- Suomessa mennään tulevaisuudessa terveyspalvelujen tuotannossa yhä enemmän siihen malliin, jota Ruotsissa on mm. Tukholman alueella jo toteutettu. Siellä perinteisesti julkisella sektorilla tuotettuja yhteiskunnan peruspalveluita on alettu yksityistää siten, että kunta kilpailuttaa palveluiden tuottajia. Näin haetaan tehokkuutta tuotantoon, toteaa Lääkäriliiton hallituksessa vuoden alussa uutena jäsenenä aloittanut Heikki Pärnänen.

Hän muistuttaa, ettei edes nykyinen terveydenhuoltoa koskeva lainsäädäntömme edellytä, että kuntien pitäisi tuottaa kaikki terveyspalvelut itse.

-Lainsäädännön mukaan kunnan velvollisuus on järjestää terveyspalvelut kuntalaisille. Tuotanto on kuitenkin eri asia eli kunta voi joko tuottaa ne itse, yhteistyössä muiden kuntien kanssa tai ostaa ne yksityiseltä. Muun muassa sosiaali- ja terveysministeriön kansliapäällikkö Markku Lehto on useaan otteeseen todennut, että kunnilla on tässä asiassa vapauksia valita, mutta käytännössä sitä ei vaan tehdä.

Pärnänen vietti lapsuutensa ja nuoruutensa Kuopion kupeessa Siilinjärvellä. Lääkäriksi hän valmistui vuonna 1984 Helsingin yliopistosta.

-Vietin yhdeksisen vuotta Etelä-Suomessa, jonka jälkeen palasin takaisin kotiseudulleni Savoon. Työkokemukseni on voittopuolisesti perusterveydenhuollon puolelta.

Hän itse pitää positiivisena asiana sitä, että on työskennellyt hyvin erilaisissa terveyskeskuksissa.

- Se on mielestäni etu verrattuna yhdessä paikassa koko ikänsä toimimiseen. Terveyskeskusten väestöpohjat ovat vaihdelleet 3000:sta yli 40 000:een. Organisaatiot ovat olleet hyvin erilaisia. Uskomattoman jäykkiä ja huonostikin toimivia malleja tapaa samalla alalla ja periaatteessa ihan samanlaisessa toiminnassa.

Terveyskeskustyön lisäksi Pärnänen on työskennellyt erikoissairaanhoidossa yhteensä vajaan kolmen vuoden ajan, josta valtaosan KYS:ssä.

- Olen ollut valtiollakin töissä, kun olen viimeisen kolmen vuoden aikana ollut yleislääketieteen apulaisopettajan viransijaisena Kuopion yliopiston kansanterveystieteen ja yleislääketieteen laitoksella useampaan otteeseen, mm. nyt tämän kevään. Sijaisuudet liittyvät väitöskirjaprojektiini.

Miehen varsinainen työ on kuitenkin tällä hetkellä oman yrityksen pyörittäminen.

- Se ei ole kuitenkaan pelkästään kliinistä lääkärin työtä, vaan mukana on myös koulutusta ja tutkimusevaluaatiota. Parhaiten tämänhetkistä työtäni voi kuvatakin toimimisella yritykseni päätoimisena hallituksen puheenjohtajana.

TERVEYSPOLITIIKKA ON MYÖS LÄÄKÄRIEN EDUNVALVONTAA

Pärnänen tuli mukaan järjestötoimintaan silloin, kun hän siirtyi terveyskeskuksesta töihin sairaalaan vuonna 1988.

- Minua otti suunnattomasti päähän se, miten paljon palkkani putosi siinä vaiheessa, ja miten huono sairaalan apulaislääkärien palkkaus oli tuolloin. Mielestäni tapani tehdä työtä, ammattitaitoni eivätkä myöskään työni vastuullisuus ja vaativuus muuttuneet miksikään sillä muutaman kymmenen kilometrin matkalla uuteen työpaikkaan.

Vuonna 1991 Pärnänen aloitti liiton palkkavaliokunnassa, ja oli mukana aina vuoden 1998 loppuun.

- Alusta pitäen olen ollut mukana myös terveyspoliittisessa valiokunnassa. Terveyspoliittiseen päätöksentekoon vaikuttaminen on niitä asioita, joilla pitkällä tähtäimellä vaikutetaan myös lääkärien edunvalvontaan. Luonnehtisin terveydenhuoltoa tietointensiiviseksi kasvualaksi. Lääkärin työhän on nimenomaan tietojen keräämistä, käsittelyä, jalostamista sekä myös vaikuttamista. Ja ala kasvaa väistämättä väestön vanhentuessa.

Pärnänen toteaa, että tuotannon vapauttaminen on yksi keino sen takaamiseksi, että kansalaisilla on terveyspalvelut tasapuolisesti käytettävissään eri puolilla maata riippumatta heidän varallisuusasemastaan.

- Tuotanto tulisi alistaa kilpailulle siten, että kilpailemassa ovat sekä yksityisen että julkisen sektorin palveluntuottajat. Tällä hetkellä näin ei vielä Suomessa ole. Esimerkiksi Ruotsissa tilanne on jo ihan toinen.

Hän muistuttaa, että tämä ei tietenkään tarkoita tuotannon kokonaan siirtämistä yhtäkkiä yksityiselle sektorille.

- Ruotsissa niistä samoista ostosopimuksista ovat kilpailemassa myös kuntien omat tuotantoyksiköt.

Hänen mielestään keskeinen ongelma on se, että nimenomaan erikoissairaanhoidon palvelut Suomessa tuottaa käytännössä monopolituottaja.

- Tällöin ei koskaan synny mitään kilpailua, ja sen myötä tuotannon tehostumista ja uusia innovaatioita. Sairaanhoitopiireille pitäisi hakea uusi rooli, tavallaan kuntien ostoasiamiehiksi. Tässäkin on kuitenkin se vaara, että meillä voi pian olla monopoliostaja. En tiedä, onko se vapaan kilpailun kannalta yhtään parempi, että on monopolituottaja tai monopoliostaja. Minun mielestäni vapaa kilpailu on sitä, että on paljon tuottajia ja ostajia ja että markkinoille on vapaa pääsy.

Pärnänen muistuttaa, että terveyspalvelujen tuotannossa kilpailun täytyy olla toki ohjattua. Ostosopimusten tulee sisältää, sen lisäksi mitä tuotetaan, määräykset tuotetun palvelun laadusta.

YHTENÄISYYS EDUNVALVONNAN EDELLYTYS

Pärnänen toimii Lääkäriliitossa myös järjestövaliokunnan puheenjohtajana.

- Edellytyksenä sille, että ammattijärjestö pystyy ajamaan omia etujaan, on yhtenäisyys. On oltava yksimielisyys sekä keinoista että ennen kaikkea siitä, mitä yleensä tavoitellaan.

Hän näkee, että kaksi edellistä neuvottelukierrosta ovat olleet tietyllä tavalla hankalia.

- Ne ovat herättäneet huomattavaa kritiikkiä ja tyytymättömyyttä, mutta mielestäni mitään sovittamatonta vauriota ei ole kuitenkaan tapahtunut. Ymmärtääkseni se porukka, joka on selvästi eri linjoilla liiton järjestökentässä edunvalvonnan kysymyksissä koskien sekä tavoitteita että keinoja, on loppujen lopuksi varsin pieni vähemmistö. Se on kuitenkin tärkeä vähemmistö, koska sieltä voi tulla hyviä, uusia ideoita. Lisäksi se terävöittää edunvalvonnan ja järjestötoiminnan työskentelyä.