Lääkäriliiton hallituksen asettama yksityissektorin strategiatyöryhmä on päättänyt lähes vuoden kestäneen työnsä. Yksityissektori on muuttunut, ja Lääkäriliitonkin on aika miettiä tarkemmin toimintaansa yksityissektorin lääkärien edunvalvonnassa. Yksityissektorilla toimivien lääkärien määrä on kasvanut ja samalla heidän toimintaympäristönsä on muuttunut. Yksityissektorista on tullut merkittävä osa terveyspalvelujärjestelmää. Julkinen sektori ei pysty yksin vastaamaan terveyden- ja sairaanhoidon haasteisiin. Julkisen ja yksityisen terveydenhuollon yhteistyötä tarvitaan.

Päätoimisesti yksityissektorilla toimivien lääkärien määrä on kasvanut 70 % viimeisen 10 vuoden aikana. Lähes puolet työikäisistä lääkäreistä toimii yksityissektorilla pää- tai sivutoimisesti. Yksityissektorin lääkärikäyntien osuus on neljännes kaikista avoterveydenhuollon lääkärikäynneistä (22,1 miljoonaa vuonna 2004).

Yksityislääkäritoiminta on muuttunut viime vuosien aikana. Ennen lääkärit toimivat pelkästään ammatinharjoittajina omissa tiloissaan tai toisten lääkärien kanssa yhteisissä tiloissa ja suurimmillaan lääkäriomisteisissa lääkärikeskuksissa. Potilaat tiesivät tulevansa tietyn yksityislääkärin potilaaksi. Nykyisin lääkärit työskentelevät isoissa, maanlaajuisissakin yksiköissä. Potilas ei välttämättä miellä enää tulevansa niinkään lääkärin, vaan lääkärikeskuksen potilaaksi. Ammatinharjoittaja on kuitenkin edelleen yksityislääkäri. Hän vastaa potilaan hoidoista ja tutkimuksista ja määrää perimänsä palkkion suuruuden. Ammatinharjoittaja huolehtii myös lakisääteisistä vakuutus-, vero-, eläke- yms. velvoitteistaan itse. Siirtääkseen jälkimmäisiä velvoitteita itseltään pois, lääkärit saattavat toimia yhtiömuotoisesti tai mukana ammatinharjoittajayhtiöissä, joihin he tulouttavat potilailta perimänsä palkkiot. Yhtiöllä on omat velvoitteensa lääkäreitä kohtaan.

Osa yksityissektorin lääkäreistä toimii työsuhteisina. Palkkauksesta ja muista eduista sovitaan silloin työsopimuksella. Työnantaja huolehtii työntekijän lakisääteisistä velvoitteista ja hinnoittelee asiakkaille/potilaille annetut palvelut.

Lääkäreitä toimii myös ns. vuokralääkäreinä työvoiman vuokrausta harjoittavan yrityksen palveluksessa. Lääkärillä on työsopimussuhde työvoiman vuokraajayhtiöön. Myös osakkuus yhtiössä on mahdollinen. Työvoiman vuokraajayhtiö tekee palvelunkäyttäjän (esim. kunnan) kanssa sopimuksen palvelun sisällöstä, hinnasta jne. Vuokralääkärinä toimiessaan lääkäri yhdistää yksityislääkärin vapauden ja säilyttää kyvyn järjestellä työmääräänsä; toisaalta hänellä on kuitenkin virkalääkärin varmuus työn jatkuvuudesta ja tuesta työssään.

Lääkärikeskuspuolellakin on tapahtunut muutoksia viime vuoden aikana. Osa lääkärikeskuksista ja sairaaloista on yhdistynyt ja ketjuuntunut. Niiden omistuspohja on muuttunut. Lääkärien suora omistus on vähentynyt. Tilalle on tullut pörssiyhtiö tai pääomasijoitusyhtiö. Tämä on tietenkin tuonut resursointimahdollisuuksia esim. työolojen ja koulutuksen suhteen. Suuret yhtiöt pystyvät tuottamaan varmemmin ostopalveluja kuin pienet. Kuitenkin, suuret yksiköt ovat persoonattomia verrattuna aiempiin lääkärikeskuksiin. Lääkärikohtaiset perinteiset "omat" potilaat voivat hävitä. Lääkärien autonomia voi vähentyä ja hänen mielipiteitään ei kuulla. Lääkäri häviää massaan, kuten potilaskin.

Liiton tulee nyt huolehtia siitä, että se osaa opastaa kaikkia lääkäreitä toimintamalleista riippumatta. Ongelmia on selvitettävä ja neuvontaa annettava. Lääkärien tarvitsemia vakuutuksia tulee kehittää ja niistä on informoitava niin, että vakuutusasiat ovat kaikilla kunnossa. Vuokralääkärien edunvalvonta on haaste. Liiton tulee tehdä yhteistyötä lääkärikeskusten kanssa samoin kuin vuokralääkäreitä välittävien yritysten kanssa.

Lääkärikeskukset tekevät jo keskenään yhteistyötä Lääkäripalveluyrityksen yhdistyksen kautta. Vuokralääkäriyritysten toivoisi myös tekevän yhteistyötä. Yksityissektorilla toimivien lääkärin asioiden parantamiseksi tarvitaan liiton toimenpiteitä ja resursointia, mutta myös lääkärien taholta tarvitaan yhteistyötä. Yksityissektori on houkutellut lääkäreitä, mutta ei ole itsestään selvyys että näin on jatkossa. Työolosuhteet ja ansiotaso on saatava pysymään kunnossa. Lääkärin vapaus, joka on ollut houkutteleva tekijä ryhtymiselle yksityislääkäriksi, voi olla uhattuna yksityissektorin muutoksessa.