Lääkärin Suomi 100/17. Lääkärit sairausvakuutusta kaatamassa 1929
Tyne Emil Jokisen vastaanottohuone Eteläesplanadilla Helsingissä 1900-luvun alussa. Oma praktiikka oli lääkärien ammatinharjoittamisen lähtökohta aina 1900-luvun puoliväliin saakka.
Ajatus lakisääteisestä sosiaalivakuutuksesta toteutui ensimmäisenä Bismarckin Saksan sosiaalivakuutuslaeissa. Tämän jälkeen vastaavia järjestelmiä ryhdyttiin suunnittelemaan ja toteuttamaan eri puolilla Eurooppaa. Suomessa sairausvakuutussuunnitelmat tulivat eduskunnan käsittelyyn ensimmäistä kertaa 1920-luvulla.
Lääkärien ammatinharjoittamisen ytimessä oli vuosisatojen ajan ollut luottamuksellinen potilas-lääkärisuhde sekä ammatinharjoittamisen autonomia. Nyt potilas-lääkärisuhteeseen olisi tulossa kolmas osapuoli, mikä arvelutti lääkärikuntaa kaikkialla Euroopassa.
Lääkärit pelkäsivät suurten vakuutuslaitoksien käyttävän valtaansa niin hoidontarpeen rajaamiseen kuin lääkärien taksojen määräämiseenkin. Samalla lääkärien uuden aseman etuisuuksien portinvartijana pelättiin heikentävän potilas-lääkärisuhteen luottamuksellisuutta.
Suomen lääkärikunta kannatti hoidon takaamista myös köyhemmille väestöryhmille, mutta edellä mainitut syyt sekä pelot terveydenhuoltojärjestelmän ylikuormittumisesta saivat lääkärit osallistumaan aktiivisesti lakihankkeen kaatamiseen.
