Lääkärilakko herätti keskustelua eduskunnassa hallituksen suullisella kyselytunnilla 26. huhtikuuta. Asian nosti esille kansanedustaja Tanja Karpela (kesk). Peruspalveluministeri Osmo Soinivaara (vihr) totesi, että maan hallituksessa ollaan huolissaan lääkärilakosta.

-Lääkärilakkohan on kestänyt jo seitsemisen viikkoa, ja sovittelutilanne näyttää varsin huolestuttavalta. Tampereen yliopistosta todetaan muun muassa, että tämä lakko voi olla jopa kuolemaksi. Valtiovaltahan ei ole osallisena lakossa, mutta onko hallitus tarkoin perillä lääkärilakon syistä ja vaikutuksista, kysyi Karpela.

Kysymykseen vastasi peruspalveluministeri Soininvaara.

-Kyllä on aika tarkoin tietoinen, olemme aika huolissamme tästä tilanteesta. Vaikka Lääkäriliiton lakkorajat ovat sillä tavalla vastuullisesti tehtyjä, että varmaan ketään välittömän hoidon tarpeessa olevaa ei jätetä hoidotta, niin lakkoon sisältyvä riski on se, että kun myös terveyskeskuksia pidetään lakossa, moni kiireellisen hoidon tarpeessa oleva saattaa jäädä diagnosoimatta. Tämä on se seikka, joka tilastollisesti saattaa tuottaa kuolemantapauksia. En usko, että niitä on paljon, mutta ei tätä riskiä voi mitenkään vähätellä. Ministeriön mahdollisuudet vaikuttaa tämän lakon sovitteluun ovat nykyisin aika vähäiset. Meillä oli erilaisia yrityksiä välttää tätä lakkoa, mutta ne eivät kummallekaan osapuolelle kelvanneet, ja meidän panoksemme ovat kyllä käytetyt, totesi Soininvaara.

Karpela esitti hallitukselle jatkokysymyksen.

- Onko hallituksella mahdollisesti tiedossa keinoja, ja jos on, niin minkälaisia, tämän lakon lopettamiseksi?

Tähän Soininvaara vastasi seuraavasti:

-Me olemme keskustelleet molempien osapuolten kanssa seikoista, jotka saattaisivat parantaa lääkäreiden työolosuhteita ja parantaa heidän mahdollisuuksiaan koulutukseen jne. On kuitenkin selvää, että nämä keinot myös maksavat rahaa. Jos kaikki raha halutaan käyttää palkankorotuksiin, niin silloin tietysti muihin asioihin niitä rahoja tahtoo jäädä kovin niukasti.

KYSYMYS POTILAS-TURVALLISUUDESTA

Kansanedustaja Mikko Kuoppa (vas) jatkoi keskustelua kysymällä hoitojonoissa olevien ihmisten potilasturvallisuudesta.

- Kysyisin lähinnä potilasjonoista, jotka olivat pitkiä jo ennen lääkärilakkoa, ja nyt lakon aikanahan potilasjonot ovat edelleenkin kasvaneet. Kysyisin potilasjonoissa olevien ihmisten potilasturvallisuudesta. Mihin toimenpiteisiin aiotaan ryhtyä, että voidaan turvata näiden ihmisten turvallisuus, koska he ovat jo aikaisemmin joutuneet odottamaan kohtuuttoman kauan hoitoa ja hoidon odottaminen vain jatkuu edelleenkin?

Soininvaara vastasi, että pitkät jonot eivät välttämättä ole hengenvaarallisia.

- Sikäli kuin nyt tunnen tätä jonotilannetta, niin viime vuosina on purettu ne jonot, joissa on kysymys potilasturvallisuudesta. Esimerkiksi sydänleikkauksia koskevat jonot on purettu suurelta osin, ei kaikkialla maassa, mutta melkein kaikkialla. Pitkät jonot eivät välttämättä ole hengenvaarallisia. Toki jos joutuu esimerkiksi ortopedistä leikkausta odottamaan pitkään, niin se on elämän laadun kannalta kiusallista ja tässä mielessä usein kohtuutonta.

