Mikko Kangas jätti Lääkäriliiton neuvottelupäällikön tehtävät helmikuun lopussa. Suomalaisen omalääkärijärjestelmän isä lähtee vapaalle hyvin mielin. 34 vuoteen lääkärinä mahtuu paljon raskasta, mutta mielekästä työtä. Nyt on aika nauttia.

Kun Mikko Kangas tuli apulaisneuvottelupäälliköksi Suomen Lääkäriliittoon vuonna 1987, elettiin hyvin erinäköisessä Suomessa. Ja silti moni asia on samoin.

- Luin tulohaastattelua, ja katselin että perhana, eikö tässä mitään ole saatu aikaan. Ongelmat ovat aivan samat kuin nyt: liian vähän lääkäreitä, eikä omaa työtä hallita niin millään.

Kommentissa on 80 prosenttia pohjalaista huumoria, jota maaliskuun alusta eläkkeelle siirtynyt Kangas viljelee silläkin uhalla "ettette te muut sitä taharo aina oikein ymmärtää".

- Yhden kirjemuotoisen palautteen olen saanut 20 vuoden aikana. Se johtuu varmaan siitä, että on pidetty kiukkuisena miehenä, tummana ja tuimana. Mikä ei kyllä pidä paikkaansa.

Yhden kerran huumori oli loppua, ja se oli vuoden 2001 lakko.

- Silloin veti vakavaksi. Sitten ajattelin, että mitäs mä tätä murehdin: nyt tehdään tätä ja huomenna jotain muuta.

Omalääkäri oli itsensä herra

Pohjalaisesta sisusta ja huumorista on ollut apua. Kangas ehti osallistua moneen savottaan, joista suurimpia oli väestövastuuperiaatteella toimivan omalääkärijärjestelmän synnyttäminen.

Aihekenttä oli tuoreelle edunvalvontapäällikölle tuttu. Kangas tuli Lääkäriliittoon Tornion terveyskeskuksen johtavan ylilääkärin virasta. Sitä ennenkin hän oli työskennellyt terveyskeskuksessa, ja nähnyt alan muutoksen.

- Kun valmistuin vuonna 1974, terveyskeskuksista puuttui lääkäreitä ja vastaanotoille oli kilometrien jonot. Tk-lääkäreitä olikin vähän, reilu tuhat nykyisen 3600 sijaan.

1980-luvulla lääkäreitä oli enemmän, mutta yhä suurempi osa heidän ajastaan kului ennaltaehkäisevään työhön. Tämä näkyi vastaanottomäärissä: kun terveyskeskuslääkäri ehti 1970-luvulla katsoa päiväsaikaan keskimäärin runsaat 300 potilasta, 1980-luvulla luku oli alle 250.

- Alettiin puhua työn sisällöstä, ja kuulin ensimmäisen kerran lauseen "tk-lääkäri on menettänyt oman työnsä hallinnan".

Terveyskeskuslääkäreiden saatavuus heikkeni, ja vastaanottojonot pitenivät. Tilanteeseen haluttiin muutos, ja ensimmäiset valtakunnalliset väestövastuukokeilut aloitettiin vuonna 1989. Vuotta paria tätä ennen oli toteutettu vastaava kokeilu paikallisen virkaehtosopimuksen muodossa. Sellainen tehtiin 10 kuntaan Pohjanmaalle, jossa lääkäripula oli pahin. Kokeilu onnistui: kuntaan saatiin lääkäreitä, jotka ottivat vastaan paljon potilaita.

- Halusimme työsuhteisiin yrittäjyyden elementin. Lääkärillä ei pitänyt olla muuta työnantajaa kuin hänen väestönsä, mikä toisi lisää vastuuta mutta myös vapautta. Potilaiden taas piti päästä nopeammin vastaanotolle.

Erikoislääkärikonsultaatio saatava nopeammin

Omalääkärijärjestelmän piirissä on nykyisin 70 prosenttia niin asukkaista kuin lääkäreistäkin. Tavoitteet toteutuivat pitkälle 1990-luvulle. 2000-luvulla alkoivat ongelmat. Nyt ollaan jälleen tilanteessa, jossa lääkäreitä ei saada ja potilaat eivät pääse lääkäriin.

- Olen itse itseni herra -ajattelu on rapautunut. Lääkärikunta on ryhtynyt odottamaan, että joku sanoo, mitä pitää tehdä, Kangas pamauttaa.

Toisaalta priorisointi on vaikeutunut. Varsinaisen vastaanottotyön rinnalla on yhä enemmän muita tehtäviä. Vähimmillään aikaa perustyöhön jää alle 20 tuntia viikossa. Myös potilasmateriaali on työllistävämpää kuin takavuosina. Vastaanotettujen potilaiden määrä onkin laskenut alle 200:aan kuukaudessa.

- Jonoja pidentää myös perehdyttäminen, vaikka se hyvä asia onkin. 1970-luvulla tyyli oli se, että tässä on takki ja tässä työhuone ja siellä näyttääkin olevan ensimmäinen potilas. Nykyään aloittaville lääkäreille annetaan viikkokausien pehmeä lasku.

Kangas sanoo synkimpinä hetkinään päätyneensä siihen, että järjestelmä on romutettava. Hellävaraisempiakin konsteja on.

- Jokaisessa terveyskeskuksessa tulisi keskustella siitä, millaista perusvastuuväestöä kukin lääkäri pystyy hoitamaan. Väestö voisi olla pienempikin kuin 1700 asukasta, mikä luonnollisesti näkyisi palkassa.

