Lääkärin Suomi 100/8. Tienraivaajat – ensimmäiset naislääkärit Suomessa
Kuvassa on ensimmäisen naisylioppilaiden De Kvinnliga -yhdistyksen jäseniä 1880–1890-luvun vaihteessa. Medisiinarit olivat aktiivisesti mukana yhdistyksessä, kuvassa seisomassa lääketieteen ylioppilaat (vas.) Ina Rosqvist, Alfhild Heideman ja Karolina Eskelin.
Kuva: Karolina Eskelinin arkisto/Yliopistomuseo, kuvaaja: Charles Riis & Co.
Naisten tulo lääkärikoulutukseen alkoi, kun Rosina Heikel sai vuonna 1871 luvan seurata opetusta tiedekunnassa. Hän valmistui lisensiaatiksi vuonna 1878. Heikel oli poikkeus, joka joutui raivaamaan kutsumuksensa tieltä monia esteitä.
Naisten säännöllinen ja yhdenmukainen lääkärikoulutus alkoi vuonna 1888, kun tiedekuntaan kirjoittautuivat Karolina Eskelin ja Ina Rosqvist. He olivat edelläkävijöitä naisten tiellä ammattiin ja yliopistokoulutukseen. Molemmat olivat mukana varhaisten naisopiskelijoiden De gamla kvinnliga -ryhmässä. Eskelin väitteli ensimmäisenä naisena lääketieteen ja kirurgian tohtoriksi vuonna 1895.
Vähitellen 1900-luvun alussa naisylioppilaita alkoivat koskea samat oikeudet ja velvollisuudet kuin miehiä.