Kansanedustaja Kari Rajamäki (sd) kysyi puolestaan hallitukselta siitä, mitkä ovat sairaanhoitopiireille aiheutuvien kovien kustannusten vaikutukset lakon jatkovaiheessa.

- Potilasturvallisuuden ohella kyseessä ovat tietysti myös heijastusvaikutukset jatkossa hoitohenkilökunnan aseman ja palkkauksellisen jälkeenjääneisyyden korjaamiseen. Mutta olen kiinnittänyt huomiota myös siihen, että lääkärilakko on junailtu tavalla, joka aiheuttaa sairaanhoitopiireille erittäin kovia kustannuksia. Millä tavalla tätä asiaa ja sen mahdollisia vaikutuksia on arvioitu lakon jatkovaiheessa, kysyi Rajamäki.

Soininvaara vastasi, että sairaanhoitopiirien kustannukset johtuvat siitä, että ne eivät voi laskuttaa kuntia.

- Mutta kun sairaanhoitopiirit ovat kuntien omistamia, niin kyllä siellä ikään kuin konsernin sisällä syntyy vain säästöä. Sehän tämän lakon ongelma onkin, että kumpikaan osapuoli, ei kuntasektori eivätkä lääkärit, tästä taloudellisesti kovin paljon kärsi. Se on syynä siihen, että lakko pystyy periaatteessa taloudellisesti jatkumaan kuinka kauan tahansa ja kärsijät ovat potilaita, totesi Soininvaara.

Kansanedustaja Irja Tulonen (kok) kysyi, aikooko sosiaali- ja terveysministeriö puuttua työtaisteluun, jos työtaisteluosapuolet eivät pääse sopimukseen lähiaikoina.

- Mikä tahansa lakko Suomessa voidaan kieltää lailla, mutta se vaatii perustuslain säätämisjärjestyksen kiireelliseksi julistamisen. Mitään tämän kaltaista suunnitelmaa sosiaali- ja terveysministeriössä ei tällä hetkellä ole olemassa, vastasi Soininvaara.

LISÄTÄÄNKÖ TERVEYDENHUOLLON RAHOITUSTA?

Kansanedustaja Pentti Tiusanen (vas) kysyi, onko hallituksessa mietitty terveydenhuollon rahoituksen lisäämistä.

- Potilasjonot ovat todella pitkiä, ja ne johtuvat siitä, että ei ole kylliksi henkilökuntaa leikkaamaan. Esimerkiksi Kymenlaakson sairaanhoitopiirissä polvitähystysoperaation odotusaika on hyvinkin yli puoli vuotta, saattaa mennä jopa yli vuoden. Onko hallituksen piirissä mietitty sitä, että terveydenhoidon ja sairaanhoidon rahoitusta tultaisiin lisäämään niin, että tehtäisiin Kuntaliiton ja valtion välillä ikään kuin yhteissopimus siitä, että terveydenhoidon ja sairaanhoidon asiat hoidetaan?

Soininvaara vastasi tähän:

- Ensinnäkin, mitä tulee ortopediajonoihin, ne eivät johdu rahapulasta, vaan siitä, että meillä on koulutettuja ortopedejä liian vähän ja rahalla ei ketään leikata, vaan siihen tarvitaan myös ortopedi. Tällä hetkellä on tarkoitus ryhtyä toimenpiteisiin, joilla koulutusta nopeasti lisätään. On myös totta, että valtiovallalla ei ole mahdollisuuksia tällä hetkellä kovin paljon vaikuttaa siihen, kuinka paljon kuntasektori käyttää terveydenhuoltoon rahaa. STM:ssä on oltu hieman tyytymättömiä siihen, että myös erittäin vauraat kunnat säästävät edelleen terveydenhuollossa aika paljon. Ministeriöllä ja Kuntaliitolla on nykyisin varsin hyvät keskustelusuhteet, ja yritämme löytää myös keinoja siihen, miten voisimme vaikuttaa kuntien preferensseihin näissä asioissa. Tässäkin salissa taitaa olla aika monta kunnanvaltuutettua: jokainen voi myös katsoa vähän itseänsä.

