Lääkintöneuvos Håkan Hellberg: Suomi ei ole enää pohjoinen päätepysäkki - kansainvälistyminen on tosiasia
Lääkäripäivillä Valokeilassa-luennon pitävä lääkintöneuvos Håkan Hellberg on varsinainen kosmopoliitti. Hän on käynyt noin kahdeksassakymmenessä maassa ja toiminut mm. Kirkkojen maailmanneuvoston lääkintäkomission apulaisjohtajana Genevessä, piirilääkärinä Namibiassa sekä WHO:n ja Punaisen Ristin kansainvälisen federaation johtotehtävissä.
Hellberg sanoo, että Suomesta löytyy vielä yhtenäiskulttuurin piirteitä, vaikka moniarvoisuus on lisääntynyt kansainvälistymisen ja muuttoliikkeiden johdosta. Kun kehityksen vauhti on kovaa, aiheuttaa se yhteiskunnassa pelkoa ja epävarmuutta. Kansalaisilla täytyy olla mahdollisuus vaikuttaa yhteiskunnan kehityksen kulkuun, ei ainoastaan sopeutua siihen.
- Olen kotoisin Kokkolasta ja suvussani on ollut paljon merimiehiä. Tämä varmasti vaikutti siihen, että kansainväliset tehtävät tuntuivat luontevalta vaihtoehdolta: läksin ensin viideksi vuodeksi lähetystyöhön Namibiaan ja myöhemmin vuodeksi Papua-Uuteen-Guineaan. Työskentelyni eri maissa ajoittui kehitysmaiden itsenäistymisvaiheeseen. Olin mm. koordinoimassa kirkollisen yksityissektorin sairaanhoitoa virallisen terveydenhuollon kanssa. Kaikissa kehitysmaissa lääkärikoulutus ja terveydenhuoltojärjestelmät ovat olleet emämaitten kopioita jopa siinä määrin, että esimerkiksi Dakarin lääketieteellisessä tiedekunnassa Senegalissa opiskelijat joutuivat tenttimään paleltumia. Vähitellen kehitysmaiden terveydenhuoltojärjestelmiä on muokattu heidän omiin oloihinsa soveltuviksi, mutta tämä prosessi on edelleen kesken mm. lääkäripulan vuoksi, kertoo Håkan Hellberg.
SELVÄT LINJAT KEHITYSYHTEISTYÖPOLITIIKKAAN
- Osaammekohan Suomessa arvostaa vuosikymmenten aikana kehitettyä paikallishallintoamme? Muualla maailmassa on nimittäin huomattu, että terveydenhuoltoa ei voida kehittää, jos toimiva paikallishallinto puuttuu. Meillä kunnat muodostavat liittoja ja ylläpitävät tällä tavoin sairaaloita. Suomessa hallinto on järjestetty pyramidiksi, jossa on todella leveä pohja, kun taas monissa maissa hallintomallia kuvaa hyvin kapealla kärjellä seisova pyramidi. Kehitysmaissa tarvitaan ennen kaikkea taloudellista ja sosiaalista kehitystä - esimerkiksi Suomen terveystilanteeseen vaikutti eniten yleisen elintason kasvaminen 1800- ja 1900-lukujen taitteesta lähtien. Kehitysmaiden terveydenhuollon tulisi kehittyä samaan suuntaan kuin meidän terveydenhuoltomme eli pyramidin pohjaa tulisi levittää.
Håkan Hellbergin mukaan Suomi on maksanut monien muiden maiden tavoin oppirahansa kehitysyhteistyöpolitiikassa. Hänen mielestään kehitysyhteistyössä on kaksi tärkeää periaatetta: kuntatason, mm. vesihuollon, koulutuksen ja perusterveydenhuollon, kehittäminen sekä ihmisoikeuskysymysten huomioon ottaminen.
