Työministeriön työoikeusjaosto katsoo, ettei EY:n työtuomioistuimen tuomio työaikadirektiivin tulkinnasta anna aihetta tehdä esitystä työaikalain muuttamiseksi. Lääkärisopimuksen osapuolten harkittavissa on, mitä muutoksia ne tekevät voimassa olevaan virkaehtosopimukseen.

Lääkärilehdessä (SLL 40/ 20.10.2000) käsittelin EY:n tuomioistuimen tuomiota 3.10.2000 (Asia: C-303/98), joka koski EU:n työaikadirektiivin tulkintaa. Esillä olleessa asiassa oli kysymys siitä, mitkä EU:n työaikadirektiivien määräykset ovat velvoittavia yhtäältä Espanjan valtiota koskevassa konkreettisessa tapauksessa ja toisaalta yleispätevästi myös Suomea koskien. Espanjan tapausta koskien EY:n tuomioistuin oli katsonut, että ensiapuyksiköissä työskentelevien lääkärien terveydenhoitolaitoksessa suorittama päivystys oli kokonaisuudessaan työajaksi luettavaa aikaa. Tiukasti Suomen tilanteeseen sovellettuna päätös merkitsisi, että sekä aktiivipäivystyksessä että muussa työpaikkapäivystyksessä muukin kuin aktiivityöaika olisi luettava työajaksi myös ylityökattoja laskettaessa. Koska Espanjassa ja Suomessa vallitsevia tilanteita ei kuitenkaan suoraan voida verrata toisiinsa, työministeriö on käsitellyt asiaa tarkemmin.

Työministeriössä asiaa on käsitelty EY-direktiivejä käsittelevässä työoikeusjaostossa, jossa ovat edustettuina työvoimaviranomaisten lisäksi työnantajia ja työntekijöitä edustavat keskusjärjestöt. Asian käsittelyyn ottivat osaa myös KT:n ja Lääkäriliiton edustajat. Asian käsittelyssä tuotiin esiin mm. seuraavat näkökohdat.

EU:n työaikadirektiiviä 93/104/EY ja työsuojelun puitedirektiiviä 98/ 391/ETY on, kuten muitakin EY:n direktiivejä, pidettävä EY:n jäsenvaltiolle annettuina ohjeina siitä, millä tavoin tulee menetellä kansallisia lakeja säädettäessä ja työ- ja virkaehtosopimuksia solmittaessa. Käsiteltävänä olleessa tapauksessa oli pyydetty EY:n tuomioistuimen kantaa siihen, että millä tavoin työaikadirektiiviä tulee tulkita tilanteessa, jossa Suomen työaikalakia vastaava lainsäädäntö kokonaan puuttuu. Vastaavasti puuttuivat myös Suomen työehtosopimuksia ja virkaehtosopimuksia vastaavat valtakunnalliset kollektiivisopimukset. EY:n tuomioistuimen päätös koski suoranaisesti vain Espanjaa.

Suomen työaikalaki (605/9.8. 1996) on säädetty EY:n direktiivien edellyttämällä tavalla, eikä sen sisältöä ole EY:ssä moitittu. Näin ollen Suomen käytäntöä ohjaavat pakottavat normit on haettava työaikalaista. Työaikalaissa on korostettu sopijaparttien asemaa antamalla valtakunnallisten työ- ja virkaehtosopimusten osapuolille varsin laajat sopimisoikeudet. Kysymys on siis yleisestä joustavuuden periaatteesta. Yksittäinen työntekijä ei näin ollen voi suoraan vedota työaikadirektiivin määräyksiin.

Sinänsä työaikalain sisältö Suomessa on kohtuullisen selvä. Työajaksi luettava aika on määritelty työaikalain 4 pykälä:ssä ja tämä määräys koskee myös lääkäreitä. Työaikalain 19 pykälä:ssä on todettu lain sallimat ylitöiden enimmäismäärät vuositasolla. Tämä 19 pykälä on ns. pakottavaa oikeutta ja sekin siis koskee lääkäreitä. Työaikalain 40 pykälä:n mukaan voidaan kuitenkin sopia toisin siitä, mitä 4 pykälä:ssä on säädetty. Edellytyksenä toisin sopimiselle on, että sopijaosapuolina ovat sellaiset työ- tai virkaehtosopimusten solmijat, joiden toimintapiiri käsittää koko maan. Perusteet tälle sopimiselle ovat olleet työvoimapoliittiset. Tätä toisin sopimisen mahdollisuutta puoltaa se, että Suomen työaikalaki usealta muultakin osin poikkeaa direktiivien määräyksistä. Mm. vuosilomien pituudet Suomessa ylittävät direktiivin pakottavat määräykset ja ylityökatot ovat tiukemmat kuin työaikadirektiivi edellyttää.

Siltä osin kuin on kysymys työaikalain soveltamisesta tai tulkinnasta, keskusjärjestöillä on mahdollisuus pyytää asiassa työneuvoston lausuntoa. Työaikalain noudattamista valvovat myös työsuojeluviranomaiset, joiden puoleen jokaisella työntekijällä on mahdollisuus kääntyä.

Summa summarum työoikeusjaoston yksimielinen näkemys oli, ettei EY:n työtuomioistuimen tuomio anna aihetta tehdä esitystä työaikalain muuttamiseksi. Lääkärisopimuksen osapuolten harkittavissa on, mitä muutoksia ne tekevät voimassa olevaan virkaehtosopimukseen. Lääkärisopimuksen yleisen osan 12 pykälä:n määräys, jonka mukaan ylitöiden enimmäismäärään luettavaa aikaa laskettaessa otetaan huomioon vain työhön tosiasiassa käytetty aika, ei ole Suomen työaikalain vastainen, ja pykälän muuttaminen on näin ollen tarkoituksenmukaisuuskysymys. Suomen työaikalain mukaan kaikki työaikakorvaukset, mukaan lukien päivystyskorvaukset, ovat sopimuksenvaraisia asioita. Myös kaikki lääkäreihin sovellettavat lepoaikoja koskevat määräykset ovat lääkärisopimuksessa sovittavia asioita. Sekä työaikakysymykset yleensä että työaikamääräysten työsuojelullinen noudattaminen tulevatkin olemaan esillä jo alkaneissa sopimusneuvotteluissa.