Lääkäriliiton lausunto: Lääkärin salassapitosäännöksiä ei tule muuttaa vankilassa

Lääkäriliitto on antanut lausunnon eduskunnan lakivaliokunnalle lakiesityksestä, joka koskee henkilötietojen käsittelyä rangaistusten täytäntöönpanossa. Ehdotetussa laissa olisi henkilötietolakiin nähden erityissäännökset henkilötietojen käsittelystä rikosseuraamusvirastossa ja kriminaalihuoltolaitoksessa sekä vankeinhoitolaitoksessa.

Laissa esitetään säädettäväksi rikosseuraamusviraston tietojärjestelmään sisältyvien henkilörekistereiden tietosisällöstä ja tietojenkäsittelyn periaatteista.

Eräänä henkilörekisterinä olisi terveydenhuoltorekisteri ja sen tietojenkäsittelyyn liittyvät tarkennukset ja poikkeukset.

Lääkäriliitto katsoo, ettei lakiehdotuksessa mainittu terveydenhuoltorekisteri voi sisältää terveydenhuollon toimintayksiköiden potilastietoja.

- Tämän rekisterin tietosisältö ja tarpeellisuus tulee tarkemmin selvittää ja määrittää. Ehdotettuun salassapitosäännöksistä poikkeamiseen ei tule mennä ja kyseinen pykälä pitäisi poistaa laista. Ehdotetuilla laeilla ei ympäristön tartuntariskiä voitaisi laskea, vaan oletettavasti testeihin ja hoitoihin hakeutumattomuus pikemminkin lisäisi tartunnan vaaraa, toteaa Lääkäriliitto.

VANKILALÄÄKÄRIN EETTINEN TOIMINTA

Lääkäriliitto esittää lausunnossaan muutamia kohtia vankilalääkärien toimintaa koskevista eettisistä kannanotoistaan.

- Pidätettyjä ja vangittuja hoitava lääkäri on aina ensisijaisesti potilaansa lääkäri, joka on velvollinen kunnioittamaan potilaan oikeuksia samalla tavoin kuin muissakin potilas-lääkärisuhteissa. Hänen tulee huolehtia siitä, että vangit saavat tarvitsemansa sairaanhoidon ilman tarpeetonta viivytystä. Hän ei missään oloissa saa osallistua eikä myötävaikuttaa vapaudenriiston kohteeksi joutuneen epäinhimilliseen, alentavaan tai julmaan rankaisemiseen taikka muuhun kohteluun, muistuttaa liitto.

Koska vankilalääkäriin kohdistuvat odotukset vankeinhoidon hallinnon ja potilaiden taholta voivat olla ristiriitaisia, on Lääkäriliiton mukaan välttämätöntä, että lääkäri tukeutuu tiukasti terveydenhuollon eettisiin periaatteisiin.

- Vangin hoidon kulmakivi on ehdoton luottamuksellisuus. Vangilla ei yleensä ole mahdollisuutta valita lääkäriään. Lääkärillä, jonka antama lausunto on johtanut vangin eristämiseen, rankaisemiseen tai vapautumisen lykkäytymiseen, on huonot lähtökohdat luottamuksellisen hoitosuhteen luomiselle tai jatkamiselle.

Liitto toteaa, että viranomaisten tai vankeinhoitohenkilökunnan pyytäessä lausuntoja tai muita tietoja lääkärin tulee ottaa huomioon salassapitovelvollisuutensa.

- Lausunnon tai tietojen antaminen on harvoja tarkoin perusteltuja, laissa säädettyjä poikkeuksia lukuun ottamatta mahdollista vain potilaan suostumuksella. Monet vankilaan joutuvat ovat riskikäyttäytyjiä veri- ja seksiteitse tarttuvien tautien, erityisesti hepatiittien ja HIV-infektion kannalta. Vankilan olot ja rajoitukset voivat myös edistää riskikäyttäytymistä. Lääkärin tulee huolehtia siitä, että vangeilla on samat mahdollisuudet suojautua tarttuvilta taudeilta kuin muillakin ihmisillä ja että tartunnan saaneilla on samat oikeudet pitää tartuntansa salassa.

TERVEYDENHUOLTOREKISTERI

Lakiesityksessä määritellään terveydenhuoltorekisteri, jonka sisältö jää perusteetkin tarkkaan lukemalla epäselväksi.

