- Nykyään on syntynyt yhä enemmän vastakkainasettelua, jossa työnantaja pyrkii koko ajan pihtaamaan. Meidän on pakko koko ajan väitellä meille jo myönnetyistä eduista. Mitään ei saa ilmaiseksi, vaan kaikki täytyy uhkaamalla saada, toteaa uutena jäsenenä Lääkäriliiton hallituksessa tämän vuoden alussa aloittanut dosentti Timo Raatikainen.

Hänen mielestään asia häiritsee jo työrauhaa.

- Jos näin ei tarvitsisi tehdä, pystyisimme paljon tehokkaammin tekemään varsinaista työtämme, johon meidät on koulutettu. Mielestäni on tietyllä tavalla valitettavaa, että tällaiseen tilanteeseen on jouduttu.

Käsikirurgi Raatikainen on työskennellyt viime vuoden elokuusta lähtien osastonylilääkärinä Töölön sairaalassa Helsingissä, jonne hän muutti Oulusta.

- Ennen hallitukseen tuloani en ollut juuri aktiivisesti tekemisissä liiton tai sen edunvalvonnan kanssa. En ole ollut esimerkiksi koskaan valtuuskunnan jäsenenä, joten tulen tässä mielessä niin sanotusti pystymetsästä.

Hän oli ennen hallitustyöskentelyä saanut kosketusta järjestötoimintaan Suomen Kirurgit -alaosaston johtokunnassa ja UEMS:n kirurgisen sektion Suomen edustajana.

- Tulin mukaan hallituksen toimintaan sikäli mielenkiintoisessa vaiheessa, jossa pohdittiin lääkärisopimuksen kohtaloa: vaihtoehtoina olivat sopimuksen hyväksyminen tai sitten lakko. Tuntui, että se oli vaikea ja hämmentävä tilanne niin hallitukselle kuin valtuuskunnallekin, joten ei kai tätä sekavampaan tilanteeseen voi oikein tulla, hän tuumii.

Raatikainen äänesti itse hallituksessa sopimuksen hylkäämisen puolesta siinä vaiheessa, kun valtuuskunta ei ollut vielä tehnyt päätöstä jäsenäänestyksen järjestämisestä. Jäsenäänestyksen tuloksen selvittyä hallitus esitti valtuuskunnalle yksimielisesti sopimuksen hyväksymistä.

-Minusta tuntui, että neuvottelutulos ei kuitenkaan vastannut niitä tavoitteita, joita koko ajan kuulee ihmisiltä. Heidän mielestään liiton profiilia pitäisi kohottaa.

Hän kertoo, että aluksi Suomen Kuvalehden tekemät gallupit eri ammattien arvostuksesta lämmittivät kovasti mieltä.

-Olin parhaimmillani listassa ensimmäisellä, toisella, kolmannella ja viidennellä sijalla Suomen arvostetuimpien ammattiryhmien edustajana. Palkka on kuitenkin aika tärkeä asia työssä, ja aika harva on työssä haluamatta siitä palkkaa. Tuntuu siltä, että olemme jääneet palkkakehityksessä vähän jälkeen ja muiden jalkoihin.

Raatikaisen mielestä on aikaisemmin usein ajateltu, että lääkärit ovat niin hienoja, etteivät he voi lakkoa edes ajatella.

-Puhuttiin imagon menemisestä. Se oli kuitenkin omaa aikaansa ja silloin ehkä palkatkin olivat suhteellisesti paremmat. Nyt olemme tavallisia duunareita ja siten pitää suhtautua samalla tavalla myös kaikenlaisiin työtaisteluaseisiin.

Hän ei silti toivo mitään perinteisen ay-liikkeen rähinöintimentaliteettia.

-Toivon sitä, että pystyisimme olemaan palkkauksessa sellaisessa asemassa kun olimme joskus 1970-luvulla. Olisi riittävä palkka ja toimeentulo, jotta ei tarvitsisi riidellä työnantajan kanssa.

KOULUTUSKYSYMYKSET KIINNOSTAVAT

Hän näkee Lääkäriliiton toiminnan perimmiltään edunvalvontaliittona, mutta erittäin tärkeänä asiana myös koulutuksen ja yleiseen terveyspolitiikkaan osallistumisen.

-Suomen kuuluessa Euroopan unioniin meidän pitää sekä mukautua että mukauttaa koulutustamme, jotta se olisi vähintäänkin yhtä hyvää kuin muualla Euroopassa. Tietysti mieluummin se saisi olla vielä parempaa. Terveyspolitiikan alueella Lääkäriliitto valvoo tietyllä tavalla myös kansalaisten etuja eli heidän terveyttään.

Raatikaista kiinnostaa oman työnsä ja nimenomaan UEMS:n kirurgian sektion kautta kysymys koulutusuudistuksesta.

- Siitä tullaan varmasti taistelemaan ja keskustelemaan tulevaisuudessa, oliko se oikein ja oliko se Suomen mallille sopiva.

Hän muistuttaa, että Suomi on kuitenkin aika pieni maa verrattuna moneen muuhun ja etäisyydet on viime aikoina suhteessa huomattavasti pienentyneet.

- Jos nyt tarjoamme periferian sairaaloihin laajalta alueelta yleistä pintatietoa, niin onko oikeutettua, että siellä hoidetaan potilaita yleistason mukaisesti ja yliopistosairaaloissa erikoistason mukaisesti? Tämä johtaa väistämättä siihen että, keskuksessa asuva ihminen saattaa saada parempaa hoitoa näinkin pienessä maassa kuin Suomessa. Tämä kysymys tulee ratkaistavaksi varmasti aivan lähivuosina.

JOUKKOLIIKEHDINTÄÄ TARVITAAN

Raatikaisen mielestä Lääkäriliitto ei ole järin hyvin onnistunut lääkärien palkkaetujen turvaajana.

- Varmaan yksi syy siihen on, että lääkäreitä toimii niin monella alueella ja monissa erilaisissa tehtävissä. Osa on tyytyväisiä palkkaansa, eikä halua ruveta rettelöimään. Toiset ovat siinä välillä eli he eivät ole sen paremmin tyytyväisiä kuin tyytymättömiäkään, mutteivät kuitenkaan halua rettelöidä. Lopuksi on äänekäs joukko, joka on huonossa asemassa. Vaikka he ovat äänekkäitä, he ovat kuitenkin vähemmistössä.

Hän arvelee, että joukkoliikehdinnän polkaiseminen on lääkärien keskuudessa aika vaikeata.

- Se on ehkä helpompaa sellaisilla aloilla, joissa palkansaajat ovat ikään kuin samalla viivalla ja samanlaisissa töissä kuten vaikkapa paperi- ja metalliteollisuudessa. Lääkärikunnassa se on myös senkin takia vaikeampaa, kun tiedetään, että lakkoon jouduttaessa se olisi varmasti äärettömän vaikea. Jos paperiala menee lakkoon, niin työnantaja menettää hirvittävästi. Jos taas lääkärit menevät lakkoon, niin työnantaja säästää. Lääkärilakon pitäisi olla pitkä ja riittävän satuttava, jotta se olisi tehokas.