Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen roolia on kaavailtu laajennettavaksi niin, että laitokselle kuuluisivat jatkossa sekä terveydenhuollon että sosiaalihuollon yksiköiden valvonta ja laadun varmistus. Lääkäriliitto katsoo lausunnossaan sosiaali- ja terveysministeriölle, ettei valvontaa ole mahdollista kaikilta osin yhdistää. Yhdistämistä vaikeuttavat sosiaali- ja terveydenhuollon toisistaan poikkeavat hallinto- ja toimintakulttuurit sekä valvontatarpeet ja -järjestelmät.

Terveydenhuollon valvonta kaipaa Lääkäriliiton mielestä täsmennyksiä ja työnjako selkiytystä. Terveyden- ja sosiaalihuollon yhteisiä alueita voidaan valvoa koordinoidusti, mutta muutoin sosiaalihuollon valvonta on järjestettävä erikseen.

Liitto kannattaa ratkaisua, jossa terveydenhuollon yleinen suunnittelu, ohjaus ja valvonta kuuluvat yhä sosiaali- ja terveysministeriölle ja lääninhallitukset säilyvät ensisijaisina ohjaavina ja valvovina viranomaisina. Näin päästään arvioimaan terveydenhuollon yksiköiden toimintaa kokonaisuutena eikä vain yksittäisen ammattihenkilön kannalta.

Vaikka paikallistuntemus ja suorat yhteydet ovat tärkeitä, keskitettyä valvontaa tarvitaan, jottei läheisyydestä muodostu asioiden selvittelyssä painolastia. TEO:lle keskitetty valvonta on tärkeää siksikin, että ammattihenkilörekisteriin tehdään merkintöjä hallinnollisesta ohjauksesta. Tässä ratkaisulinjat ja menettelytavat ovat vaihdelleet lääneittäin suurestikin.

Laillistettavia ammattiryhmiä liikaa

Laillistettaviin ammattiryhmiin tulisi Lääkäriliiton mielestä kuulua vain sellaisia, joille annetaan säädöksillä erityisiä tehtäviä tai oikeuksia. Pääosa valvonnastakin kohdistuu näihin ryhmiin.

Nykyinen ammattihenkilörekisteri on raskas, koska siihen kuuluu myös ryhmiä, joilla ei ole todellista itsenäistä toimintaoikeutta.

Yksityisen terveydenhuollon palveluntuottajien rekisteri aiotaan muuttaa valtakunnalliseksi, mitä liitto pitää perusteltuna. Ammatinharjoittamisoikeuden tulisi pysyä laissa terveydenhuollon ammattihenkilöistä, vaikka lupahallinto ja tietojen tuottaminen jäisivätkin edelleen lääneihin.

Ammatinharjoittamisen aloittamisilmoituksen voisi siirtää tehtäväksi läänin kautta TEO:n valvomaan keskusrekisteriin. Liitto ei kuitenkaan näe perusteita kerätä keskusrekisteriin tilinpäätöstietoja tai muita taloudellisia tietoja. Yksityisillä palveluyksiköillä on jo muiden säännösten perusteella velvollisuus ilmoittaa nämä tiedot viranomaisille.

TEO:n toimialan laajentamista pohtinut työryhmä ehdottaa myös, että itsenäisiltä ammatinharjoittajilta alettaisiin kerätä toimintakertomustietoja.

Lääkäriliiton mielestä tietojen keräyksen tulee olla todella perusteltua ja rajoittua lähinnä palvelujen määriä kuvaaviin lukuihin. Tiedonkeräyksen pitäisi sujua normaalityön ohessa. Ammatinharjoittajien tekemä työ ei myöskään saa tilastoitua useampaan kertaan.

Luvaton toiminta tarkempaan syyniin

Luvaton terveydenhuollon ammatinharjoittaminen jää liiton mukaan nykyisin liian usein tutkimatta siksi, ettei asian selvittely tunnu kuuluvan riittävän selkeästi millekään viranomaiselle.

Rikoslain perusteella valvonta kuuluu toki poliisille, mutta TEO:n pitäisi liiton mielestä ottaa nykyistä aloitteellisempi ja aktiivisempi rooli asiassa. Vaikka poliisi hoitaisikin varsinaisen rikostutkinnan, TEO:n asiantuntemuksesta ja ennakkoselvityksistä olisi merkittävää hyötyä.