin sen säätämisen laillisuudesta ei ole yksimielisyyttä.

Lääkäreiden työolosuhdekiista joukkoirtisanoutumisineen 1961 päättyi ns. Lehtisen sopimukseen, jonka kummisetänä oli presidentti Kekkonen. Lääkäriliiton ensimmäinen lakko 1984 päättyi siihen, että pääministeri ohjeisti neuvottelijoita. Näyttää siltä, että jo historiallisesti lääkäreiden työkiistat ovat kovin hankalasti ratkaistavia kerran alettuaan. Siitä huolimatta koskaan ei ole tarvittu lakia kiistojen lopettamiseen, vaan lopulta kiistat on ratkaistu neuvotellen. Tämä on varmasti viisain tapa ratkaista tämäkin työkiista ja varmin tapa turvata kunnallisen terveydenhuollon toimintaedellytykset. Neuvotteluratkaisu olisi varmasti parasta kaikille ja sitä henkilökohtaisestikin toivon.