Lähes 40 lääketieteen toimittajaa eri tiedotusvälineistä osallistui Lääkäriliiton, Apteekkariliiton ja Lääketietokeskuksen järjestämään seminaarimatkaan Liettuan Vilnaan lokakuun puolivälissä. Luentojen kokoavana teemana oli lääkehoito.

Yksi luennoitsijoista oli Kari Eskola Keuruun-Multian terveyskeskuksesta, joka kertoi, millainen lääkehoito on tai ei ole järkevää terveyskeskuslääkärin näkökulmasta.

- Ensinnäkin sellainen lääkehoito ei ole järkevää, jossa lääkettä tarjotaan ratkaisuksi jokaiseen potilaan pulmaan. Kaikki ongelmat eivät ratkea reseptin kirjoittamisella.

Hän totesi, että usein myös jokaiseen oireeseen yritetään löytää lääke, mikä aiheuttaa varsinkin vanhuksilla polyfarmasiaa.

- Lääkärin vilpitön auttamisen halu voi johtaa tähän.

Eskola listasi yhdeksi ei-järkeväksi lääkehoidon muodoksi lääkityksen varmuuden vuoksi, mistä hyvä esimerkki on lasten antibioottikuurit korvien hoidossa.

- Taustalla on se, että lääkäri pelkää epäonnistumista.

Etenkin nuorien lääkärien ansa on hänen mielestään se, että he käyttävät hoidossa turhan kallista lääkettä.

- Ajatellaan helposti, että uusi lääke on aina parasta. Lääkäri haluaa näyttää tavallaan narsistisesti, että hallitsee uudet lääkkeet.

Järkevää lääkehoitoa ei Eskolan mielestä ole myöskään lääkkeen käyttö toisen lääkkeen sivuoireen hoitoon, elämänlaatua heikentävä tai paranemista haittaava lääkkeiden käyttö. On myös väärän lääkkeen ja väärän annoksen käyttöä.

- Esimerkiksi antibioottien annostus on varsin vaihtelevaa.

Lääkitys ei aina myöskään mene perille, jos potilas ei ole hyväksynyt lääkkeen määräämistä.

- Lääkehoitoon olisi hyvä suostutella ja houkutella potilasta yhteistyöhön.

LÄÄKEHOITO ON TAIDELAJI

Eskola esitti, että oire, vaiva tai tauti olisi järkevää gradeerata eli tuleeko potilas sen kanssa toimeen ja kuinka paljon se haittaa elämää.

- Lääkäreillä saattaa usein olla sellainen perusolettamus, että potilas on hakemassa jotain lääkettä.

Järkevään lääkehoitoon kuuluu hänen mielestään ylipäänsä kommunikointi, empatia ja keskustelu potilaan kanssa.

- Lisäksi lääkärin tulisi selvittää omassa päässään terveyden ja sairauden vaikeat käsitteet. Onko sairaus aina sellainen paha, joka pitää äkkiä poistaa ja lääkitä vai voiko sitä sietää?

Yhteenvetona Eskola totesi, että järkevä lääkehoito on taidelaji ja ammattitaitolaji.

- Kyse ei ole pelkästä farmakologiasta tai solubiologiasta.

KOHONNEEN VERENPAINEEN LÄÄKEHOIDON HYÖDYISTÄ

Erikoislääkäri Antti Jula Kelan tutkimus- ja kehitysyksiköstä puhui kohonneen verenpaineen lääkehoidosta, sen kustannuksista ja saadusta hyödystä.

Hän kertoi, että kohonneen verenpaineen lääkehoidon on arvioitu pidentävän 30-vuotiaiden henkilöiden elinikää keskimäärin 12 kuukautta, 50-vuotiaiden 7 kuukautta ja 60-vuotiaiden elinikää 3 kuukautta, jos diastolisen paineen lähtötaso on 110 mm Hg. Lääkehoito pidentäisi diastolisen verenpaineen lähtötasolla 90 mm Hg olevien elinikää vastaavasti 6, 4 ja 2 kuukautta.

Kohonneen verenpaineen lääkehoidon osuus on arviolta noin 60 prosenttia hoidossa olevien kokonaiskustannuksista, jotka ovat vuodessa noin 1200 miljoonaa markkaa.

Jula totesi, että kohonneen verenpaineen hoidon tuomien säästöjen arviointi on vaikeaa.

- Sairastavuuden väheneminen pienentää välittömiä terveydenhuollon kustannuksia aluksi noin 120 miljoonaa markkaa. Kustannukset siirtyvät kuitenkin vain elinajan pitenemisen verran eteenpäin. Liitännäissairauksien, kuten sepelvaltimotaudin ja sydämen vajaatoiminnan lääkehoitokulut pienenevät vuodessa noin 20 miljoonaa markkaa. Työkyvyttömyydestä johtuvat sairauspäiväraha- ja eläkemenot pienenevät vuodessa 550 miljoonaa markkaa. Hoidon nettomenot olisivat näin laskien noin 600 miljoonaa markkaa.

Hän kertoi, että hoidon kustannusvaikuttavuutta voidaan arvioida laskemalla voitetun elinvuoden nettokustannukset.

- Näin lasketut nettokustannukset saattavat nousta 4-5 miljoonaan markkaan per voitettu potilaselinvuosi, kun lääkehoito kohdennetaan lievään hypertensioon (diastolinen verenpaine 90-94), aloitetaan varhain (alle 40-vuotiaille) ja lääkkeiksi valitaan kalliita vaihtoehtoja. Nettokustannukset per voitettu elinvuosi ovat 20 000-60 000 markkaa vuodessa, kun diastolisen verenpaineen lähtötaso on 100 mm Hg tai enemmän, hoidettavien ikä on vähintään 45 vuotta ja lääkkeiksi valitaan edullisia, mutta tehokkaiksi osoitettuja lääkkeitä.

Julan mukaan Suomessa toteutettu kohonneen verenpaineen lääkehoito on terveystaloudellisesti kannattavaa.

- Hoidon hyötyjä voitaisiin kuitenkin vielä huomattavasti lisätä elintapamuutoksia tehostamalla ja varsinkin natriumin saantia vähentämällä.

MASENNUSLÄÄKKEIDEN KÄYTTÄJIEN MÄÄRÄ KASVUSSA

Johtajapsykiatri Kari Pylkkänen YTHS:stä kertoi omassa esityksessään mm. psyykenlääkkeiden käytöstä.

- Kun vuonna 1996 masennuslääkkeiden käyttäjiä oli Suomessa noin 190 000, oli määrä vuonna 1998 noin 220 000. Kasvu on jatkunut myös tämän vuoden ensimmäisellä puoliskolla. Lisäystä on ollut lähes 12 prosenttia. Rauhoittavien lääkkeiden ja psykoosilääkkeiden kohdalla käyttäjämäärien muutokset ovat olleet pieniä.

Hän totesi, että masennusta tunnistetaan enemmän ja sitä lääkitään enemmän.

- Tällä hetkellä ei ole näyttöä siitä, että sairastavuus olisi lisääntynyt.

Seminaarimatkan aikana kuultiin myös mm. Liettuan farmaseuttisen yhdistyksen puheenjohtaja, professori Eduardas Taraseviciuksen katsaus maan lääke- ja apteekkitilanteeseen. Lisäksi vierailtiin paikallisessa apteekissa ja Vilnan yliopistollisessa sairaalassa.