Lähtökohdat

Puute lääkärityövoimasta on suhteellista, sillä ammattikunta jakautuu alueellisesti varsin epätasaisesti. Halusimme selvittää, mihin sairaanhoitopiireihin ja työtehtäviin Suomen eri lääketieteellisistä tiedekunnista valmistuneet lääkärit sijoittuvat.

Menetelmät

Otoksemme käsitti kaikki 13.3.2002 lääkärikyselyyn vastanneet Suomen lääketieteellisistä tiedekunnista vuosina 1998-2001 valmistuneet lääkärit.

Tulokset

Lääkäreiden sijoittuminen seurasi pääpiirteittäin lääketieteellisiä tiedekuntia vastaavien yliopistollisten keskussairaaloiden miljoonapiirirajoja. Helsingistä valmistuneet olivat eniten ja Kuopiosta valmistuneet vähiten uskollisia yliopistosairaalansa vastuualueelle. Sairaalatyöhön ja terveyskeskuksiin sijoittautuminen ei eronnut tiedekuntien välillä. Sen sijaan opetukseen ja tutkimukseen siirtyi Turusta ja Helsingistä enemmän valmistuneista kuin muista tiedekunnista.

Päätelmät

Verrattaessa vuosina 1978-1987 valmistuneiden sijoittumiseen vuosina 1998-2001 valmistuneet sijoittuivat paremmin oman yliopistosairaalapiirinsä alueelle. Siihen on voinut omalta osaltaan vaikuttaa tiedekuntien harjoittama koulutuksen hajautus yliopistosairaaloiden ulkopuolelle. Alueuskollisuudella saattaa tulevaisuudessa olla oma merkityksensä myös lääkärien sijoittumisen epätasaisuuden purkamisessa.

Lääkäreitä on nykyään Suomessa enemmän kuin koskaan. Vuonna 2001 työikäisiä lääkäreitä oli 17 005 (1). Lääkärinkoulutuksen viimeaikaista lisäystä on kuitenkin perusteltu lääkäripulalla. Puute lääkärityövoimasta on suhteellista, sillä ammattikunta jakautuu alueellisesti varsin epätasaisesti. Helsingin ja Uudenmaan alueella toimii yli kolmannes kaikista työssä olevista lääkäreistä. Seuraavina ovat Varsinais-Suomen, Pirkanmaan ja Pohjois-Savon sairaanhoitopiirit. Kaikissa näissä on yliopistollinen keskussairaala (1).

Alueellinen ongelma ei kuitenkaan ole läheskään niin paha kuin parikymmentä vuotta sitten. Esimerkiksi Etelä-Pohjanmaalla oli vuonna 1989 liki kolmannes terveyskeskuslääkärien viroista täyttämättä tai hoitamatta. Tätä kirjoitettaessa vain noin 13 % näistä viroista on täyttämättä (2).

Kuopion ja Tampereen lääketieteelliset tiedekunnat perustettiin valtakunnallisen terveyskeskuslääkäripulan aikaan 1970-luvun alussa. Tavoitteena oli kouluttaa terveyskeskuslääkärin tehtäviin halukkaita ja kykeneviä lääkäreitä. Uudet tiedekunnat ovat painottaneet opetustaan nimenomaan tähän suuntaan. Uusista tiedekunnista valmistuneet ovatkin olleet tyytyväisempiä saamaansa perusterveydenhuollon koulutukseen kuin vanhempien tiedekuntien kasvatit (3).

Tampereen yliopiston lääketieteellinen tiedekunta on hajauttanut koulutustaan yliopistosairaalan ulkopuolelle. Vuonna 1991 aloitettiin koulutus Seinäjoen keskussairaalassa ja Pohjanmaan terveyskeskuksissa Etelä-Pohjanmaan kuntien ja Seinäjoen kaupungin tukemana. Jokainen opiskelija viettää 4-6 opintovuoden aikana Pohjanmaalla yhteensä 6 viikkoa. Tiedekunta on palkannut näihin toimipisteisiin kolme apulaisopettajaa ja yhden opetushoitajan. Muut tiedekunnat ovat myös alkaneet hajauttaa opetusta.

Lääkäripulan rakenteellisten syiden selvittämiseksi tutkimuksemme tavoitteena oli kartoittaa, mihin sairaanhoitopiireihin ja työtehtäviin Suomen eri lääketieteellisistä tiedekunnista valmistuneet lääkärit sijoittuvat. Halusimme selvittää, miten uskollisia valmistuneet nykyisin ovat sijoittumisessaan koulutusyksikkönsä alueelle ja miten suuri osa heistä hakeutuu potilastyöhön.