- Lisäksi erikoislääkärikonsultaatioiden saatavuutta pitää parantaa. Lääkärillä ei ongelmatilanteissa useinkaan ole muuta mahdollisuutta kuin kirjoittaa potilaalle lähete sairaalaan, mikä merkitsee hoidossa aina viikkojen viivettä. Jos järjestettäisiin konsultaatiot yksityisillä lääkäriasemilla, hoitoajat lyhenisivät, rahaa säästyisi, ja potilaat olisivat tyytyväisempiä.

Paras-hankkeessa Kangas toivoo kunnanisien muistavan tehtävänsä.

- Toivon, että keskitytään palveluiden saatavuuden varmistamiseen, ei hallinnon himmeleiden rakenteluun. On jo nähtävissä, että hallintokokeilut pikemminkin karkottavat kuin houkuttavat lääkäreitä.

Porttikielto Kuntatalolle

Neuvottelupäällikön työn näkyvin osa-alue ovat vähintään kahden vuoden välein toistuvat virkaehtosopimusneuvottelut. Lääkäreiden palkkakehitys on ollut tasainen, ja "vuoden 2001 lakolla siihen saatiin mukava hyppy".

Onnistumiset eivät tulleet itsekseen. Pohjalaista sitkeyttä kysyttiin Kuntatalon palavereissa, joissa Kankaan rakkaana taisteluparina oli muun muassa KT:n

Ulla-Riitta Parikka

.

- Olemme istuneet niin kauan pöydän vastakkaisilla puolilla, että osaamme ulkoa toistemme kasvonilmeet. Kerran sain porttikiellonkin, joka sittemmin raukesi.

Tiukat keskustelut eivät murentaneet ystävyyttä: Kankaan läksiäisissä paikalla olivat kaikki vastapuolen neuvottelijat työmarkkinalaitokselta.

- Onnistumisiin lasken palkkakehityksen ja omalääkärijärjestelmän. Se, mitä jäi tekemättä, oli toimenpidepalkkiojärjestelmän luominen myös sairaalapuolelle. Asia kaatui osin lääkäreiden omaan lyhytnäköisyyteen.

Neuvottelukierrosten ulkopuolella arkeen kuuluu puhelinneuvontaa, työskentelyä luottamusmiesten kanssa sekä taustatyötä, jota myös lobbaamiseksi kutsutaan.

- Minulla olisi hyvät mahdollisuudet saada diplomi siitä, että tunnen Suomessa eniten lääkäreitä, Kangas sanoo.

Aikaa lapsenlapsille

Kankaan työuran aikana lääkäreistä on tullut ihmisiä.

- Perhe ja vapaa-aika merkitsevät enemmän kuin aikaisemmin. Jos 1970-luvulla valmistuneen lääkärin edessä ollutta työmäärää kuvataan luvulla 100, tänä päivänä luku on 60.

- Tämä liittyy osin ammattikunnan naisistumiseen, osin työmarkkinakenttää koskevaan asennemuutokseen. Kun valmistuin, vuosikurssistani reilusti yli puolet oli miehiä. Nyt suhde lienee toisinpäin.

Kankaan mielestä päällimmäinen työhulluus joutaakin karista, mutta rajansa kaikella.

- On aloja, joilla ei päivystämättä opi kaikkea tarvittavaa. Olen kuullut nuorista, jotka eivät periaatteesta suostu ilta- ja yötyöhön. Silloin miettii, osuiko ammatinvalinta nappiin.

Kangas haaveili liittoon tulon vähentävän iltatöitä. Hänet houkutteli edunvalvonnan maailmaan täysipäiväisesti Timo Niinimäki, Sairaalalääkäreiden silloinen puheenjohtaja. Miehet istuivat Oulun koneessa usein samalla penkillä palatessaan Helsingistä luottamustehtävien hoidosta.

- Toisin siinä kuitenkin kävi. Iltatyöt lisääntyivät, ja perheelle jäi liian vähän aikaa. Nyt toivon, että ehtisin olemaan enemmän kahden lapsenlapseni kanssa.

Paapan vastuullisen tehtävän lisäksi Kangas aikoo pitää osaviikkoisesti vastaanottoa, käydä mökillä Äkäslompolossa ja Heinävedellä sekä hoitaa metsää synnyinseudulla Ilmajoella.

- Lääkärin ammatinkin otan niin, että se on helvetin mukava harrastus.

Mikko Kangas syntynyt Ilmajoella vuonna 1945.

- ylioppilas Ilmajoen yhteiskoulusta 1967.

- Lääketieteen lisensiaatti Helsingin yliopistosta 1974.

- >Terveyskeskustyössä vuodesta 1975. Tornion terveyskeskuksen johtava lääkäri 1975-1986.

- Lääkäriliiton apulaisneuvottelupäällikkö 1987-2002, neuvottelupäällikkö 2002-helmikuu 2008.

- Lääkäriliiton luottamuselimissä mukana vuosina 1981-1986, joista liiton hallituksessa 1984-1986. Hallituksen varapuheenjohtaja 1985-1986.

- Kunnallislääkärit ry:ssä mukana 1981-1986. Akavan, Akava-JS:n ja Jukon toimielimissä vuosien ajan. Lääkärikartellin hallituksen sihteeri koko yhdistyksen olemassaolon ajan.

- Kaksi aikuista tytärtä ja kaksi lastenlasta, Riikka ja Niilo.

- Harrastukset mökkeily, metsästys, moottoripyöräily.