Mikkeliläinen terveyskeskuslääkäri Pirkko Valtola on loikannut aimo harppauksen lääkäreiden järjestötoiminnan huipulle. Viime vuoden lopulla hänet valittiin sekä liiton varapuheenjohtajaksi että Kunnallislääkäreiden puheenjohtajaksi.

- Olen aina sanonut, että työskentelen silloin parhaiten, kun minulla on paljon tehtävää ja tarkka aikataulu. Nyt tekemistä ainakin riittää. Vapaa-ajan harrastuksista joutuu kyllä vähän luopumaan, hän tuumii.

Valtola on käytännössä työskennellyt koko lääkäriuransa ajan Mikkelissä, jonne hän muutti heti valmistumisensa jälkeen vuonna 1979. Vuonna 1991 Valtola valmistui yleislääketieteen erikoislääkäriksi.

Mikkelin terveyskeskus on ollut mukana väestövastuujärjestelmässä jo kymmenen vuoden ajan. Valtola on itse ollut väestövastuulääkäri vuodesta 1994 lähtien.

Hän pitää koulutukseen pääsyä yhtenä ongelmana, joka koskee tällä hetkellä väestövastuujärjestelmää. Koulutus- ja sijaisuuskysymykset ovat väestövastuussa vielä järjestämättä.

- Nykyään ei ole enää rahoja varattuna koulutukseen eikä sijaisia käytetä. Kyllä siinä alkaa vähän miettiä, haluaako lähteä kahdeksi päiväksi koulutuksen, kun sitten pitää tehdä kolmessa päivässä viiden päivän työt ja uurastaa henkihieverissä, sanoo Valtola.

- Toisena vaihtoehtona on, että työt ovat jonkun muun niskassa. Kollegat saattavat alkaa ennen pitkää katsoa koulutuksessa kävijää vähän alta kulmien.

HYVÄ JOHTAJA VAIKUTTAA VIIHTYVYYTEEN

Valtola muistuttaa, että koulutus- ja sijaisuuskysymykset liittyvät osaltaan myös paikkakunnan henkeen. Hänen mielestään Mikkelissä on ollut hyvä työympäristö.

- Terveyskeskuslääkäreiden pulavuosinakaan meillä ei ollut koskaan puutetta työntekijöistä. Meillä on aina ollut sijaisia ja virat täynnä. Sekin on tavallaan yksi osoitus hyvästä johtamisesta.

Valtola pitääkin erittäin tärkeänä hyvää johtamistaitoa ja laajaa otetta koko terveydenhuollon järjestelmään.

- Terveyskeskusta johtavan lääkärin täytyy olla sellainen, että hän ottaa kokonaisvastuun ja että häneen voi luottaa sekä kollegana että organisaation johtajana. Ei pidä luoda järjestelmiä, joissa ihmiset alkavat voida pahoin. Mikkelissä homma on toiminut hyvin, vaikka siellä on painittu ihan samojen ongelmien kanssa kuin muuallakin maassa. Se on varmasti johtunut sekä hyvästä johdosta että koulutusmyönteisyydestä.

PÄIVÄPÄIVYSTYS SÄILYTETTÄVÄ

Valtolan mukaan päiväpäivystys pitäisi säilyttää, kun järjestetään väestövastuuta. Joissain paikoissa se on kuitenkin hävitetty.

- Ajatuksenahan on ollut, että päivystys poistetaan ja väestövastuulääkärit hoitavat päiväsaikaan kaikki alueeltaan tulevat potilaat. Realiteetti on kuitenkin, että se on täysin mahdotonta. Lääkärit eivät voi olla koko ajan paikalla.

- Terveyskeskuksiin tulee potilaita, jotka täytyy joka tapauksessa jonkun hoitaa. Jos heidät aina laitetaan toisen lääkärin tehtäväksi kyseisessä yksikössä tai solussa, niin siitä se väsymys sitten seuraa, hän sanoo.

Valtolan mielestä päiväpäivystyksen sijasta tulisi ruveta puhumaan keskitetystä sijaistuksesta.

- Siinä on ikään kuin yksi lääkäri, joka sijaistaa useampaa lääkäriä samanaikaisesti. Tällöin ei enää puhuttaisi päivystyksestä, vaan ajatusmalli olisi erilainen.

VÄESTÖVASTUU-JÄRJESTELMÄ JOUSTAA

Valtola muistuttaa, että väestövastuujärjestelmä on jo itsessään hyvin joustava järjestely.

