Terveyden- ja sairaanhoidon palveluiden järjestämisestä vastaa kunta. Nyt valittavat kunnalliset valtuustot päättävät myös kuntalaisten terveyspalvelujen voimavaroista. Paikallisilla ratkaisuilla on olennainen merkitys Kansallisen terveysprojektin tavoitteiden saavuttamisessa. Valtion osoittama lisäraha terveyspalveluihin ei yksin riitä - myös kuntien on satsattava enemmän.

Mitä valtuustokaudella 2005 - 2008 on tehtävä?

1. Hoitoon pääsylle asetettu enimmäisajat

Potilaan on saatava yhteys terveyskeskukseen välittömästi ja arvio terveydentilastaan terveydenhuollon ammattilaiselta kolmessa päivässä. Tarpeelliseksi katsottu hoito on toteutettava kolmen kuukauden ja viimeistään kuuden kuukauden aikana.

Perusterveydenhuollon palveluista vastaa kunnan tai kuntayhtymän terveyskeskus. Erikoissairaanhoidosta vastaavat sairaanhoitopiirit. Mikäli päävastuullinen ei pysty antamaan tarpeellista hoitoa vaaditussa ajassa, on se velvollinen hankkimaan palvelun muilta palveluntuottajilta.

Kunnallisilla luottamushenkilöillä ja virkamiehillä on erityinen vastuu hoitoon pääsyn turvaamisessa. Kunnissa tulee olla ennakkoluulottomuutta ja luovuutta ottaa käyttöön uusia toimintamalleja.

2. Jokaiselle kuntalaiselle omalääkäri

Jokaisella kuntalaisella tulisi olla oma lääkäri, jos hän niin haluaa. Tämä edellyttää voimavarojen ja toimintojen kehittämistä. Myös terveyspalvelujen hakemiseen liittyviä rajoituksia on poistettava.

Kunnan omien palvelujen täydennykseksi on kehitettävä keinoja, joilla kuntalaiset saavat lisäpalveluja. Siksi on päättäväisesti kehitettävä alueellista ja yli kuntarajojen ylittävää yhteistyötä. Kaikkien terveyspalvelujen tuottajien on oltava tasaveroisesti potilaan valittavina, jotta kaikki resurssit saadaan käyttöön.

Kunnan on kustannettava tarpeelliseksi todettu hoito kuuden kuukauden kuluessa. Julkisen maksuosuuden antamiselle potilaalle mukaan ei ole mitään estettä. Hoitoseteli antaisi potilaalle mahdollisuuden hakea hoitonsa sieltä, mistä hän itse haluaa. Näin potilaan valinnanvapaus selvästi lisääntyy eikä kunnan kustannusosuus kasva.

3. Rahoitusta edelleen lisättävä

Kansallinen terveysprojekti arvioi palvelujen turvaamisen vaativan välittömästi lisärahoitusta. Valtio on rahoitustasoa jonkin verran nostanut, mutta kunnilla ei tähän ole ollut mahdollisuutta.

Kokonaisuutena suomalaisten terveyspalvelujen rahoitus on edelleen Euroopan alhaisimpia. Kuntien on huolehdittava siitä, että itseään pettäviä alibudjetointeja ei enää tehdä. Väestörakenteen muutokset huomioiden kuntien on lisättävä terveydenhuollon rahoitusta.

4. Terveydenhuollon ammattilaisten työolot järjestettävä

Terveyskeskusten lääkärivaje johtuu selvitysten mukaan puutteellisista työjärjestelyistä. Terveyskeskuksista pois lähteneet lääkärit ovat kokeneet työnsä sellaiseksi, etteivät he ole voineet siihen itse vaikuttaa. Menettelytavat ovat joustamattomia ja kaavamaisia eikä täydennyskoulutusta ole järjestetty. Erityisesti nuoret lääkärit tarvitsevat tukipalveluja ja työnohjausta. Myös muu terveydenhuollon ammattihenkilöstö on esittänyt vastaavanlaisia puutteita.

Työjärjestelyjä koskevat päätökset tehdään paikallisesti. Kunnollisten olosuhteiden järjestäminen edellyttää oman toiminnan parantamisen lisäksi joustavaa yhteistyötä seudullisella ja alueellisella tasolla. Näin työmääriä voidaan tasata, hoito porrastaa joustavasti ja turvata myös erityispalveluiden laajuus.