AINEISTO JA MENETELMÄT

Lääkärikysely on Suomen Lääkäriliiton tekemä vuosittainen kysely. Se lähetetään jokaiselle liittoon kuuluvalle suomalaiselle lääkärille, jonka osoite tunnetaan ja joka ei ole eläkkeellä. Työtilanne selvitetään yhden päivän poikkileikkauksena (1). Otoksemme käsitti kaikki 13.3.2002 lääkärikyselyyn vastanneet Suomen lääketieteellisistä tiedekunnista vuosina 1998- 2001 valmistuneet lääkärit. Tällä ajanjaksolla valmistuneista tieto sijoittumisesta puuttui vajaalta viidesosalta. Sairaanhoitopiireihin sijoittautumista tarkasteltiin tiedekunnittain sairaanhoitopiirien vastuualueiden mukaisesti.

TULOKSET

Tiedekuntien miljoonapiirit on merkitty eri väreillä Suomen sairaanhoitopiirikarttaan, jossa on myös väestö sairaanhoitopiireittäin ja ikäryhmittäin 31.12.2002 (kuvio 1, Suomen Tilastokeskus). Eri yliopistollisten keskussairaaloiden vastuulla olevien miljoonapiirien asukasluvut ovat Helsingissä 1726096, Tampereella 1188900, Kuopiossa 857 374, Oulussa 722 605 ja Turussa 711 320.

Vuosina 1998-2001 valmistuneitten lääkärien sairaanhoitopiireihin sijoittuminen on eritelty taulukossa 1. Helsingistä valmistuneiden kiinnittyneisyys miljoonapiiriin, jossa oli saanut peruskoulutuksensa, oli suurin: 78% heistä työskenteli Hus:n vastuualueella. Helsingin ja Uudenmaan alueelle muista tiedekunnista siirtyy 14-21 % valmistuneista (taulukko 1). Turusta valmistuneista 67 %, Tampereelta 62 % ja Oulusta valmistuneista 67 % työskenteli siinä keskussairaalapiirissä, jossa oli suorittanut tutkintonsa. Kaikkein vähiten (52 %) oman yliopistonsa miljoonapiiriin sijoittuivat Kuopiosta valmistuneet lääkärit.

Vuosina 1998-2001 valmistuneista sairaalatyöhön ryhtyi prosentuaalisesti yhtä paljon opiskelijoita kaikista tiedekunnista, noin puolet valmistuneista (taulukko 2). Terveyskeskuksiin sijoittui Turusta ja Helsingistä valmistuneista hieman vähemmän kuin muiden tiedekuntien kasvateista. Turussa 17,5 % ja Helsingissä 15,3 % valmistuneista ryhtyi opetukseen ja tutkimukseen, kun taas vastaavat osuudet olivat Kuopiossa 5,5 %, Oulussa 8,6 % ja Tampereella 6,8 %.

POHDINTA

Nykyisen lääkäripulan osasyy on, että vuosina 1993-1997 lääkärikoulutuksen aloitti vuosittain noin 360 opiskelijaa, kun aikaisemmin aloituspaikkamäärä oli noin 500. Synkimmissä ennusteissa arvioitiin vuosituhannen vaihteessa olevan noin 2 000 työtöntä lääkäriä. Virheellisiksi osoittautuneitten laskelmien perusteella päätettiin 1990-luvulla toteuttaa lääkärinkoulutuksen supistamisohjelma. Tampereen lääketieteellistä tiedekuntaa uhkasi lopettaminen. Lopetukselta vältyttiin, mutta Tampereella opiskelijamäärä laskettiin silloin 40:een ja määrärahoja leikattiin voimakkaasti. Samaan aikaan vähennettiin sisäänottoja tuntuvasti myös muissa tiedekunnissa.

Mahdollisen lääkäripulan lisäksi, erityisesti terveyskeskusten lääkärivajeen taustalla, on useita muitakin syitä: ongelmat työjärjestelyissä, pienet mahdollisuudet vaikuttaa oman työnsä sisältöön ja pienten terveyskeskusten päivystyssidonnaisuus. Lääkäreiden työtilaisuuksien määrä on kasvanut ennakoitua enemmän sairaaloissa. Lisäksi lääkäreitä on siirtynyt tutkijoiksi, ulkomaille, osa-aikaeläkkeelle ja yksityiselle sektorille. Varmastikin eläkkeelle siirtyvien lääkärien määrä tulee vielä lisääntymään noin viiden vuoden kuluttua.