- Kaikkiaan ei käy selville, mitä ja millaisia henkilön terveydentilaa koskevia tietoja tähän rekisteriin voitaisiin tai olisi tarpeellista rekisteröidä. Laki potilaan asemasta ja oikeuksista toteaa yksiselitteisesti, että potilasasiakirjojen säilyttämisvelvoite on terveydenhuollon toimintayksiköllä tai terveydenhuollon ammattihenkilöllä. Minkäänlaisten keskusrekisterien perustaminen ei ole mahdollista eikä sallittua. Näin ollen täytyy olettaa, että esityksessä ei ole pyrittykään perustamaan rangaistusten täytäntöönpanotoimien kohteeksi johtuneiden henkilöiden potilastietojen keskusrekisteriä. Sen sijaan kyseessä saattavat olla eräät yleisemmät toiminnan kohteeksi johtuneiden henkilöiden terveystiedot kuten yliherkkyydet ja ravitsemukselliset erityistarpeet, todetaan liiton lausunnossa.

Lääkäriliitto ei näe mahdolliseksi sitä, että vankeinhoitolaitoksen perusterveydenhuollon yksikkö ja kolme sairaalayksikköä voisivat luovuttaa potilastietojaan tällaiseen keskusrekisteriin.

TIETOJEN LUOVUTTAMINEN TERVEYDENHUOLTOREKISTERISTÄ

Lakiesityksessä on kohta, joka käsittelee tietojen luovuttamista terveydenhuoltorekisteristä. Tällä pyritään säätämään poikkeus terveydenhuollon ammattihenkilön salassapitosäännöksiin.

- Säännöksen ajatuksena on, että terveydenhuollon ammattihenkilö voisi asianomaisen kanssa keskusteltuaan antaa eräin edellytyksin lähinnä tartuntatauteihin liittyviä tietoja rangaistuslaitoksen johtajalle. Perusteena tulisi olla lääkärin arvio siitä, että on olemassa erityinen vaara taudin leviämisestä.

Lääkäriliiton mielestä tällaista säännöstä ei tulisi lakiin ottaa.

- Ensinnäkin jo vankilalääkärin eettiset ohjeet toteavat, että luottamuksellisuus on kaiken hoidollisen toiminnan ehdoton vaatimus. Asetelma vankilassa on jo muutenkin niin vaikea tuon luottamuksen saavuttamiseksi, että olemassa oleva mahdollisuus potilaan salattavaksi haluaman tiedon eteenpäin menemiseksi olisi monin tavoin haitallinen.

Liitto toteaa, että erityisiä riskitilanteita varten on rikoslaissa olemassa tarvittavat säännökset, jotka antavat lääkärille mahdollisuuden ilmoittaa todellisesta vaaratilanteesta.

- Yleisvaarallisia tartuntatauteja koskevat säännökset ovat selvät ja valtuuttavat lääkärin toimimaan myös vankilaoloissa. Yleisvaarallisiksi tartuntataudeiksi ei ole määritelty HIV-infektiota, B-hepatiittia eikä C-hepatiittia. Osaltaan tämä johtuu siitä, ettei kyseisen tartunnan saaneiden henkilöiden eristämisellä tai heihin kohdistuneilla muilla toimenpiteillä ole katsottu olevan erityisiä mahdollisuuksia muun väestön suojaamisessa. Jos tällaisia mahdollisuuksia olisi, taudit varmasti olisi nimetty yleisvaarallisiksi tartuntataudeiksi.

Liiton mielestä vankeinhoitohenkilöstön huoli omasta turvallisuudestaan on ymmärrettävä.

- Salassapitosäännöksistä poikkeaminen ei kuitenkaan lisäisi heidän turvallisuuttaan, vaan eräiden arvioiden mukaan voisi pikemminkin viedä päinvastaiseen suuntaan. Lähtökohtaisesti vankeinhoitolaitoksissa henkilöstölle osoitettavien ohjeiden tulisi olla samanlaiset kuin ne ovat terveydenhuoltohenkilöstölle sairaaloissa. Lähtökohtaisesti tämä tarkoittaa sitä, että suojautuminen ja käyttäytyminen ottaa huomioon sen, että toimenpiteiden kohteella voi olla joku veriteitse tarttuva tauti.