Lääkärijärjestöjen ympäristöterveyden työryhmä järjesti ravinto- ja elintarvikeongelmat -seminaarin Lääkäritalolla maaliskuun lopulla.

Toimittajille suunnattuun seminaarin oli saapunut nelisenkymmentä kuuntelijaa. Paikalla oli niin ympäristötoimittajia kuin lääketieteen ja elintarvikealankin toimittajia.

Yleisten ravinto- ja elintarvikeongelmien lisäksi esillä olivat paljon myös genetiikkaa koskevat asiat.

Seminaarin avannut ympäristöterveyden työryhmän puheenjohtaja, ylilääkäri Klas Winell totesi, että yksi työryhmän tehtävistä herättää keskustelua ympäristökysymyksistä.

- Lääkäriliiton aktiivisuus näissä ympäristökysymyksissä käynnistyi noin 15 vuotta sitten. Syynä oli se, että ympäristöasioista puhuttaessa unohdetaan helposti ihmisen terveys. Lääkärijärjestöt ymmärtävätkin ympäristöterveyden varsin laajassa mielessä.

Kansanterveyslaitoksen ravitsemusosaston tutkimusprofessori, LKT, Antti Aron aiheena oli geenimuunneltu ruoka. Hän totesi aluksi, ettei ole itse tutkinut aihepiiriä, vaan kertoo lähinnä muiden käsityksiä asiasta.

Aron mukaan geenimuunneltu ruoka jakaa ihmiset kahteen leiriin.

- Toiset pitävät geenimuuntelua nykyaikaisena tekniikkana, jolla tehostetaan aikaisemminkin harrastettua kasvinjalostusta, eivätkä erityisesti pelkää sen seurauksia. Toiset puolestaan rinnastavat geenimuuntelun sekä mahdollisuuksiltaan että vaaroiltaan lähinnä ydinvoimaan ja vastustavat voimakkaasti molempia.

Hän kertoi, että tavallisimmat geenimuunneltuun ruokaan kohdistuvat pelot perustuvat ajatuksiin ruoan sisältämän muuntogeenisen aineksen siirtymisestä omiin soluihin, muuntuneen proteiinikoostumuksen mahdollisista allergisoivista ominaisuuksista, muunnellun ruoan mahdollisista suorista haitallisista vaikutuksista sekä antibioottiresistenssin siirtymisestä ihmiseen tai lähiympäristöön.

- Kemiallisesti kaikki geenit koostuvat samoista osatekijöistä. Ruoan geeniaines ei siirry ihmisen soluihin. Jos näin tapahtuisi, ei ihminen voisi olla kaikkiruokainen, joka syö vieraiden kasvien ja eläinten kudoksia. Geenimuunneltu ruoka voi lisätä allergisia reaktioita, mutta yhtä hyvin vähentää niiden esiintymistä, totesi Aro.

Hän kertoi, että geenimuunnellun ruoan mahdolliset haitalliset ominaisuudet selvitetään huolellisesti ennen kuin niitä saa tuottaa.

-EU:n valvontajärjestelmä, johon keskitetyn päätöksenteon lisäksi kuuluvat kansalliset uuselintarvikelautakunnat, on tässä suhteessa erittäin tarkka ja luottamusta herättävä. Antibioottiresistenssigeeniä käytetään toistaiseksi avuksi geenimuuntelussa. Sen ei kuitenkaan ole todettu aiheuttaneen antibioottiresistenssin siirtymistä ympäristöön. Teoreettisen mahdollisuudenkin takia tekniikassa vältetään ihmisten hoidossa käytettäviä antibiootteja.

KULTAINEN RIISI

Aron mukaan geenimuuntelulla on toistaiseksi pyritty vaikuttamaan lähinnä viljelyoloihin ja vain harvoja ruoan koostumukseen vaikuttavia sovelluksia on kehitetty.

- Hyvä esimerkki ruoan ravitsevuutta parantavasta tekniikasta on ns. kultainen riisi, jonka beetakaroteeni- ja rautapitoisuutta on parannettu geenimuuntelulla. Se voi tarjota tehokkaan keinon kehitysmaissa yleisen A-vitamiinin ja raudan puutteen torjuntaan.

