Suomen Lääkäriliitto jäseniensä edunvalvojana on turvautunut kaksi kertaa lakkoon sen jälkeen kun lakko-oikeus Suomessa virkamiehille saatiin 1970. Nämä vuodet olivat 1984 ja 2001. Lakossa oltiin kahtena vappuna.

Vappua lääkärit ovat juhlineet perinteisin menoin jo pitkään suomalaisen ylioppilastradition mukaisesti. Tradition kantajana lääkärien kohdalla toimi Lääketieteen kandidaattiseura, joka 1950- ja 1960-luvuilla järjesti säännöllisesti kolmet isommat juhlat vuodessa, joista yhdet olivat vappujuhlat.

Toukokuun 1959 Medisiinari-lehti kertoi medisiinareiden vapunvieton sujuneen vanhojen arvokkaiden traditioiden mukaan. Stockmannin vintille oli saapunut juhlimaan noin 300 medisiinaria ja puolenyön aikaan lakitettiin Medisiinarimanta, noin kaksimetrinen luuranko, kuten lehti tiesi kertoa. Illan riehakkuus lienee verottanut osanottajien lukumäärää seuraavan päivän perinteisissä riennoissa, sillä Kaivohuoneella järjestetylle sillikselle eli ravinnollista tasapainoa juhlinnan jälkeen tasoittaneelle suolaiselle silliaamiaiselle saapui enää 60 henkeä.

Kaksi vappua ovat olleet aivan poikkeuksellisia Lääkäriliiton ja suomalaisten lääkärien historiassa. Molemmilla kerroilla lakot venyivät yli vapun. Asetelmassa on jotain sellaista, josta kirjallisuudentutkija

Mihail Bahtin

puhuu karnevalistisena nurinkääntönä. Molemmissa tapauksissa, lakossa oltaessa ja vapunvietossa, arkipäivän sosiaaliset asetelmat eivät ole toiminnassa. Historian viekkautta tässä on se, että virkatyötä tekevät lääkärit olivat lakossa juuri vappuna eli Työn päivänä. Näin kaksi osin toisilleen vastakkaista perinnettä saatiin naitettua kauniilla liitolla yhteen vappuina 1984 ja 2001. Tämä tapahtui vieläpä siten, että molempien tapahtumien ominaislaatu lisäsi vastavuoroisesti kummankin itsenäistä painoarvoa lääkärien lakon saatua osakseen molemmilla kerroilla positiivista mediajulkisuutta.

Sopuisaa vapunviettoa ja uutta sykettä lääkärien juhlakulttuuriin

Vuoden 1984 lakon lakkopäällikkönä toiminut

Leo Strid

muisteli vapun aattopäivän olleen työntäyteinen. Aamulla aloitettiin lakon 26. päivänä aamupalaverilla liitossa. Paikalla olivat hän, nuori energinen toiminnanjohtaja

Markku Äärimaa

, lakkoasiat ammattitaidolla hallinnut järjestöpäällikkö

Juha Kiehelä

sekä paikallisista lakko-organisaatioista Matti Honkala Länsirannikolta sekä

Simo Ristkari

Päijät-Hämeestä. Kokouksessa kerrottiin huojentava tieto: Lääkärikeskusten yhdistys oli päättänyt yhden päivän mielenosoituslakon järjestämisestä liiton järjestöllisten toimien tukemiseksi pian toukokuun puolen välin jälkeen.

Ohjelma jatkui huhtikuun 30. päivänä 1984 jo enemmän vapputeemalla, kun liiton Ruoholahden toimitiloissa järjestettiin iloisesti hengittäneet kokkarit 5. kerroksessa. Paikalle oli sopuisasti saapunut vieraita Kunnallisesta Työmarkkinalaitoksesta, Akavasta sekä Tehystä. Jopa valtakunnansovittelijana toiminut ja neuvotteluita johtanut

Teuvo Kallio

kunnioitti liiton kutsua, vaikkakaan aktiivisia sopimusneuvotteluja ei juuri tuolloin ollut käynnissä. Juhlavieraita viihdytti myös valkotakkien haitaripartio vapauttaen yleisön tanssimaan, ei kuitenkaan ehkä täysin selvin päin, sillä ohjelmassa oli myös vappuun liittyvää rennosti päihdyttävää normirekvisiittaa kuohujuomineen, simoineen ja tippaleipineen. Vapunpäivänä 1984 ohjelmassa oli mediatempaus. Liiton väkeä oli puheenjohtaja

Antti Jäättelän

johdolla raitiotievaunuajelulla Helsingissä serpentiinien, vappuviuhkojen ja edelleen haitaripartion kera. Media osattiin ottaa haltuun siis tuolloinkin.

1980-luvun alku oli muutakin kuin pelkkää edunvalvontaryhdistäytymisen aikaa, sillä juhlatoiminta sai tuolloin myöskin aivan uutta sykettä ja intensiteettiä. Entinen puheenjohtaja

Kati Myllymäki

muisteli, että kandiseuran 47-vuotisjuhlat 1980 päätettiin järjestää samoihin aikoihin renessanssin kokeneessa perinteikkäässä ravintola Kaisaniemessä par excellance tyyliin. Hankittiin frakit ja iltapuvut sekä järjestettiin vanhojentanssien kurssit Myllymäen tutoroiman

Jukka Leinosen

kanssa.

