Kuntapuolella työskentelevistä lääkäreistä 71 prosenttia on valmis laittamaan kovan kovaa vastaan ja valmis työtaisteluun tilanteessa, jossa ammattikunta on jäänyt jälkeen yleisestä palkkakehityksestä. Lakkoherkkyys on selvässä kasvussa, sillä viisi vuotta sitten tätä mieltä oli noin puolet kuntasektorin lääkäreistä.

Aktiivipäivystystä tekevien kohdalla määrä on peräti 78 prosenttia. Alle 35-vuotiaista lääkäreistä 82 prosentin mielestä lakko on oikeutettu tilanteessa, jossa lääkärit ovat jääneet jälkeen yleisestä palkkakehityksestä. Vuonna 1995 luku oli 22 prosenttiyksikköä pienempi.

Tämä käy selville Suomen Gallup Oy:n tekemästä tutkimuksesta, jossa selvitettiin Lääkäriliiton sisäistä jäsenkuvaa. Tutkimus toteutettiin Lääkäriliiton toimeksiannosta.

Aineisto kerättiin postikyselynä loka-marraskuun 2000 aikana ja sen koko on 838 henkilöä. Näyte perustuu 1 500 lääkärin otokseen, joka poimittiin satunnaisesti Lääkäriliiton jäsenrekisteristä. Vastausprosentti oli näin ollen 55,8. Edellisen kerran vastaava tutkimus tehtiin vuonna 1995.

Laajassa selvityksessä oli yksi tutkittavista aiheista edunvalvonta ja sitä koskevat kannanotot. Punnittavina olivat konkreettiset, järjestöpoliittisesti kovemman luokan kysymykset kuten suhtautuminen työtaisteluihin.

Edunvalvonnan onnistuneisuuden yksi käytännön mittari on työstä saatavan palkan ja muut työn ehdot määrittävä sopimus. Kuntapuolella työskentelevistä liiton jäsenistä on nykyisen virkaehtosopimuksensa sisältöön melko tai erittäin tyytymättömiä 62 prosenttia. Erittäin tyytymättömiä on neljännes.

Jäsenistön sisällä tyytyväisyyden ja tyytymättömyyden rintamalinjat menevät siten, että tyytyväisyys kasvaa suoraviivaisesti iän myötä, sairaaloissa ja erikoistuvina lääkäreinä työskentelevät ovat keskimääräistä tyytymättömämpiä.

Lääkärien potentiaalista työtaisteluvalmiutta mitattiin kysymyssarjalla, jossa vastaajien tuli ilmaista millaisissa tilanteissa lääkärien lakkoherkkyys on viidessä vuodessa kasvanut rahaan ja etuisuuksiin liittyvien asioiden kohdalla.

Myös palkkariitaa koskevan ja alipalkkauksen korjaamiseen tähtäävän lakon hyväksyy nyt huomattavasti useampi kuin viisi vuotta sitten. Erityisesti liiton nuoremmissa jäsenissä elää ainakin näiden asioiden osalta voimakas lakkohenki. Jopa noin neljä viidestä nuoresta lääkäristä hyväksyisi lakkoaseen käyttämisen kyseisten asioiden ajamisessa.

Alle 35-vuotiasta lääkäreistä on 76 prosentin mielestä lakko oikeutettu, jos työnantaja ei suostu lääkärien palkankorotusvaatimuksiin. Viidessä vuodessa suhtautumisessa on tapahtunut selkeä muutos. Vuonna 1995 alle 35-vuotiasta näin vastasi 42 prosenttia.

Erikoistuvista lääkäreistä 77 prosentin mielestä lakko on aiheellinen, jos työnantaja ei suostu lääkärien palkankorotusvaatimuksiin. Heistä 84 prosentin mielestä lakko on oikeutettu tilanteessa, jossa lääkärit ovat jääneet jälkeen yleisestä palkkakehityksestä.

Kaikista kuntasektorilla työskentelevistä on enemmistö (58 %) valmis taisteluun myös siinä tapauksessa, että työnantajapuoli ei suostu lääkärien palkankorotusvaatimuksiin.

Muita tavanomaista lakkoherkempiä lääkäriryhmiä ovat tutkimuksen perusteella yliopistollisten sairaaloiden työntekijät, erikoistuvat lääkärit, aktiivipäivystystä tekevät sekä kuntien palveluksessa olevat.

Perimmäisten kysymysten äärellä ollaan myös tarkasteltaessa lääkärien näkemyksiä siitä, olisiko Lääkäriliiton käytettävä nykyistä enemmän lakolla uhkaamista vaatimustensa läpiviemiseksi. Kuntasektorin lääkäreistä melkein neljän viidesosan (79 %) mielestä näin tulisi tehdä. Tästäkin näkökulmasta katsottuna voidaan nähdä lääkärien lakkoalttiuden voimistuminen.

Nuorimmista lääkäreistä lakolla uhkaamista puoltaa selvä enemmistö: 88 prosenttia. Viisi vuotta sitten luku oli 70 prosenttia. Muita järeiden aseiden käyttäjiä ovat mm. erikoistuvat lääkärit, kuntasektorilla työskentelevät, yliopistollisten keskussairaaloiden palveluksessa olevat sekä päivystyksiä tekevät.