1990-luvun alussa, silloiseen lamaan liittyen, Suomeen säädettiin ns. laastarivero, jossa vakuutusyhtiöt velvoitettiin maksamaan julkisen sektorin terveydenhoitopalveluista koskien liikenne- ja tapaturmavakuutuspotilaiden hoitoa valtiolle runsaat 50 miljoonaa euroa vuodessa. Julkisen terveydenhuollon yksiköt veloittivat puolestaan vakuutusyhtiöitä ainoastaan asiakasmaksun verran. Laastarivero on koko olemassaolonsa ajan herättänyt paljon keskustelua mm. sen vuoksi, että potilaat on ohjattu lähes poikkeuksetta julkiselle sektorille. On herännyt ajatus siitä, että valtio tukee yksityistä vakuutusyhtiötä, koska todelliset sairaanhoidon kustannukset ovat olleet selvästi suuremmat kuin laastarivero.

Keskustelu laastariveron purkamisesta alkoi toden teolla 1990-luvun lopulla, jolloin ryhdyttiin selvittämään kyseisen järjestelmän todellisia taloudellisia vaikutuksia sekä sitä, mitä sen purkaminen toiminnallisesti merkitsisi. Nyt vuoden vaihteessa tämä järjestelmä puretaan ja siirrytään ns. TÄKY-malliin eli täyskustannusperiaatteen mukaiseen toimintamalliin. Vakuutusyhtiöt eivät enää maksa laastariveroa, ja kaikki terveydenhoitoyksiköt veloittavat vakuutusyhtiöitä todellisten kustannusten mukaan.

Uudistus merkinnee sitä, että vakuutusyhtiöt tulevat kilpailuttamaan eri palveluntuottajia kyseisten potilaiden hoidon osalta. Ihmisillä säilyy kuitenkin oikeus hakeutua hoitoon itse valitsemaansa pisteeseen. Kun hoito kestää yli 2 viikkoa, tulee terveydenhoitoyksikön hakea maksusitoumus vakuutusyhtiöltä, jolloin vakuutusyhtiöllä on mahdollisuus antaa maksusitoumus tai kilpailuttaa palvelu.

Suomessa todetaan vuosittain noin 130 000 työhön liittyvää tapaturmaa ja ammattitautia. Näistä yli 90 % on sellaisia, jotka aiheuttavat alle yhden kuukauden kestävän työkyvyttömyyden. Alle 1 000 ihmiselle aiheutuu pysyvä työkyvyn menettäminen.

Nyt syntyvässä uudessa tilanteessa yksityinen terveydenhoitosektori tulee varmasti olemaan selvästi merkittävämpi palveluntuottaja kuin aiemmin. Valtaosa toiminnasta säilyy toki julkisella sektorilla. Taustakeskusteluissa on kaavailtu, että yksityisen sektorin osuus voisi aluksi olla noin 15 % lisääntyen siitä pikkuhiljaa eri toimijoiden totutellessa kilpailuun.

Mielenkiintoiseksi muutoksen tekee myös sen ajoittuminen yhteen maaliskuussa käynnistyvän hoitotakuujärjestelmän kanssa. Hoitotakuuhan oli aluksi 3 päivää-3 viikkoa-3 kuukautta -esitys. Viimeinen esitys on 3-3-6. Alkuperäisestä tavoitteesta on tingitty. Laastariveron poistuessa haasteena on näin ollen kyseisten vakuutusyhtiöpotilaiden hoidon synkronointi hoitotakuuperiaatteiden mukaisesti. Oman erityispiirteensä toimintaa tulee myöskin tuomaan ns. pisteytysjärjestelmä, jonka puitteissa hoitoja tullaan priorisoimaan julkisella sektorilla. Pisteytysjärjestelmä tulee näin ollen koskemaan myöskin lakisääteisten liikenne- ja tapaturmavakuutusten piiriin kuuluvia potilaita. Kun näiden potilaiden osalta mahdollisesti hoitopaikkakin tulee vaihtumaan, haasteena on varmasti myös nopea ja luotettava tietojen siirto eri palveluntuottajien ja vakuutusyhtiöiden välillä.

Tulemme siis 2005 vuoden aikana näkemään ainakin kaksi tahoa, jotka ryhtyvät kilpailuttamaan terveydenhoitopalveluiden tuottajia: Vakuutusyhtiöt aloittavat ja sairaanhoitopiirit jatkavat, mikäli eivät kykene itse tuottamaan palvelua sovittujen aikarajojen sisällä. Tulevaisuuden näkymä suomalaisessa terveydenhoidossa on mielenkiintoinen; tapa toimia ja tuottaa palveluita voi muuttua paljonkin.