Lääkärit olivat viimeksi lakossa vuonna 1984, jolloin lakkopäällikkönä toimi lappeenrantalainen ortopedi Leo Strid. Hän näkee nykyisen työtaistelun taustoissa ja tavoitteissa paljon samaa kuin seitsemäntoista vuotta sitten. Keskeisiä syitä lääkärien tyytymättömyyteen molemmilla kerroilla ovat peruspalkan jälkeenjääneisyys sekä päivystykseen ja muihin työolosuhteisiin liittyvät epäkohdat.

Yhteistä on Stridin mukaan erityisesti jäsenistön jatkuvasti kasvanut tyytymättömyys palkkakehitykseensä. Lääkärien reaaliansioiden lasku alkoi vuonna 1968 aloitetusta tulopoliittisten sopimusten kaudesta, jonka seurauksena palkat olivat kevääseen 1984 mennessä laskeneet 30- 50 %:lla. Vaikka lakolla saatiin ansiotasoa korjatuksi, kiilasivat muut taas lääkärien ohi seuraavilla tulokierroksilla.

-Lääkärien palkkataso on jatkuvasti jäänyt jälkeen yleisestä ansiokehityksestä. Kaikilla sopimuskausilla emme ole saaneet edes yleisen linjan mukaisia korotuksia. Yleinen käsitys jäsenistön keskuudessa on, ettei tilanne neuvottelemalla parane, vaan tarvitaan radikaalimpia toimia.

Vuonna 1984 puhuttiin paljon lääkärien ylipitkistä työrupeamista, samoin nyt. Tuolloin lääkärit olivat työaikalain ulkopuolella ja liiton tavoitteena oli, ettei kenenkään tarvitsisi tehdä yli 40 tunnin työviikkoja ilman omaa suostumustaan. Työaikalaki tuli voimaan 1990-luvulla, mutta päivystyksen ongelmia ei ole saatu korjatuksi.

20 %:n palkkatavoite on hyvä

Tavoitteetkin ovat nyt hyvin pitkälle samat kuin vuonna 1984. Tuolloin haettiin viittä palkkaluokkaa, mikä vastasi noin 30 %:n kuoppakorotusta. Nyt vaaditaan 20 % lisää päiväajan ansioihin. 80-luvulla inflaatio ja palkankorotusten yleinen taso olivat selvästi korkeampia kuin tänä päivänä.

-Liiton tavoitteilla hyvä perustelu: ansiot on saatava pohjoismaiselle tasolle. Suomessahan on muutenkin yleinen pyrkimys pysyä naapurimaiden kelkassa. Norja rekrytoi nykyisin paljon lääkäreitä ja Ruotsiin lähtö on kiinnostanut kautta aikojen, koska siellä on selkeästi paremmat tienestit, toteaa Strid.

Hän korostaa, että ainoa keino estää tämä aivovienti on lääkärien palkkojen nostaminen Suomessa kilpailukykyiselle tasolle.

-Kannustavan, koulutukseen perustuvan palkkausjärjestelmän aikaansaaminen on ollut punainen lanka liiton edunvalvonnassa kautta aikojen. Lakon tuloksena saatiinkin tieto-taito-vastuu-järjestelmä, joka kuitenkin aikojen kuluessa on vesittynyt. Nyt haetaan taas kannustavia elementtejä, joilla palkittaisiin lisäpätevöityminen ja vastuullisempiin tehtäviin siirtyminen. Tällaisten palkkatekijöiden puute on koettu ongelmaksi erityisesti sairaalapuolella.

Lääkäriliitto yksin lakossa

1980-luvulla virkamiesten lakot olivat uusi ilmiö ja silloin niillä saatiinkin kuoppakorotuksia. Lääkärilakko toi keskimäärin 2,5 palkkaluokan nousun ansiotasoon. 90-luvun julkisen sektorin lakot sen sijaan jäivät varsin tuloksettomiksi. Nyt ollaan uudella vuosituhannella ja tilanne on uusi, kun kuntasektori joutuu entistä kovemmin kilpailemaan työvoimasta.

-Kilpailu työvoimasta kiristyy ja lääkärit ovat onnistuneet jossain määrin kilpailuttamaan paikallisia työnantajia. Varsinkin Pohjois-Suomessa on paikoin päästy selvästi virkaehtosopimuksia parempiinkin palkkoihin. Kunnallisen työmarkkinalaitoksen asenteissa ei tällaista joustavampaa suhtautumista lääkärien palkkavaatimuksiin ole kuitenkaan havaittavissa.

On vaikeaa arvioida, koska olisi yleisten suhdanteiden kannalta oikea aika lähteä lakkoon. Suuren yleisön tai virkamiesten kannalta aika ei ole koskaan sopiva. Strid pitää kuitenkin lääkärilakon ajoitusta oikeaan osuneena.

-Tarve tehdä jotain on asteittain kumuloitunut, ja jäsenistön tunnelmista päätellen aika on nyt kypsä. Olennaista lakon onnistumiselle on, että hinku lähtee kentältä.

1984 lääkärit olivat mukana Akavan laajassa lakkorintamassa, tällä kertaa Lääkäriliitto on yksin koko tuporintamaa vastaan.