Hänen mielestään pelot geenimuunnellun ruoan haitallisista vaikutuksista ihmiseen ovat liioiteltuja.

- Turhia pelkoja voidaan hälventää asiallisella ja avoimella tiedottamisella. Geenimuunnellun aineksen käytöstä elintarvikkeissa tullaan kansainvälisten sopimusten mukaan ilmoittamaan myyntipäällyksissä, jotta ei tarvitse pelätä altistuvansa tietämättään muunnellulle ruoalle. On ilmeistä, että geenimuunnellun ruoan hyödyt tulevat olemaan sekä globaalisesti että Suomen mittasuhteissa huomattavasti haittoja suuremmat.

Aro katsoi lopuksi, että alan tutkimusta tulisikin jatkaa ja aktivoida entistä parempien, ympäristön kuormitusta vähentävien ja maamme oloihin soveltuvien tuotantomenetelmien kehittämiseksi ja entistä parempien elintarvikkeiden tuottamiseksi.

VIIME AIKOJEN ELINTARVIKEKRIISEJÄ

Ympäristöterveyspäällikkö, LKT, Antti Pönkä Helsingin ympäristökeskuksesta kertoi ravintoon liittyvistä viimeaikaisista kriiseistä ja riskeistä sekä valvonnan puutteista.

Euroopan unionin alueella on viimeaikoina koettu useita elintarvikekriisejä, joille yhteinen piirre on ollut hänen mukaansa eläimiin kohdistunut epäeettisyys, valvonnan puute ja salailu. Eniten näistä ovat huomiota herättäneet hullun lehmän tauti, Belgian dioksiiniskandaali ja Ranskan lieteskandaali.

- Monet muutkin kuin edellä mainitut kriisit johtuvat mm. suhtautumisesta yhteisölainsäädäntöön. Euroopan unionin elintarvikevalvonnasta annetun direktiivin mukaan kaikissa maissa pitäisi olla riittävä ja pätevyydeltään määritelty elintarvikevalvonta. Samoin esimerkiksi hygieniadirektiivi on luonnollisesti kaikkia maita sitova. Käytäntö on kuitenkin usein aivan toinen. Esimerkiksi Kreikasta puuttuu paikallistason elintarvikevalvontaorganisaatio, tiesi Pönkä kertoa.

Ensimmäinen hullun lehmän tautitapaus tavattiin Englannissa 1986. Taudin aiheuttaa muuntunut valkuaisaine, prioni, jonka uskotaan levinneen sairaiden lampaiden ruhoista rehun välityksellä lehmiin. Kuitenkin ensimmäisten rehuja koskevien rajoitusten saanti kesti vuoteen 1988 saakka ja ihmisravintoa koskevat rajoitukset vuoteen 1989. Kuitenkin jo alun pitäen epäiltiin taudin leviävän myös ihmiseen ja nautojen tuonti Englannista Suomeen oli Suomen aloitteesta kielletty.

Ensimmäinen tautitapaus ihmisissä todettiinkin 1996, jolloin EU asetti englantilaisen naudanlihan vientikieltoon. Kaikkiaan eläintautitapauksia on todettu Iso-Britanniassa noin 200000 ja muualla Euroopassa 500-1000. Tautia esiintyy Sveitsissä, Ranskassa, Hollannissa, Belgiassa, Portugalissa, Irlannissa ja nyt viimeksi Tanskassa. Vastaava tauti on harvinaisena levinnyt lisäksi minkkeihin ja kissoihin. Tällä hetkellä portugalilainen naudanliha on vientikiellossa muualle Eurooppaan hullun lehmän taudin lisäännyttyä maassa.

