Lääkäripäivät 2012 kokosi tämänkin vuoden alkajaisiksi yli 4000 kollegaa yhteen. Neljän päivän tarjonta sisälsi toivottavasti jokaiselle jotain. Erityisen hienoa oli huomata muidenkin kuin kliinisten kurssien kiinnostavan yhä useampia ja herättävän vilkasta keskustelua. Keskiviikkona näyttelyssä riittikin mukavaa säpinää, sillä perinteinen kanditilaisuus houkutti paikalle lähes 900 osallistujaa. Tunnelma sähköistyi viimeistään iltajuhlassa Suvilahden Voimalassa.

Päivien avajaisissa peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardson otti kantaa tiukemman alkoholipolitiikan puolesta. Ministeri haastoi koko lääkärikunnan osallistumaan aktiivisemmin julkiseen keskusteluun alkoholihaittojen vähentämiseksi.

Terveyserojen kaventaminen on ollut jo vuosien ajan kansallisen terveyspolitiikan keskeisimpiä tavoitteita. Silti terveyserot sosioekonomisten ryhmien välillä ovat kuitenkin suurentuneet, erityisesti erot kuolleisuudessa. Tutkijoiden mukaan terveyserojen taustalla ovat pääasiallisesti aineelliset tekijät ja elinolot, kuten lapsuuden ja aikuisuuden taloudelliset olot, työolot, toimeentulo sekä asuminen ja ympäristö. Nämä puolestaan vaikuttavat yksilöiden ja ryhmien sosioekonomiseen asemaan ja sitä kautta psyykkiseen hyvinvointiin ja elintapoihin. On myös todettu, että teini-iän terveyskäyttäytymisen perusteella voidaan aika tarkasti ennustaa, mihin sosiaali- ja koulutusryhmään nuori aikuisena sijoittuu.

Viime vuosina on käynnistetty erilaisia hankkeita ja toimenpideohjelmia terveyserojen supistamiseksi, mutta ainakaan vielä ne eivät ole tuottaneet tulosta. Ajoittain juhlapuheita kuunnellessa on syntynyt vaikutelma, että terveyserojen kaventumattomuus johtuisi perusterveydenhuollon tehottomuudesta.

Arkipäiväämme on vastaanotolla oleva keski-ikäinen, pienipalkkainen, monin riskitekijöin varustettu ihminen, joka kamppailee joka kuukausi, miten tulot riittävät asumiseen, ruokaan ja muihin välttämättömiin menoihin, eivätkä rahat tunnu riittävän edes edullisiin kansansairauksien lääkkeisiin. Ei ole toisaalta mikään ihme, että tilanteen jatkuessa samana vuodesta toiseen mieliala laskee ja työmotivaatio heikkenee, jolloin ongelmien voidaan ajatella olevan lääketieteellisiä. Tätä vastaan kamppaillessa meidän paras lääkkeemme on hyvä potilas-lääkärisuhde.

Vahvan terveyspolitiikan rinnalle tarvitaan vielä vahvempaa yhteiskuntapolitiikkaa. Ennaltaehkäisyn merkitystä pitää korostaa entistä enemmän, etenkin lasten ja nuorten hyvinvointi tulee turvata. Juhlapuheet eivät riitä, tarvitsemme konkreettisia toimia.

Ammattikuntaamme kuunnellaan ja mielipiteitämme arvostetaan. Meitä tarvitaan kipeästi julkiseen keskusteluun mielipidevaikuttajiksi ja poliittiseen päätöksentekoon terveyserojenkin kaventamiseksi. Lääkäriliitto on jo keskusteluissa mukana, mutta jokaisen lääkärin aktiivinen osallistuminen on eettinen ja moraalinen velvollisuutemme.