Nuorten lääkärien sijoittumista terveydenhuollon tehtäviin on alueellisesti selvitetty myös aikaisemmin (4). Selvitys koski vuosina 1978-87 valmistuneita lääkäreitä, jotka työskentelivät oman tiedekuntansa miljoonapiirin alueella seuraavasti: Helsinki 73 %, Turku 48 %, Tampere 41 %, Oulu 39 %, Kuopio 41 %. Kun nykyselvityksen mukaan luvut olivat 78 % Helsingissä, 67 % Turussa, 62 % Tampereella, 67 % Oulussa ja 52 % Kuopiossa, voidaan todeta, että sijoittuminen oman tiedekunnan vaikutuspiiriin on lisääntynyt kaikissa tiedekunnissa, eniten Turussa, Tampereella ja Oulussa.

Tarkastelussa on otettava huomioon erilaiset asukasluvut sairaanhoitopiireissä, joista suurin on Helsingin ja Uudenmaan seutu. Tämä väestöpohja tulee varmasti imemään vastaisuudessakin myös muiden kuin Helsingin tiedekunnan kouluttamia lääkäreitä. Toisaalta Helsingin ja Uudenmaan seudulta hakeutuu opiskelijoita saamaan peruskoulutuksensa muihin kuin Helsingin tiedekuntaan palatakseen valmistuttuaan takaisin kotipaikkakuntansa työmarkkinoille.

Käsillä olevan selvityksen mukaan Tampereelta valmistuvat lääkärit sijoittuvat etupäässä Taysin miljoonapiirin alueelle mukaan lukien Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri. Tampere siis huolehtii hyvin alueellisesta koulutustehtävästään. Tampereelta valmistuvat sijoittuvat perusterveydenhuoltoon samalla tavalla kuin Kuopiosta ja Oulusta oppinsa hakeneet kollegansa. Turusta ja Helsingistä valmistuvat ohjautuvat jostain syystä enemmän opetus- ja tutkimusvirkoihin kuin muualta valmistuneet.

Viime syksynä lääketieteellisiin tiedekuntiin otettiin ennätysmäärä opiskelijoita. Hallituksen viime vuoden lopussa hyväksymän, vuosien 2003- 2008 koulutus- ja kehityssuunnitelman mukaan yli 600 opiskelijaa aloittaa vuosittain lääketieteen opinnot. Lisäksi tulevat muuntokoulutukseen mukaan otetut 25 sairaanhoitajaa. Koulutuksen lisäyksellä on ajateltu paikattavan alueelliset epätasaisuudet.

Verrattuina vuosina 1978-87 valmistuneisiin lääkäreihin (4) supistetulla sisäänpääsyllä vuosina 1993- 1997 aloittaneet siis sijoittuvat paremmin yliopistosairaalapiirinsä alueelle. Siihen on voinut vaikuttaa tiedekuntien harjoittama koulutuksen hajautus yliopistosairaaloiden ulkopuolelle. Vaikka nuorilla lääkäreillä onkin havaittu olevan yliedustus yliopistojen läheisyydessä (3), alueuskollisuudella saattaa tulevaisuudessa olla oma merkityksensä myös lääkärien sijoittumisen epätasaisuuden purkamisessa.

ENGLISH SUMMARY: MEDICAL FACULTIES IN FINLAND RESPOND TO THEIR REGIONAL TASKS

Lack of physicians in Finland appears to be relative due to their uneven regional distribution. We wanted to clarify in which hospital districts and tasks physicians graduating from each of the five medical schools will finally end up. Our study group consisted of 1409 physicians who had graduated between 1998 and 2001 from universities of Helsinki, Tampere, Turku, Oulu and Kuopio. In general, the newly graduated physicians were located preferentially within the regional districts of the corresponding university hospitals. Graduates from Helsinki were the most and those from Kuopio the least faithful to their regional district. The proportion of graduates working in hospitals vs. health centres did not differ between the faculties. On the other hand, graduates from Helsinki and Turku switched to teaching and research positions more often than did those from other faculties. In comparison with a similar study of physicians who had graduated between 1978-1987, a larger proportion of the graduates of the present study stayed in their own districts. This may be due to the fact that - during the recent years - medical education has been partially decentralised from the university hospitals to health centres and regional hospital. This may prove to be of importance in solving the regional imbalance of physicians in the future.