- Selvät kehitysyhteistyöpoliittiset linjanvedot täytyy olla: on tiedettävä, mihin suuntaan olemme menossa ja tämä kurssi on pidettävä. Keskusteluja kumppanimaiden kanssa täytyy käydä avoimesti. Realismi on oltava mukana kehitysyhteistyössä: emme voi esimerkiksi koskaan viedä kuntalaitoksemme mallia kehitysmaihin ikään kuin helikopterista pudotettuna. Nyt Euroopan unionin jäsenenä olemme mukana EU:n kehitysyhteistyöpolitiikassa oman kehitysyhteistyömme lisäksi - olemme siis ottaneet junaamme yhden vaunun lisää. Tällöin meidän kehitysyhteistyömäärärahojemme osuuksia vertaillaan muiden maiden kanssa. Pienen maan voimavaroja ei tulisi hajoittaa liian moneen maahan, vaan meidän täytyisi käyttää niitä tietoja ja taitoja, joita meille on kertynyt vuosikymmenten aikana. Suomelle tärkeitä kehitysyhteistyökohteita ovat englanninkielisen Afrikan maat Etiopiasta Etelä-Afrikkaan ja Namibiaan saakka sekä Keski-Amerikan pienet valtiot, ennen kaikkea Nicaragua, toteaa Hellberg.
KANSAINVÄLISTYMINEN TUO VOIMAVAROJA
- Kun Suomeen tulee pakolaisia, lisääntyy hyödyllinen pääoma yhteiskunnassamme. Minusta on sääli, että tätä ei ymmärretä Suomessa. Maahamme tulevien ulkomaalaisten joukossa on koulutettuja ihmisiä, jotka eivät pysty hyödyntämään ammattitaitoaan. Suomi oli pitkään pohjoinen päätepysäkki, johon lentolinjat loppuivat. Koska olemme olleet eristyksissä muusta maailmasta, emme ole oikein tottuneet erilaisuuteen. Olemme joutuneet taistelemaan Ruotsin ja Venäjän välissä omasta identiteetistämme, mikä on kehittänyt itsesuojeluvaistoamme.
- Tietämättömyys synnyttää erilaisuuden pelkoa. Tieto, kokemus ja konkreettiset kontaktit ulkomaalaisiin ovat keinoja, joilla yhteiskunnassa ilmenevää muukalaisvihamielisyyttä voidaan vähentää. Täytyy kuitenkin muistaa, että osa ihmisistä ei totu koskaan erilaisuuteen, vaikka saisi kuinka paljon tietoa - he jäävät rasisteiksi. Sitten on ihmisryhmä, joka pääsee helposti vastenmielisyydestään ulkomaalaisia kohtaan. Näiden kahden ihmisjoukon väliin jää noin 60-70 % väestöstä, johon voidaan vaikuttaa tiedon avulla. Erilaisuutta on opittava sietämään ja pelkojen, epävarmuuden sekä moniarvoisuuden kanssa on elettävä. Suomessa ei riitä tulevaisuudessa työntekijöitä, jos emme ota tänne lisää ihmisiä. Myös meidän maastamme on lähtenyt paljon ihmisiä siirtolaisiksi muihin maihin, joissa he ovat odottaneet hyvää vastaanottoa, pohtii Hellberg.
JULKISTA SEKTORIA EI SAA AJAA ALAS
Hellberg sanoo, että 1960-luvun lopulta 1980-luvulle asti terveydenhuoltoamme on kehitetty hieman liian keskitettyyn suuntaan. Kunnan ja keskushallinnon välinen vuorovaikutus on ollut Suomessa aina tärkeä asia.
- Kunnan ja keskushallinnon välinen vuorovaikutus on päässyt heikkenemään, mutta nyt sitä on onneksi ryhdytty vahvistamaan jonkin verran. Suomessa on hyvät edellytykset julkisen ja yksityisen sektorin väliselle hedelmälliselle vuorovaikutukselle, mutta on keskusteltava siitä, mitkä tehtävät kuuluvat ehdottomasti julkiselle sektorille.
- Kuntien yhteistyö on erittäin tärkeä asia. Kun sairaalakustannukset kasvavat, tarvitaan kuntien yhteistyötä ainakin toiminnallisesti: kunta ei saa mennä konkurssiin, jos samana vuonna tulee useampia kalliita hoitoja vaativia tapauksia. Vierastan sitä, että nyt puhutaan niin paljon verojen vähentämisestä. Kansantaloudellisesti se on hyvä asia, mutta peruspalveluja ei saa huonontaa sillä tavoin. Julkisella sektorilla pitää olla kunnon palkat ja tarpeeksi virkoja - tämän sanoman täytyy mennä perille poliittisille päättäjille, Hellberg vaatii.
