Hallituksen asettama työhyvinvointityöryhmä on käsitellyt työhyvinvointiin liittyviä asioita hyvin laajasti. Loppuraportti on määrä antaa hallitukselle kesäkuussa. Ryhmässä on useita kertoja noussut esille sama asia: Lääkärit lääkärin töihin.

Olen kuukauden sisällä lukenut kahdesta eri sanomalehdestä terveydenhuollon maisterin kirjoituksen aiheesta hoitajat hoitajan töihin. Tämä vähentäisi sairaanhoitajapulaa tai sen uhkaa ja hoitajat saisivat käyttää ammattitaitonsa niiden tehtävien hoitamiseen, joihin heidät on koulutettu. Tämä myös motivoisi työn tekemiseen ja auttaisi työssä jaksamisessa.

Näin pitäisi olla lääkärienkin kohdalla. Itselläni on yli kolmenkymmenen vuoden kokemus terveyskeskustyöstä. Kehitys on koko ajan mennyt siihen suuntaan, että yhä vähemmän kohdataan potilaita vastaanotolla. Aikaa potilaan kuuntelemiseen, hyvään anamneesiin, kliiniseen tutkimukseen, diagnoosin tekoon ja hoitoon on aina vaan vähemmän. Puhumattakaan ennaltaehkäisevästä työstä, jonka pitäisi olla terveyskeskuslääkärin keskeinen tehtävä myös vastaanottotyössä.

Tietotekniikan tulo lääkärin vastanotolle on muuttanut työnkuvaa todella paljon. Sähköisten sairauskertomusten tultua käyttöön jouduttiin vastaanottoaikoja pidentämään. Samanaikaisesti katsottiin, ettei avustavaa henkilökuntaa enää tarvita aiempaan tapaan, kun lääkärit itse tekevät röntgen- ja laboratoriolähetteet, konsultaa-tiot ym. ja lähettävät ne eteenpäin, varaavat mahdollisesti potilaille ajat tutkimuksiin ja samalla tietenkin ohjaavat myös potilaan tutkimuksiin. Siinä samalla sopivat vastausten kysymisestä. Konekirjoittajiakaan ei enää tarvita niin paljon, kun kätevästihän lääkärit kirjoittavatkin tekstinsä.

Jokainen uusi sähköisen sairauskertomuksen versio on tuonut ehkä jotain hyvää, mutta klikkauksia ne eivät ole vähentäneet vaan lisänneet. En ole nähnyt vielä yhtään uudistusta, joka olisi merkittävästi helpottanut lääkärin työtä edelliseen versioon verrattuna. Vastaanottoajasta kuluu kohtuuton osa erilaisiin sairauskertomusmerkintöihin, vaikka lääkäri voisi sanellakin tekstinsä. Sähköisen reseptin tultua käyttöön lääkäreille on siirtynyt koko reseptien uusimistyö. Ennen hoitajat tai terveyskeskusavustajat tekivät hyvin paljon valmistelevaa työtä. Hoitajat pitävät nyt vastaanottoja ja pyytävät lääkäreiltä sitten lähetteitä esim. laboratorioon, kuntoutukseen ja reseptejä toteamiinsa potilaan oireisiin. Onko terveyskeskuslääkäristä tullut läheteautomaatti? Erikoissairaanhoito määrää tutkimuksia, terveyskeskuslääkäri tekee näihin lähetteet. Erikoissairaanhoidossa aloitetaan uusia hoitoja, mutta kehotetaan potilasta pyytämään ohjaus hoidon aloittamiseen ja resepti terveyskeskuslääkäriltä.

Käyntien kirjaaminen on sitten oma lukunsa. Terveyskeskuslääkärin edellytetään diagnoosin lisäksi merkitsevän lähes kaikki mahdolliset toimenpiteet mitä käyntikerralla on tehty. Ohjeet eivät ole selkeitä ja tietojen hakemiseen tuhraantuu aikaa. En käsitä, mihin viranomaiset tarvitsevat kaikkia niitä tietoja, joita vaaditaan kirjattavaksi. Hoitoon pääsyn seurantaa varten riittäisivät mielestäni hyvin yksinkertaiset tilastointimerkinnät.

Jos jatkuvasti asetetaan lisävelvoitteita jokaisen tapahtuman kirjaamiseen, eivät mitkään lääkärimäärät tule riittämään. Ylenmääräinen tilastoiminen on valitettavasti pois siitä ajasta, jonka lääkäri voisi käyttää potilaan kuuntelemiseen ja tutkimiseen. Tunne siitä, että on ollut aikaa potilaalle ja on saanut tehdä työnsä rauhassa, auttaa jaksamaan työssä ja lisää lääkärin ja koko työyhteisön hyvinvointia.