Vain lääkäri voi ymmärtää lääkärintyön sisällön, ongelmat ja haasteet. Vain lääkärikoulutuksen saanut voi arvioida lääkärien osaamisen, työn laadun, onnistumisen ja jatko- ja täydennyskoulutustarpeet. On siis luonnollista ja johdonmukaista, että kliinistä työtä tekevän lääkärin esimies on lääkärikoulutuksen saanut ja lääkärinä työskennellyt henkilö.

Lääkäriliitto edellyttää linjauksissaan, että jokaisen pääasiallisesti kliinistä työtä tekevän lääkärin hallinnollisena ja ammatillisena esimiehenä tulee olla lääkäri. Tämä edellyttää, että lääkärijohtajat ovat saaneet riittävän johtamiskoulutuksen ja sen mukanaan tuomat valmiudet johtamiseen.

- Ajatus pohjautuu siihen, että esimies todella ymmärtäisi mitä alaiset tekevät. Joissakin tilanteissa on ilmennyt ongelmia, kun esimies, joka ei ole lääkäri, ei ole ymmärtänyt mitä lääkärin toimenkuvaan oikeasti kuuluu. Se voi johtaa hankaliin tilanteisiin, ja esimerkiksi vääriin säästökohteisiin, jotka tosiasiallisesti vain nostavat kuluja tai halvaannuttavat toiminnan. Myös ammatillisen kehittymisen kannalta kollega tietää kehittämistarpeet paremmin kuin ammattijohtaja, toteaa yleislääketieteen erikoislääkäri Olli Lappalainen, joka toimii Lääkäriliiton hallituksen varapuheenjohtajana. Hän toimi myös terveyshallinnollisen valiokunnan puheenjohtajana, kun linjauksista viime vuonna päätettiin.

Jokaiselta työpaikalta pitäisi aina löytyä ylilääkäri, joka vastaa toiminnasta. Tämä ajatus sisältyy myös Kansanterveyslakiin.

- Vaatimus ei tietenkään voi olla niin ehdoton, että esimiehenä pitäisi aina olla lääkäri. Jossain raja tulee vastaan, kun mennään hallinnonportaita ylöspäin. Mutta kliinistä työtä tekevien lääkärien esimiehenä pitäisi aina ehdottomasti olla toiminnasta vastaava lääkäri, jolla on riittävästi valtaa vastuun kantamiseen.

Virkanimikkeet selkeiksi

Lääkäriliitto edellyttää linjauksissaan myös sitä, että terveydenhuollossa käytettävät tehtävä- ja virkanimikkeet ovat selkeitä ja kuvaavat hyvin tehtävää ja sen ammatillisia ja koulutusvaatimuksia. Siksi liitto suosittelee käytettäväksi perinteisiä ylilääkärinimikkeitä.

- Tämä linjaus kumpuaa niistä olemassa olevista huonoista esimerkeistä, joissa on yritetty keksiä hieno ja erikoinen nimike, joka ei kuitenkaan kerro muille yhtään mitään, ja työtehtävätkin ovat usein epäselviä.

Lappalainen uskoo, että epäselvien nimikkeiden avulla on haluttu hämärtää tiettyjä pätevyysvaatimuksia. Jos työpaikkailmoituksessa käytetään ylilääkäri-nimikettä, työpaikkaa voi selkeästi hakea vain lääkäri. Erään paikkakunnan terveydenhuollon organisaation kaavaillussa ollut "lähipalvelualueen terveyspalveluprosessin omistaja" -nimike ei ainakaan suoraan ilmaise, että vain lääkäri on pätevä tehtävään.

- Virkahakujen yhteydessä käydään jonkin verran keskustelua siitä, mitkä ovat hakemusvaatimukset. Nimikkeet eivät välttämättä kerro mitään. Tehtävän ammatilliset ja koulutukselliset vaatimukset pitäisi olla selkeästi esillä.

Ongelmat ovat tulleet ajankohtaiseksi PARAS-hankkeen myötä, kun monilla paikkatunnilla on tehty suuria organisaatiomuutoksia. Lappalainen mainitsee tapauksista, joissa on yritetty hävittää, joko huomaamatta tai tahallisesti, vastaavan lääkärin tai ylilääkärin nimikkeet esimerkiksi sairaalan ja terveyskeskuksen tai sosiaali- ja terveystoimen yhdistyessä. Kaupungeissa ja kunnissa lääkäreiltä on otettu valtaa pois siten, että terveyslautakunnissa ei esittelijänä ole enää välttämättä ylilääkäri, vaan vaikkapa sosiaali- ja terveyspalveluiden johtaja, joka ei ole lääkäri.

- Pelkään pahoin, että tämä aiheuttaa monenlaisia ongelmia.