RAHAAPULAA SUUREMPI RISKI ON TYÖVOIMAPULA

Kansanedustaja Pirjo-Riitta Antvuorta (kok) kiinnosti vastuukysymykset.

- Eikö hallituksen kannattaisi selvittää se lainsäädäntö, jolla lakko saataisiin loppumaan, koska tässä ovat vastuukysymykset aika hankalat. Sanotaan, että joku pieni lapsi kuolee ja voidaan todeta, että se on johtunut lakosta. Kuka vastaa, päivystävä henkilökunta, Lääkäriliitto, kunnallinen työmarkkinalaitos, kuka on vastuussa? Tällainen tilanne voi tulla eteen, joten eikö kannattaisi selvittää vastuukysymykset ja lainsäädäntö tältä osin?

Kysymykseen vastasi työministeri Tarja Filatov (sd).

- Lakkolainsäädäntö on ollut se asia, joka Suomessa on toiminut yleensä työmarkkinajärjestöjen yhteistyössä tekemien sopimusten kautta, ja se on sinänsä asia, joka nousee aina esiin silloin, kun on jokin lakko päällä. Jos siihen pohditaan joitakin uudistuksia, ne pitäisi tehdä kokonaisuuden näkökulmasta eikä yksittäisen lakon näkökulmasta. Mutta sen sijaan silloin, kun tehdään tiettyjä turvarajoja esimerkiksi välttämättömän ja tarpeellisen työn suhteen, puututaan näihin asioihin, joista edustaja puheenvuorossaan oli huolissaan ja jotka ovat aivan aiheellisia.

Kansanedustaja Jouko Skinnari (sd) kysyi hallitukselta sitä, aiotaanko hoivatyöhön panostaa entistä enemmän. Hänen mielestään ihmiskoneiston tunteminen on todella vaikea tehtävä monissa sairaustapauksissa.

- Suomessahan terveydenhoito on ollut ja on edelleenkin hyvin korkeatasoinen myös kansainvälisesti, ja sen takia siihen helposti suhtaudutaan sillä tavoin, että kaikki on hyvin ja näin voi jatkua. Mutta onko nyt hallituksen piirissä omalta osaltaan, vaikka ihan täällä ministeri oikein osoitti myös kuntien suuntaan ja meidän valtuutettujen suuntaan, mietitty sitä, miten pitkällä tähtäyksellä hoivatyöhön, johon lääkärit, sairaanhoitajat ja perushoitajat kuuluvat, panostettaisiin entistä enemmän? Kaikkia kunnia it-teollisuudelle ja monelle muulle teollisuudenalalle, mutta ihminen on kuitenkin aika tärkeä ja sen koneiston tunteminen todella vaikea tehtävä monissa sairaustapauksissa, totesi Skinnari.

Soininvaaran mielestä terveydenhuollossa on suurempi ongelma työvoimapula kuin rahapula.

- Jos ajatellaan terveydenhuoltosektorin kehitystä seuraavan kymmenen vuoden aikana, niin ehkä rahapulaa suurempi riski on työvoimapula. Valtiovallalla on nimenomaan koulutuksen kautta mahdollisuus vaikuttaa työvoimapulaan, ja näin on myös tarkoitus vaikuttaa. On totta, että tällä hetkellä suomalainen yhteiskunta on hyvinvointipolitiikan osalta hieman ohjauskyvytön tai ainakin ilman keskusohjausta. Suuresta resurssoinnista, siitä, kuinka paljon terveydenhuoltoon pannaan rahaa, tehdään 448 toisistaan riippumatonta päätöstä Suomessa erikseen. Valtiovalta voi tietysti yrittää pitää huolta siitä, että kunnilla on riittävästi rahaa, mutta nykylainsäädännöllä ei ole keinoja ohjata kuntien rahaa. Onko tämä tilanne tarkoituksenmukainen vai ei, se näkyy ehkä 2-3 vuoden kuluttua. Luulen, että jos se tilanne jatkuu, että kunnat parantuneesta asemastaan huolimatta eivät panosta terveydenhuoltoon, ehkä täältä tulee kysymyksiä normiohjauksesta ja muusta, joita joudumme sitten pohtimaan, hän vastasi.

