Lääkäriliiton hallitus hyväksyi viime kokouksessaan suosituksen, joka koskee EVO-rahoituksen käyttöä lääkärien erikoistumiskoulutuksessa sekä perusterveydenhuollon lisäpätevöitymisessä.

Liittoon tulleiden viestien perusteella on näyttänyt siltä, että monin paikoin EVO-raha ei kanavoidu koulutuksesta aiheutuviin kustannuksiin.

Koulutus-EVO-rahoitus on suuruudeltaan tänä vuonna kaiken kaikkiaan 360 miljoonaa markkaa.

LÄÄKÄRILIITON SUOSITUS

Lääkärien jatkokoulusta antavat terveydenhuollon yksiköt saavat nykyään laskennallisin perustein määräytyvää erityisvaltionosuutta (EVO) sosiaali- ja terveysministeriön kautta.

Yliopistolliset keskussairaalat saavat rahaa suoritettujen erikoislääkärin tutkintojen mukaan. Yliopistosairaaloiden ulkopuoliset koulutuspaikat saavat lääkärien erikoistumiskoulutukseen lääninhallitusten kautta 6 000 markkaa kuukaudessa erikoistuvaa lääkäriä kohti. Sama EVO-raha kohdennetaan perusterveydenhuollon lisäpätevöitymistä suorittavien lääkärien osalta.

EVO-raha on nimenomaan tarkoitettu koulutuksesta aiheutuviin kustannuksiin kohdennettuna siihen yksikköön, jossa lääkärien jatkokoulutusta annetaan. Perusteeksi rahankäytölle ei voida sallia sitä, että rahoituksesta maksetaan kokonaisuudessaan erikoistuvien lääkärien palkat. Erikoistuvat lääkärit ovat sairaaloiden ja terveyskeskusten kannalta ensiarvoisen tärkeää työvoimaa, jota ei tule nähdä missään tapauksessa kulueränä.

Suomen Lääkäriliitto suosittelee, että koulutus-EVOa käytetään erikoistuvien lääkärien ja perusterveydenhuollon lisäpätevöitymistä suorittavien lääkärien kohdalta seuraaviin käyttökohteisiin:

- Erityisvaltionosuutena saaduista varoista on laadittava erillinen käyttösuunnitelma, jonka on näyttävä talousarviossa.

- Yhteisen ajan varaaminen työajasta erikoistuvalle lääkärille ja hänen ohjaajalleen.

- Koulutuksessa olevien lääkäreiden pääsy työajalla työpaikan ulkopuoliseen koulutukseen vähintään 2 viikkoa vuodessa.

- Koulutuksessa olevan lääkärin mahdollisuus työpaikan sisäiseen koulutukseen, vähintään 100 tuntia vuodessa.

- Korvaus ohjaavalle seniorille tai tutorille.

- Ohjaavan lääkärin pedagoginen ja tarpeellinen ammatillinen koulutus.

- Koulutuksessa olevien lääkäreiden käyttöön hankittavat lehdet ja kirjat (erityisesti erikoislääkäritentissä vaadittavat).

- Koulutuksessa olevien lääkäreiden käyttöön hankittavat tietoyhteydet.

- Eri erikoisalojen yhteisen koulutuksen järjestäminen.

- Tarpeellinen etäkoulutuksen osto (telelääketiede, videoyhteydet jne.).

- Ns. taitopajojen luominen, joissa voidaan harjoitella tärkeitä toimenpiteitä, tutustua potilastapauksiin ja ongelmadiagnostiikkaan.

- Koulutuksen laadunarviointiprojektit. Esimerkkeinä näistä ovat Lääkäriliiton suorittamat arvioinnit korva-, nenä- ja kurkkutaudeista, keuhkosairauksista ja neurologiasta.

Erikoistuvan lääkärin henkilökohtaisen koulutussuunnitelman tulee olla järjestelmällinen ja sisältää edellä kuvattuja osioita.

Suomen Lääkäriliitto pitää ensiarvoisen tärkeänä sitä, että perusterveydenhuollon lisäpätevöitymistä suorittavat ja erikoislääkärikoulutuksessa olevat lääkärit pääsevät vähintäänkin näihin koulutuksiin sisältyvään teoreettiseen työpaikan ulkopuoliseen koulutukseen työajalla tai palkallisella virkavapaalla.

Uuteen vuoden 1999 alusta voimaan astuneeseen erikoislääkäritutkintoasetukseenkin sisältyy vaatimus siitä, että erikoistuvan lääkärin tulee osallistua oman oppimisen ja koulutuksen toimivuuden kehittämiseen ja arviointiin. Edellä mainitut osa-alueet ovat olennaisia tekijöitä tässä arvioinnissa.