1970-luvulla tapahtunut syöksykierre kuntasektorin lääkärien palkoissa saatiin katkeamaan vuonna 1984 toteutetulla lääkärilakolla. Sama negatiivinen palkkakehitys jatkui kuitenkin jo muutaman vuoden positiivisen kehityksen jälkeen. Lääkärien ansiokehitys on pysynyt koko 1990-luvun ajan yleisen ansiokehityksen alapuolella.

- Vuonna 1984 oli työtaistelu, jonka jälkeen tietoon, taitoon ja vastuuseen liittyvät palkkauskomponentit tulivat pakollisiksi. Tällöin ansiotaso nousi ja korotustaso oli noin 15 prosenttia, toteaa apulaislakkopäällikkö, ortopedi Inger Karumo.

Hän jatkaa, että laman myötä tämä korotus menetettiin pikkuhiljaa.

-Tulopoliittiset, keskitetyt ratkaisut ovat pudottaneet lääkäriansiotasoa noin prosentin verran per vuosi lähinnä matala- ja naispalkkaprofiilien vuoksi. Viimeinen tasokorotus oli vuonna 1984. Tämän hetken jälkeenjääneisyys on noin 20 prosenttia.

Karumo muistuttaa, että laman aikana kaikki pätevyyteen ym. liittyvät korotukset pyyhkiytyivät pois.

- Kyse oli siitä, että ne muuttuivat harkinnanvaraisiksi.

Hän kertoo, että terveyskeskusten ansiokehityksen käyrän hieman parempi profiili perustuu väestövastuuvirkaehtosopimuksen yleistymiseen maassa.

- Sairaalassa työskentelevillä lääkäreillä on nähtävissä ansiokehityksessä nousu vuonna 1998. Tällöin palkannousu ostettiin työajan pidennyksellä 37,00 viikkotunnista 38,25 viikkotuntiin. Seuraavan tupo-kierroksen jälkeen lähdettiin menemään taas alamäkeä.

RUOTSISSA ANSIOT KESKIMÄÄRIN 20 PROSENTTIA SUUREMMAT

Lääkäriliiton tavoitteena on nostaa lääkärien palkkaus pohjoismaiselle tasolle, jotta voidaan turvata lääkärien pysyminen julkisen sektorin palveluksessa.

Tuoreimpien tilastojen mukaan esimerkiksi Ruotsissa julkisen sektorin palveluksessa olevat (landstingsanställda läkare) ansaitsevat keskimäärin noin 20 prosenttia enemmän kuin Suomessa.

Karumo muistuttaa, että Ruotsissa lääkärien virkarakenne on vähän erilainen kuin Suomessa.

- Ruotsissa käytännössä erikoislääkärit toimivat ylilääkärin (överläkare) asemassa. Siellä erikoislääkäri (specialistläkare) nimike on käytössä ainoastaan aivan vastavalmistuneella erikoislääkärillä eikä näin ollen vastaa Suomen virkarakennetta. Meikäläistä ylilääkäriä vastaavat jo toiminnanjohtaja-tasoiset (verksamhetschef) lääkärit. Erikoistuvat lääkärit ovat virkarakenteeltaan kuten Suomessakin, hän selvittää.

Hän kertoo, että Ruotsissa överläkare ansaitsi säännöllisellä työajalla vuonna 1999 keskimäärin 42 758 kruunua. Se on 34 prosenttia korkeampi suomalaisen erikoislääkärin keskimääräistä säännöllisen työajan ansiota.

-Erikoistuva lääkäri ansaitsi Ruotsissa keskimäärin 27 067 kruunua, mikä on 20,5 prosenttia suurempi kuin Suomessa.

Ylilääkäritasolla on myös selvä ero.

-Ruotsissa keskimääräinen päiväajan ansio oli 52 581 kruunua. Se on 28,5 korkeampi kuin Suomen vastaavan lääkärin palkka vuonna 1999.

Terveyskeskuspuolella eroa tulee liitteen 1 terveyskeskuslääkärien ansioihin 36,9 prosenttia ja väestövastuulääkäreihin 16,8 prosenttia.

-Ruotsissa terveyskeskuslääkärin (distriktsläkare) keskimääräinen ansio oli 40 487 kruunua.

Vertailussa käytetyt suomalaisten lääkärien ansiot perustuvat Tilastokeskuksen ja kunnallisen henkilörekisterin lukuihin. Tilastokeskus kerää tiedot säännölliseltä työajalta. Lääkärisopimuksen perusteella viikkotyöaika on 38,25 tuntia ja 37 tuntia, Ruotsin sopimuksen 40 tuntia.

- Vertailussa käytetyt suomalaislääkärien ansiot ovat käytännössä edellyttäneet 41-43 tunnin viikkotyötä.

Ruotsissa säännöllinen työaika voidaan sijoitella välille 7.00-21.00.

Karumon tytär valmistui Uumajasta lääkäriksi kuukausi sitten.

- Nyt hän työskentelee Jällivaarassa at-lääkärinä eli europalvelua aloittavana ja tienaa yhtä paljon kuin vuonna 1969 valmistunut äitinsä, joka on toiminut ortopedina 22 vuotta.