-Nyt valtakunnansovittelijalla ja työnantajalla pitäisi ainakin olla aikaa neuvotella Lääkäriliiton kanssa. Keväällä 1984 silloisella valtakunnansovittelija Teuvo Kalliolla oli paljon töitä ja lääkärilakon sovittelu jäi ruuhkan häntäpäähän. Voi olla, ettei tämä ollut ainoa syy sovittelun pitkittymiseen, varmaan myös kuntatyönantaja halusi ulosmitata liiton lakkokassan.

Tämänkertainen työtaistelumalli on nimetty valtakunnalliseksi täsmälakoksi. Lakko vaihtelee paikkakunnittain ja erikoisaloittain siten, että kerrallaan sen piirissä on vain 4- 13 % kuntasektorin lääkäreistä. Tämä on myös taloudellisesti toimiva malli: työtaistelua voidaan jatkaa kunnes tavoitteet on saavutettu.

-Samantapaista mallia kaavailtiin jo 80-luvulla, mutta silloin ei oltu varmoja täsmälakon laillisuudesta ja oltiin myös vähän huolestuneita siitä, miten kiertävä lakko pysyisi hallinnassa. Siksi valittiin monoliittisempi ja selkeäpiirteisempi totaalilakko, kertoo Strid.

-Työnantaja viisaudessaan testautti viime lakkovaroituksemme yhteydessä kolme vuotta sitten täsmälakon laillisuuden työtuomioistuimessa, joten nyt tiedämme, ettei sille ole laillisuusesteitä.

Tiedotukseen kannattaa panostaa

Leo Strid pitää tiedotusta ja yleistä mielipidettä tärkeänä lakon onnistumiselle.

-Vuoden 1984 lakon tiedotuksessa onnistuttiin kaikkiaan varsin hyvin. Tuolloin tehdyn tutkimuksen mukaan hieman yli puolet suomalaisista hyväksyi lääkärien tavoitteet ja työtaistelun.

-Lehdistön kirjoittelu oli varsinkin lakon alkuvaiheessa pääosin asiallista ja jopa liiton tavoitteita myötäilevää. Loppupuolella, kun sovittelijan ensimmäinen tarjous oli hylätty, sävy muuttui selvästi kriittisemmäksi. Monien kirjoitusten asenne kävi hyytäväksi: tuo sakki on nitistettävä.

Myös nykyisellä neuvottelukierroksella lehdistön ja suuren yleisön ensireaktiot lääkärien tavoitteisiin ja lakonuhkaan ovat olleet varsin myötämielisiä. Tiedotuksessa on kuitenkin syytä varautua myös mahdolliseen asenneilmaston muutokseen.

-Liiton pitäisi kertoa avoimesti lääkärien palkoista, sillä ihmisillä on niistä merkillisiä käsityksiä. Perustyöajan ansiot pitäisi tuoda esiin - niissä ei ole mitään rehvastelemista SAK-laiseen tasoon verrattuna.

Pakolla ei saada lääkäreitä töihin

Edellinen lääkärilakko kesti seitsemättä viikkoa. Strid veikkaa, että tällä kertaa tuskin päästään vähemmällä. Pitkään lakkoon on ainakin syytä varautua.

Keväällä 1984 väläyteltiin mahdollisuutta lainsäädäntötoimin pakottaa lääkärit takaisin töihin, ellei sovittelu johda tulokseen.

Strid katsoo, että siinä tilanteessa monet lääkärit olisivat varmasti äänestäneet jaloillaan. Sama pätee myös tänä päivänä. Jos lakko loppuisi pakkosovintoon, sen jälkeen tuskin löytyy montakaan lääkäriä, jotka haluaisivat olla kuntainliittojen palveluksessa.

-Toivottavaa tietysti on, että sovittelussa edistyttäisiin ja lakko saataisiin nopeasti loppumaan. Helppoahan lakossa olo ei ole lääkärille koskaan. Siinä joutuu tekemään kovassa paineessa vaikeita eettisiä ratkaisuja. Lääkäri on lääkäri lakossakin.

Ikimuistoinen rääkki

Strid kuvaa seitsemäntoista vuoden takaista kevättä ikimuistoisena rääkkinä, josta ei koskaan pääse mielessään eroon.

-Lakkoporukassa hyvä henki, viikot tehtiin yhdessä töitä ja viikonloputkin usein reissattiin jäsentilaisuuksissa. Melko pienellä porukalla mentiin läpi melko ahtaasta paikasta. Tehtiin asioita, joita ei ollut koskaan ennen tehty ja otettiin joka päivä kantaa kysymyksiin, joihin ei valmiita vastauksia ollut.

Stridin muistikuvat työtaistelun aikaisista tunnelmista ovat voittopuolisesti myönteisiä, sillä yhteishenki lääkärikunnassa oli vahva. Monenlaista dramatiikkaakin lakkokevääseen liittyi. Kerran liiton toimisto jouduttiin tyhjentämään puhelimitse tulleen pommiuhkauksen takia. Työntekijät värjöttelivät läheisessä puistossa sillä aikaa kun palokunta ja poliisi pommikoirineen tutkivat talon. Pommia ei talosta löytynyt.

Kun työtaistelu oli viimein saatu päätökseen, oli lakkopäällikkö lopen uupunut. Leo Strid nukkui seuraavan yön kuin tukki, vaikka hotellin vieressä ollut Forumin vanha kauppakeskus paloi, paloautojen pillit huusivat ja tavarat palavassa talossa räjähtelivät. Niillä tapahtumilla ei ollutkaan enää mitään tekemistä lääkärilakon kanssa.