Lääkäriliitto on pyynnöstä antanut lausunnon sosiaali- ja terveysministeriölle potilasasiakirjojen laatimista ja säilyttämistä koskevasta määräysluonnoksesta.

Terveyspalvelujen tuotantorakenteiden ja yleisen tiedonhallinnan merkittävät muutokset ovat johtaneet tilanteeseen, jossa aiemmat potilasasiakirjojen laatimista ja säilyttämistä koskevat määräykset ovat jääneet vääjäämättä ajastaan jälkeen.

- Tässä mielessä ohjeiden uusiminen on välttämätöntä, vaikka kehitys tuntuu edelleen kiihtyvällä vauhdilla kulkevan eteenpäin, toteaa Lääkäriliitto lausunnossaan.

STM:n määräysluonnoksessa ovat mukana eduskunnan käsittelyssä olevat lainmuutosehdotukset, joiden voidaan arvioida tulevan hyväksytyksi jokseenkin esitetyssä muodossaan. Toisaalta kehitystä kuvaa se, että juuri nyt samaan aikaan lausunnolla on ehdotus makropilottikokeiluun liittyvistä kokeilulaeista, joissa monissa kohdin on kyse myös tietojen käsittelystä.

Liiton mielestä määräysluonnos on kokonaisuutena jäntevä ja käytäntöä selventävä, eikä Lääkäriliitolla ei huomauttamista määräysluonnoksen rakenteeseen.

Johdannon aluksi todetaan määräyksen koskevan kaikkia terveydenhuollon ammattihenkilöitä julkisessa ja yksityisessä terveydenhuollossa.

-Tämän asian esittäminen heti määräyksen alussa on monellakin tapaa perusteltua. Vaikka julkisella ja yksityisellä terveydenhuollolla on omat eronsa, potilasasiakirjojen osalta menettelytapojen yhtenäisyys on tärkeää.

Potilasasiakirjojen käyttötarkoitusta ja merkitystä sekä potilasasiakirjoja koskevia periaatteita ja rekisterinpitäjän velvollisuuksia käsitteleviin lukuihin ei Lääkäriliitolla ole huomautettavaa.

POTILASKERTOMUSTEN SIIRTÄMINEN

Kohdassa potilaskertomukset ja siihen tehtävät merkinnät todetaan, että itse jatkuvan potilaskertomuksen tulee olla alkuperäinen. Myöhemmin julkisen terveydenhuollon potilasasiakirjojen säilyttämistä koskevassa kohdassa annetaan ohje, että potilasasiakirjat voidaan siirtää alkuperäisinä potilaan suostumuksella toiseen terveydenhuollon toimintayksikköön potilaan muuttaessa ja hoitovastuun sen johdosta siirtyessä toiselle terveydenhuollon toimintayksikölle. Lähettävään terveydenhuoltoyksikköön jää tällöin merkintä, mihin alkuperäiset potilasasiakirjat on siirretty. Edelleen uudessa toimintayksikössä syntyvät potilastiedot edellytetään merkittäväksi tämän rekisterinpitäjän omaan potilaskertomukseen eikä merkintöjä jatketa toisesta terveydenhuollon toimintayksiköstä siirrettyyn potilaskertomukseen.

-Tämä kokonaisuus pitäisi pohtia vielä kertaalleen. Vanha käytäntö ja ohje on tähän asti ollut, että alkuperäisiä potilasasiakirjoja ei lähetetä yksiköstä muualle kuin korkeintaan lainaksi tietyille viranomaisille. Ohjeessa mainittu lähettäminen voitaisiin siten hyvin hoitaa kopioilla, mikäli potilaskertomusta ei todellakaan jatketa alkuperäisiin toisessa yksikössä aloitettuihin kertomuksiin. Tällöin säilyttäminen tapahtuisi aina alkuperäisten muodossa siinä yksikössä, missä toimintakin on tapahtunut. Jos julkisen terveydenhuollon piirissä sallittaisiin toisessa yksikössä aloitetun alkuperäisen potilaskertomuksen jatkaminen, olisi luonnoksen ohjeistus ymmärrettävissä, toteaa Lääkäriliitto.

