Konsertti 27.3.2004 oli myönteinen, jatkoon kannustava kokemus. Kaikki esiintyjät, MediCanto-kuoron johtajaa Uli Korhosta lukuun ottamatta, olivat lääkäreitä ja useimmat jo ammattitaitoisia muusikkoja.

Konsertin ohjelma oli suunniteltu kauniisti nousevaksi kaareksi. Aluksi Uli Korhonen innosti eri puolilta Suomea kootun MediCanto-kuoron esittämään viisi sille räätälöityä laulua mukaansatempaavasti ja hilpeästi tunnelmoiden. Kuoron äänellistä tasapainoa ja volyymia haittaa mieslaulajien puute. Ilmeisesti naiset kuorolaulajinakin ovat miehiä uhrautuvampia kulttuurin harrastajia ja pitkistä matkoista piittaamatta osallistuvat kuoron harjoituksiin.

Kuoron osuutta seurasi vaativampi lied- ja piano-osasto. Siitä painui erityisesti mieleeni Sergei Rachmaninovin h-molli preludi, jonka pianonsoittotutkintojakin suorittanut Nina Tiainen tulkitsi kliinisen neurofysiologin maltillisin sormin. Sitten hän säesti helmeilevästi Leila Karjalaista, joka lauloi kauniisti vaativan Asie-osan Ravelin sarjasta Sheherazade.

Lied merkitsee minulle jo kamarimusiikkia, jota konsertin toinen osa erinomaisella tavalla edusti. Aluksi anestesiologi Liisa Utti (altto), neurologi Pentti Tienari (piano) ja kliininen mikrobiologi Jan Lindgren (sello) esittivät Brahmsin kaksi laulua op. 9 1. Ylimaalliset, tuonpuoleiset Tyyntynyt kaipuu ja Hengellinen kehtolaulu tulkittiin kauniisti, mutta hieman epätäsmällisesti. Esityskertojen myötä nämä laulut hioutuvat varmasti myös ilmavammiksi.

W. A. Mozartin kolmesta huilukvartetosta, jotka hän sävelsi 1777- 78, konsertissa esitettyä D-duuri kvartettoa (K.285) pidetään merkittävimpänä. Sekin on concertante-tyylinen jousisoittimien toimiessa lähinnä huilun säestäjinä. Outi Nieminen soitti huiluosuuden erinomaisesti käsikirurgin täsmällisyydellä ja jäntevyydellä. Erityisesti jäi mieleeni lyhyt, mutta kaunis b-molli adagio. Loppurondo olikin sitten hilpeää tanssia, johon jouset osallistuivat persoonallisemmin, kiitos terveyskeskuslääkäri Meri Toivakan (viulu), Hannele Aallon (alttoviulu) ja psykiatri Hannu Naukkarisen (sello). Diplomisellisti Naukkarisen turvallinen bassojatkumo ryhdisti tämän nautittavasti musisoivan kvartetin.

Konsertin päätti suuri yllätys! Lääkärien kamariorkesteri, joka yli kymmenen vuoden tauon jälkeen oli koottu tätä Lääkärien kulttuurikevään konserttia varten, ylitti itsensä soittamalla sykähdyttävästi, ensin Harri Hyppölän johdolla vaikuttavan Åsen kuoleman Griegin sarjasta Peer Gynt (op. 46) ja lopuksi Jan Lindgrenin johtamana Mozartin g-molli sinfonian 25 (K. 183) uhmakkaan ensimmäisen osan Allegro con brio. Sanotaan, että g-molli on avain, jolla Wolfgang Amadeus avasi oman elämänsä patoumat ja murheet. Lääkärien kamariorkesterin esityksessä sekä kuulin että näin, miten 17-vuotias Mozart (= 54-vuotias nuorukainen Jan Lindgren) nousee taisteluun tyrannimaista työnantajaansa, arkkipiispa Colloredoa vastaan. Ainoat anteeksiannon hetket tässä jylisevässä tulkinnassa olivat diplomioboisti, psykiatri Matti Pontevan hivelevät välisoitot. Loistokas päätös Lääkärikonsertille, joka on lunastanut oman keskeisen osuuden tulevien lääkärien kulttuuririentojen ohjelmistossa.