Tammikuussa 1999 Belgiassa joutui ravintoloista kerättävän kierrätettävän elintarvikerasvan joukkoon 25-40 litraa muuntajaöljyä, joka sisälsi PCP:tä, dioksiineja ja furaaneja. Helmikuussa todettiin useiden kanaloiden kanojen muninnassa heikkenemistä, poikassadon huononemista, epämuodostumia ja lisääntynyttä kananpoikien kuolleisuutta. Asia ilmoitettiin EU-komissiolle kuukausien salailun jälkeen toukokuun lopulla. Kesäkuussa tuotteet laitettiin myyntikieltoon. Tutkittujen kanojen rasvassa oli 1000-kertaa normaali dioksiinipitoisuus. Belgialle aiheutuneet taloudelliset vahingot arvioidaan 20 miljardiksi Suomen markaksi.

Vuonna 1999 ranskalaisilla gelatiinia ja talia tuottavilla laitoksilla todettiin viranomaistarkastuksissa käytettävän jätefilttereistä kerättyä rasvaa sekä laitoksen viemärijätettä ja jopa ihmisten ulosteperäistä septitankkijätettä rehun valmistusaineena. Asiasta nousi huomattava häly etenkin Englannissa, jossa boikotoitiin ranskalaisia lihatuotteita. Sittemmin tapahtuma on johtanut EU:ssa säädösten muuttamiseen.

Pönkä kertoi, että Euroopan unioni on selvästi ryhdistäytymässä elintarvikevalvonnassa. Elintarvikevalvontaa koskeva valkoinen kirja annettiin tammikuussa 2000.

- Siinä on esitelty mittava, jopa epärealistisen laaja, säädösuudistuspaketti aikatauluineen. Uusien säädösten luomista tärkeämpää olisi valvoa tehokkaasti, että säädöksiä todella noudatetaan eri maissa. Myös tulevalta Euroopan elintarvikevirastolta odotetaan paljon.

SIIRTOGEENISET ELÄIMET LÄÄKETIETEEN KÄYTÖSuvi Sariola

Lisääntymistieteen erikoiseläinlääkäri Vesa Rainio, ELT, puhui ylipäänsä eläinjalostuksesta ja sen ympäristövaikutuksista.

Hän muistutti, että ylipäänsä eläintuotteiden syöminen aiheuttaa jonkin verran tautitartuntoja. Pieni osa näin saaduista tartunnoista aiheuttaa uuden, ei aiemmin ihmisellä tavatun taudin syntymisen.

- Kun eläimissä tuotetaan ihmiseen injisoitavaa valkuaista, ihmisen ja eläimen elimistö tavallaan tuodaan ennen kokemattoman ja ennen kokeilemattoman lähelle toisiaan. Jos injektiossa on mukana taudinaiheuttajaa, saattaa vaarana olla jopa uuden taudin syntyminen. Toisaalta puhdistetussa valkuaisaineessa ei pitäisi olla taudinaiheuttajia, kun taas ravinnoksi käytettävissä kokonaisissa kudoksissa niitä esiintyy lähes säännönmukaisesti.

Rainio kertoi, etteivät kloonaus tai geenien siirto eivät ole käytössä maatalouden kotieläinjalostuksessa.

-Ne ovat kuitenkin voimakkaasti kehittyviä tekniikoita ja jo käytössä kalanjalostuksessa ja lääketieteen käyttöön tarkoitettujen kotieläinten tuotannossa.

Hän totesi, että geenisiirto olisi jalostusmenetelmänä sikäli poikkeava, että sen avulla on mahdollista lisätä perinnöllistä vaihtelua populaatioon.

Siirtogeenisiä eläimiä voidaan käyttää esimerkiksi lääkemaidon tuotantoon.

- Siirtogeeniset lehmät, lampaat ja kanit lypsävät mm. ihmisen antitrypsiiniä, ihmisen laktoferriiniä, ihmisen alfa-glukosidaasia sekä useita veren hyytymisessä tarvittavia valkuaisaineita.

Lisäksi siirtogeenisiä sikoja on kehitelty elinluovuttajiksi ihmisille.

- Tällainen jalostus on jo aika pitkällä. Asiassa pelätään kuitenkin yllättäviä sivuvaikutuksia, kun ihminen saa varaosan sialta. Elimistä tulevat kyseeseen lähinnä maksa, sydän ja keuhko. Tietojeni mukaan asiassa ei ole tehty ihmiskokeita, mutta apinakokeita olisi kyllä tehty, kertoi Rainio.