Käyntimerkintöjen tekemiselle annetut ohjeajat ovat kannatettavia ja Lääkäriliiton arvion mukaan riittäviä.

TARKASTUSOIKEUS

Tarkastusoikeudella todetaan tarkoitettavan henkilökohtaista potilasasiakirjatietojen oikeellisuuden tarkastamista. Edelleen todetaan, että tarkastamisen tulisi tapahtua ensisijaisesti henkilökohtaisella käynnillä, tutustumistilaisuus olisi järjestettävä ilman aiheetonta viivytystä ja pyydettäessä annettava tiedot kirjallisesti.

-Käytännössä ainakin Lääkäriliittoon tulee toistuvasti kyselyjä, onko potilaalla ehdoton oikeus saada kaikista häntä koskevista asiakirjoista kopiot. Tämä on asia, johon pitäisi säännösten tulkinnassa ottaa tarkemmin kantaa. Eräissä ohjeissa on todettu, että kopiot voidaan antaa, jos niiden määrä pysyy kohtuullisena eikä kopiointitoiminta aiheuta toiminnallista häiriötä. Tässäkin määräyksessä selvästi todetaan, että asiakirjoihin tutustumisen pitäisi olla lähinnä henkilökohtaista ja vain erityisin syin kopioina lähettämiseen perustuvaa. Koko asia olisi hyvä selventää jo tämän määräyksen teksteissä, huomauttaa Lääkäriliitto lausunnossaan.

Eduskunnan käsittelyssä olevassa erikoissairaanhoitolain muutosehdotuksessa laajennetaan sairaanhoitopiirin oikeuksia toimintayksikköjen määrityksessä sekä myös annetaan erityisohjeita tietojen luovuttamisessa tuotettaessa nimettyjä erityispalveluja alueen terveyskeskuksille, sairaanhoitopiirin muille toimintayksiköille tai erityishuoltopiirin yksiköille. Näiden lavennusten tavoitteita ja rajauksia on tarkemmin käsitelty kyseisen lakiehdotuksen perusteluissa.

- Näitä reunaehtoja olisi hyvä tuoda esiin tässä potilasasiakirjojen laatimista ja säilyttämistä koskevassa määräyksessä. Tavoitteenahan ei ole noissa säännösmuutoksissa muodostaa sairaanhoitopiiristä yhtä suurta rekisterinpitäjää, vaan päästä rekisterinpidossa rakennusten seinistä siirtymään toiminnallisiin yksiköihin. Myös erilaisten tutkimusten (rtg-, laboratorio- yms.) tulosten säilyttämisen osalta täytyy antaa esitettyä selvemmät ohjeet siitä, missä alkuperäiset tiedot säilytetään, mihin korjausvaateet tulee esittää ja ketkä ylipäätään voivat näitä tutkimustuloksia säilyttää.

POTILASASIAKIRJOJEN LUOVUTTAMINEN

Potilasasiakirjatietojen luovuttamista koskevassa luvussa on Lääkäriliiton mielestä aivan oikein todettu, että tietojen luovutusta pyytävän on selvitettävä perusteet ja oikeutensa tietojen saamiseen että yksilöitävä ne potilasasiakirjat, joita luovutuspyyntö koskee.

- Käytännössä sekä viranomaisten että vakuutuslaitosten taholta usein tietopyynnöt ovat luvattoman täsmentämättömiä ja antavat ymmärtää, että kaikki tiedot valikoimatta on lähetettävä. Käytännön lääkärit ovat usein joutuneet kiistelyyn tietoja pyytävien tahojen kanssa juuri tietojen tarpeen tarkennuksesta. Edelleen tämän kohdan lopussa on lyhyt maininta potilasasiakirjojen lähettämisestä telefax-teitse. Tätä osaa ja siihen liittyviä tietosuojavaatimuksia voisi tässä määräyksessä vielä enemmän korostaa.

Yksityisen terveydenhuollon ja itsenäisten ammatinharjoittajien potilasasiakirjojen säilyttäminen on Lääkäriliiton näkemyksen mukaan esitetty kattavasti ja antaa hyvän ohjeen niihin tilanteisiin, jotka tähän asti ovat herättäneet pulmia.