YKSITYISSEKTORI HERÄTTI KESKUSTELUA

Kansanedustaja Mauri Salo (kesk) kysyi, onko hyvän virkamiestavan mukaista, että ollaan lakossa ja ollaan kuitenkin töissä.

- Lääkärit on valittu virkoihinsa, ja nyt he ovat viroistaan lakossa. Kuitenkin valtaosa lakossa olevista virkalääkäreistä harjoittaa yksityistä praktiikkaa. Ministeri Soininvaara vastauspuheenvuorossaan totesi, että on mietitty lääkäreiden työolojen ja jaksamisen kannalta uusia ratkaisuja. Onko tämä hyvän virkamiestavan mukaista, että ollaan lakossa ja ollaan kuitenkin töissä?

Soininvaara vastasi kysymykseen seuraavasti:

- En tiedä, onko se hyvää virkamiestapaa tai hyvää lakkotapaa, mutta suomalaisen terveydenhoitojärjestelmän tietty erikoisuus on lääkäreitten kaksoisrooli, ja siihen liittyy monia ongelmia. Toisaalta se on taannut sen, että toisin kuin monessa muussa maassa, meillä parhaat lääkärit eivät ole paenneet yksityissektorille, tai jos ollaan tarkkoja, julkinen sektori ei ole menettänyt parhaita lääkäreitä. Ainakin jos nämä lääkärit aina ovat samat, niin he ovat myös yhtä hyviä verrattuna tilanteeseen, jossa monessa muussa maassa parhaat ja parhaiten koulutetut lääkärit ovat yksityissektorilla. Meidän järjestelmämme on pulmallinen, mutta ei mitenkään tasaisesti huono. Kyllä kaksoisroolissa on hyviäkin puolia. Ja nimenomaan se, että sairaaloitten erikoislääkäreillä on myös tavallaan terveyskeskustasoista vastaanottoa, pitää heillä ehkä jalat maassa liiassa erikoistumisessa.

Kansanedustaja Kimmo Kiljunen (sd) kysyi samaa asiaa kuin Salokin.

- Olisin samaan seikkaan kiinnittänyt huomiota kuin edustaja Mauri Salo kysymyksessään eli siihen, että lääkärilakolla on vaikutusta koko meidän terveydenhuoltojärjestelmämme rakenteisiin. Lääkärit työskentelevät yksityisellä sektorilla samanaikaisesti, kun ovat lakossa. Tämä on kummallinen tilanne. Yksityiset lääkäriasemat kukoistavat, julkinen terveydenhuolto on vaikeuksissa. Eikö tässä ole keskeinen seikka, johon hallituksen tulisi vakavasti kiinnittää huomiota?

Soininvaara totesi, hallitus ei voi kieltää lakossa olevia lääkäreitä työskentelemästä yksityissektorilla.

- Me emme voi kieltää lakossa olevia lääkäreitä työskentelemästä yksityissektorilla, mutta nykyisin kun on kovasti puhuttu siitä, että lääkärit pakenevat yksityissektorille jne., kannattaa kuitenkin muistaa, että kovasta nousukaudesta ja tuloerojen kasvusta ja maan rikastumisesta huolimatta meillä tällä hetkellä yksityisen terveydenhuollon volyymi on pienempää kuin ennen lamaa. Se on myös osoitus siitä, että kaikista pahoista puheista huolimatta meidän julkinen terveydenhuoltomme on niin hyvää, että se ei ole synnyttänyt niin suurta yksityissektoria kuin melkein kaikissa muissa Euroopan maissa on julkisen sektorin rinnalle syntynyt.