Lakkorytmiin tottuminen
Keskusteluissa kollegoiden kanssa tulee toistuvasti esiin julkisen terveydenhuollon lääkäreiden työn kiireisyys ja pakkotahtisuus, erittäin huonosti järjestetty työsuojelu ja uupumuksen lisääntyminen sekä kouluttautumismahdollisuuksien niukkuus. Nykyinen lakkomalli on yllättävästi tuonut useihin näistä epäkohdista selkeää parannusta: kahden viikon työssäolon jälkeen olevan lakkoviikon aikana lääkäri ehtii palautua päivystyksistä ja kiireisestä työrytmistä huomattavasti paremmin kuin tavanomaisessa työrytmissä ollessaan. Lisäksi hän ehtii paneutua potilaisiin ja kirjallisuuteen aiempaa paremmin.
Tarvitseeko lääkärin olla joka kolmas viikko vapaalla selviytyäkseen kunnialla ja motivoituneena hänelle asetetuista työtehtävistä? Ruotsissahan asia on järjestetty tähän suuntaan: runsaasti päivystävät lääkärit ovat töissä runsaat puoli vuotta vuodessa kun lakisääteiset lomat ja muut vapaat otetaan laskussa huomioon. Pitääkö Suomen seurata tätä esimerkkiä?
Erikoissairaanhoidon suoritteiden sekä päivystysaktiviteetin lisääntyminen ovat olleet erittäin selkeitä muutoksia viimeisten 10 vuoden aikana. Tähän liittyy potilaskontaktiaikojen lyhentyminen ja usein korvauksettomalla ylityöajalla tapahtuva todistus-, lausunto- ym. papereiden tekeminen.
Olisiko KT:n virkaehtosopimustarjous 31.1.2001 tai valtakunnansovittelijan sovintoehdotus 10.5.2001 tuonut ratkaisua mihinkään edellä mainittuihin asioihin? Valitettavasti vastaus on yksiselitteisen epäävä. Sovintoehdotuksen mukaan kokeneen erikoislääkärin kokonaisansion korotus olisi voinut hyvinkin jäädä alle 2%:ksi kahden vuoden sopimuksen aikana. Lisäksi sovintoehdotus kohteli eri lääkäriryhmiä erittäin epätasaisesti. Työsuojeluun sovintoesitys ei tuonut mitään ratkaisua.
Valitettavasti näyttää siltä, että lääkärilakko jatkuu todella pitkään. Jokainen meistä kuitenkin toivoo, että lääkärilakko päättyisi sopimukseen, joka mahdollistaa korkeatasoisen julkisen terveydenhuollon jatkumisen ja kohenemisen Suomessa. Tällainen sopimus edellyttää mm. lääkäreiden palkkauksen selkeän noston, palkkaepäkohtien korjauksen sekä työolosuhteiden merkittävän parantumisen.