Samoihin aikoihin käynnistettiin niin sanotut pre manta -bileet, sillä traditioiden kyllästämän taiteilija Ville Vallgrenin muotoileman suloisen Manta-neidon lakitus siirrettiin ilta kahdeksaantoista aiemmasta puolesta yöstä. Aikansa kohukaunottaresta oli tullut arkinen osa suomalaista ylioppilaskulttuuria. Vallgrenin kahdesta ranskattaresta muovaama Merenneitopatsashan herätti ilmestyessään 1908 yhden kiivaimman moraalisen paniikin, joita taiteen saralla on nähty Suomessa ja sai jopa jotkut kiivaimmat arvostelijat epäilemään Suomen nuorison moraalisen selkärangan kestävyyttä. Jumalan teatteri ei ollut mitään Merenneito-patsas-skandaalin rinnalla. Aloittamissaan pre manta -juhlissa 1980-luvun medisiinarit ryhtyivät järjestämään "mantapohjat" jo kello 15.00 alkaen. Näin juhlien kesto sai entiseen verrattuna yhä yhteisöllisempiä muotoja ja vahvisti näin omalta osaltaan lääkäreiksi kasvavien medisiinariopiskelijoiden kollegiaalista ja toverillista ryhmäidentiteettiä.

2001 vappulakko - medianhallinta korostui

Vuoden 2001 lakko alkoi maaliskuun 12. päivä. Myös tällä kerralla medianhallinta korostui. Tiedossa oli, että kansalaiset tukivat maltillisesti lakkoilevia lääkäreitä. Myös tiedotusvälineiden suhtautuminen oli aina toukokuulle asti "yllättävän" myönteistä. Suomen Kuvalehdessä todettiin huhtikuussa, ettei lakko ollut vaikuttanut kansalaisten myönteiseen kuvaan lääkäreistä. Huhtikuussa liiton oma tiedotusstrategia lisäsi painetta suuren yleisön taholle. Ajateltiin, että lakko loppuisi vasta kansalaisten hermostuessa tilanteesta ja antaessa painetta poliittisille päättäjille. Vedottiin siihen, että "hiljaiset potilaat kärsivät", että "työnantajapuoli viivyttelee" ja että Kunnallinen työmarkkinalaitos oli kansalaisten tarpeita kohtaan "välinpitämätön". Ratkaisevaa mediailmaston huononemiskäännettä ei tullutkaan vielä vapuksi, sillä valtakunnansovittelijan tarjoukseen piti vastata vasta toukokuun toisella viikolla.

Liitto järjesti mittavia tempauksia eri puolilla Suomea. Ullanlinnanmäellä jaettiin perinteisten vappurientojen yhteydessä 10 000 kappaletta keltaisia ja

Taito Pekkarisen

lanseeraaman lakkoteeman mukaisia "Lääkärit lakossa - pakosta" -ilmapalloja. Pallot näkyivät sekä katukuvassa että illan pääuutislähetyksissä.

Myös paikalliset lakko-organisaatiot kunnostautuivat. Liitto julisti parhaan paikallisaktiviteettikisan, jossa pääpalkinnoksi luvattiin laatikollinen samppanjaa. Tämä herätti kitkeriä kommentteja Helsingin Sanomissa. Joillain tahoilla lakkoa ryhdyttiin myös kuvailemaan "operettilakoksi". Nimitys kuvastanee enemmänkin näin todenneiden tunnelatauksia hyväosaisiksi miellettyjä lääkäreitä ja heidän lakkoiluaan kohtaan kuin todellista tilannetta. Osaltaan myös lakon nerokas toteutustapa, täsmälakkomalli, herätti varmasti katkeruutta joillain tahoilla. Paikallisia tapahtumia järjestettiin runsaasti: oli tansseja, jameja, tervehenkisiä urheilutapahtumia sekä verenluovutusta. Porissa jopa ideoitiin lakolle, lienee vapusta innoituksensa saaneena, oma nimikkodrinkki. Liiton jäsenet saivat myös vuodattaa syvimpiä tuntojaan liiton internet-keskustelupalstoilla. Sinne kertyikin runsaasti lakkoaiheisia riimitelmiä, runoja ja lauluja.

Kuopiossa tiedotusvälineiden edustajille järjestettiin oma lakkobrunssi, joka sai toimittajat runsaslukuisesti liikkeelle. Sekä tässä Kuopion että Pohjois-Savon lääkäriyhdistyksen vappujuhlassa, kuten myös Oulun legendaarisella rotuaarilla, jaettiin sympatiapisteitä tuottaneita ilmapalloja. Parhaaksi paikallistapahtumaksi valittiin myöhemmin heinäkuussa järjestetty Pohjois-Karjalan lakkotoimikunnan järjestämä kirkkovenesoutu, joka ylitti jälleen uutiskynnyksen valtakunnallisissa tiedotuskanavissa.

Lakon ja vapun hallinta oli edunvalvonnan lisäksi siis myös median hallintaa sekä 1984 että 2001. Helan går...