Hän totesi, että siirtogeenisistä eläimistä ihmisen varaosiksi otetut elimet saattavat olla huomattavan vaarallisia taudinaiheuttajan saannin kannalta.

- Niissä siirretään solut kokonaisina ja vielä monta solutyyppiä yhtä aikaa. Näiden eläinten karanteenin on oltava hyvin tiukkaa ja niiden tautivapauteen on kiinnitettävä suurta huomiota. On pelätty, että varsinkin siirtogeenisistä eläimistä ihmisen varaosiksi otetut elimet saattaisivat siirtää ihmisiin taudinaiheuttajia ja näin voisi syntyä uusia tauteja. Joku sikavirus muuttuisi ihmisvirukseksi ja aiheuttaisi sitten suuren epidemian.

ELINTARVIKEVALVONNAN ONGELMAT

Professori Esko Uusi-Rauva Eläinlääkintä- ja elintarvikelaitokselta (EELA) esitti seminaarissa kommenttipuheenvuoron, joka koski maamme elintarvikevalvonnan ongelmia.

- Suomen liittyessä Euroopan unioniin jouduimme hyvin lyhyessä ajassa sopeuttamaan lainsäädäntömme ja toimintamme jo valmiina oleviin yhteisön säännöksiin. Tämä tarkoitti mm. sitä, että lähes kaikki säädökset uudistettiin, elintarvikevalvontaviranomaiset joutuivat opiskelemaan suuren määrän uusia säädöksiä ja muuttamaan valvontatoimenpiteet niitä vastaavaksi.

Samaan aikaan tapahtui lisäksi valtionavun maksuperusteiden uudistukset.

- Tällöin luovuttiin korvamerkinnöistä. Kuntien talous joutui lamakauden aikana kovalle koetukselle ja sen vuoksi myös elintarvikevalvonnan voimavaroja karsittiin. Elintarvikkeiden kauppa EU:n sisällä lisääntyi ja niiden markkina-alue laajeni koko yhteisöä käsittäväksi, jolloin valvontaa olisi mieluummin pitänyt vahvistaa kuin vähentää. Tuotannolle ja teollisuudelle asetettu omavalvontavelvollisuus ei korvaa viranomaisvalvontaa, muistutti Uusi-Rauva.

Maamme elintarvikevalvonnan tilaan on alettu kiinnittää useissa yhteyksissä kriittistä huomiota.

- Perusteellisin selvitys oli Valtiotalouden tarkastusviraston tarkastuskertomus vuodelta 1997. Sen vuoksi elintarvikevalvontaa johtavat viranomaiset Elintarvikevirasto ja Eläinlääkintä- ja elintarvikelaitos ryhtyivät selvittämään kuntien elintarvikevalvonnan voimavaroja. Selvitys valmistuu tämän kevään kuluessa.

Selvityksessä on vuoden 1998 tilastojen pohjalta laskettu eri muuttujia käyttäen kaikkien kuntien tai kuntayhtymien elintarvikevalvonnan määrällistä tasoa. Projektiryhmä on mm. laatinut erilaisten valvontakohteiden huomioonottavan suosituksen tarvittavaksi työpanokseksi, mikä vähimmillään tarvitaan lakisääteisten velvoitteiden täyttämiseksi.

- Tässä vaiheessa ei vielä voida antaa yksityiskohtaisia tietoja. Yleisesti voidaan todeta, että valvontaresursseja on liian vähän. Tarvittavaan työpanokseen verrattuna alle puolet resursseja varanneita kuntia tai kuntayhtymiä on lääneistä riippuen 15-30 prosenttia. Näihin johtavat valvontaviranomaiset tulevat suuntaamaan ohjaavia toimenpiteitä.

Vuonna 1998 Suomessa oli 47 kuntaa, jotka eivät ottaneet lainkaan elintarvikenäytteitä.

Seminaarissa alustivat lisäksi professori Juha Kere geeniteknologian ja ihmisen välisestä suhteesta sekä dosentti Jussi Tammisola kasvinjalostuksesta ja sen ympäristövaikutuksista.