Nimikkeellä on väliä

Lääkärilehden päätoimittaja Hannu Ollikainen totesi taannoin osuvasti lääkärijohtajuutta koskevassa pääkirjoituksessaan: "sanoilla on valtaa". Tarve hävittää perinteiset ylilääkärinimikkeet terveydenhuollon organisaatiouudistuksissa ei mitenkään voi olla sattumaa. Joko laatikkoleikkejä piirrellyt konsultti haluaa todellisten toiminnan muutosten sijasta kehitellä uusia ja "hienoja" nimikkeitä siinä missä uudistukset muutenkin keskittyvät organisaatioiden uudelleenryhmittelyyn ja kauniiden kaavioiden piirtelyyn - tai sitten lääkärinimikkeiden häivyttämisellä todella halutaan hävittää lääkäriosaamista terveydenhuollon organisaatioissa. Millään muulla tuollaista epäselvän uudiskielen käyttöä ei voi selittää ja ymmärtää.

Jos virkanimikkeessä näkyy lääkäri, tehtävään voidaan valita vain lääkärikoulutuksen saanut henkilö. Ja myös terveydenhuollon asiakkaille, kansalaisille ja potilaille on selvää, että asiointikumppani on lääkäri - puhuttiinpa sitten hoitoon liittyvästä kontaktista tai organisaation toimintaan liittyvästä yhteydenotosta. Lähipalvelualueen terveyspalveluprosessin omistaja - huh! On ollut keksijällä mielikuvitusta.

Lääkäriliitto ei ole vaatinut lääkärijohtajuutta terveydenhuollon organisaatioihin pelkästään niin toimintojen kuin yksittäisen potilaan hoidon kokonaisuuden näkemiseksi ja varmistamiseksi. Toinen tärkeä syy on lääkärien esimiehenä toimimisen asettamat vaatimukset. Vain tuntemalla lääkärien työn sisällön, tavoitteet ja koulutuksen voi esimies arvioida muun muassa alais-tensa lääkärien osaamista ja osaamisen kehittämistarpeita ja ratkaista työnjakoon ja resurssitarpeisiin liittyviä kysymyksiä. Totta kai johtajana työskentelevillä pitää olla asemansa edellyttämää johtamiskoulutusta, mitä sisältyykin niin lääkärien peruskoulutukseen kuin erikoislääkärikoulutukseen. Lääkäriliitto on myös halunnut tarjota laajempaa keskijohdon koulutusta erikoislääkäreille ja kannustaa jäseniään kehittämään johtamisosaamistaan.

Lääkäriliiton linjaukset terveydenhuollon johtamisesta

1. Terveydenhuollon toiminnallinen kokonaisuus tulee säilyttää.

Lääkäriliitto edellyttää, että niin terveydenhuollon järjestämistä ja rahoitusta koskevissa lainsäädäntöuudistuksissa kuin terveydenhuollon toimintayksiköitä koskevissa organisaatiouudistuksissa keskeisenä johtoajatuksena pidetään terveydenhuollon toiminnallisen kokonaisuuden säilyttämistä. Sosiaalitoimen tehtävistä terveydenhuoltoa lähellä ja siten terveydenhuoltoon yhdistettävissä olevia palveluja ovat päihde- ja mielenterveystyöhön ja vanhusten avo- ja laitoshoitoon liittyvät palvelut.

2. Terveydenhuollon toimintayksiköissä tulee olla lainsäädännön edellyttämä vastaava/ johtava lääkäri/ylilääkäri. Hänen asemansa organisaatiossa tulee olla sellainen, että hän pystyy tosiasiallisesti vastaamaan lakisääteisistä velvoitteistaan.

3. Modernin yksijohtajamallin mukaisesti organisaation/toimintayksikön johtajalla tulee olla valta ja vastuu niin toiminnasta, taloudesta kuin henkilöstöstäkin. Vain siten johtajalla on todellinen johtamisen mahdollisuus.

4. Virkanimikkeiden terveydenhuollon organisaatioissa tulee olla selkeitä, tehtävää ja sen ammatillisia ja koulutuksellisia vaatimuksia kuvaavia. Perinteisen ylilääkärinimikkeet ovat suositeltavia.

Lääkäriliitto edellyttää, että terveydenhuollossa käytettävät tehtävä- ja virkanimikkeet ovat selkeitä ja kuvaavat hyvin tehtävää ja sen ammatillisia ja koulutusvaatimuksia. Lääkäriliitto suosittelee käytettäväksi perinteisiä ylilääkärinimikkeitä.

5. Jokaisen pääasiallisesti kliinistä työtä tekevän lääkärin hallinnollisena ja ammatillisena esimiehenä tulee olla lääkäri.

Lääkäriliitto edellyttää, että jokaisen pääasiallisesti kliinistä lääkärintyötä tekevän lääkärin ammatillisena ja hallinnollisena esimiehenä on asianmukaisen johtamiskoulutuksen saanut lääkäri.

6. Lääkärin ammatillista autonomiaa tulee kunnioittaa.

7. Ammattihenkilölain 22 §:n määräämistä lääkärin erityisistä oikeuksista ja velvollisuuksista tulee myös käytännössä pitää kiinni.

Heikki Pärnänen
johtaja, politiikkatoimiala