- Paikalliset olosuhteet voidaan ottaa hyvin huomioon ja systeemi pystytään järjestämään oman toimintakulttuurin mukaisesti. Tätä työntekijät eivät tahdo aina ymmärtää.

Hän kertoo ihmisten kyselleen, miksi asiaa ei voida määrätä ikään kuin muualta käsin ja ylhäältä päin.

- Toimintatapa pitää kuitenkin itse keksiä ja luoda, vaikkei sitä täysin uudeksi voikaan myllätä. Jotkut johtajat ovat tästä huolimatta yrittäneet suoraan siirtää toimintamalleja muilta paikkakunnilta.

Valtola kertoo kiertäneensä jonkin verran terveyskeskuksia, jotka ovat olleet siirtymässä väestövastuujärjestelmään. Hänen mielestään kokemukset ovat olleet jopa yllättävän positiivisia.

- Yleinen muutoksen vastustus on hiipumassa pois. Toisaalta kyllä ymmärrän, että tietyssä mielessä kokonaisvastuun ottaminen saattaa pelottaa. Resurssejahan vain vähennetään eikä välttämättä tiedetä, mitä muutos tuo tullessaan.

LÄÄKÄRI RAHAKIRSTUN VARTIJANA

Valtola toteaa, että lääkäri on menettänyt valtaansa potilaaseen nähden. Tiedotusvälineet tuovat esille yhä enemmän eri hoitomahdollisuuksia, mutta potilaat eivät osaa yhdistää oikeita asioita.

- Potilas tulee vastaanotolle ja sanoo haluavansa ne ja ne tutkimukset. Lääkäri joutuu tavallaan jatkuvasti puolustautumaan ja kertomaan potilaalle, miksi kyseisiä tutkimuksia ei tehdä. Tämähän lähtee aivan väärästä suunnasta liikkeelle.

Potilaalle voi toki selittää asianlaidan.

- Useimmiten asiat päättyvätkin ihan ystävälliseen sopuun. Tilanne voi kuitenkin päätyä myös siihen, että potilas sanoo lääkärin ajattelevan pelkästään rahaa ja säästävän vain kunnan varoja. Varsinkin jos lääkäri keskustelee potilaan kanssa hoidon hinnasta, niin se tuo vielä oman lisänsä. Ikävä kyllä emme voi rahaakaan unohtaa, vaikka haluaisimmekin, hän muistuttaa.

Valtola ei kuitenkaan pidä siitä, että yksittäinen lääkäri toimii rahan säästäjänä.

- Se ei ole oikein, että annetaan pelilauta, muttei kerrota pelisääntöjä. Kun poliittisesti on päätetty käytössä olevasta rahamäärästä, niin nyt tavallaan puuttuu yhteisesti sovittu tapa jakaa rahat.

Hänen mielestään on silti hyvä, että lääkäri on kustannustietoinen.

- Kaipaamme konkreettista tietoa siitä, mitä joku tutkimus maksaa. Edelleenkään moni lääkäri ei tiedä, mitä hänen määräämänsä laboratoriotutkimukset maksavat vuodessa.

OIKEAT IHMISTYYPIT TERVEYSKESKUKSIIN

Valtola kertoo usein miettineensä, miksi jotkut potilaat ovat olleet ahdistavia lääkärille.

- Kun pääsee eroon parantajan roolista, niin sen jälkeen potilaat eivät enää ahdista. Kun huomaa, ettei pysty parantamaan tiettyä potilasta tai tarjoamaan muutakaan järjestelmää, jossa hän voisi parantua, niin silloin täytyy olla vain valmis kuuntelemaan häntä sen 20 minuuttia. Se auttaa kuitenkin sitä ihmistä pysymään tasapainossa.

Lääkärin on näin ollen hyväksyttävä, että hänessä itsessään on jotain muutakin kuin parantajan rooli.

- Tämä on monille lääkäreille vaikeaa, koska silloin luovutaan siitä roolista, johon on saatu koulutus.

Selvityksen mukaan varsinkin terveyskeskuslääkärit ovat kärsineet työuupumuksesta.

- Oikeiden ihmisten pitäisi hakeutua perusterveydenhuollon pariin.

On oltava sellainen, joka jaksaa kuunnella. Hän ei välttämättä pääse tekemään mitään heroistisia tekoja. Jollekin voikin olla pitemmän päälle tuskastuttavaa, kun ei voi sanoa olevansa jonkun tietyn alan spesialisti.

Valtolan mukaan yleislääketiede on sen verran iso kakku, että sen haukkaamiseen terveyskeskuslääkäreillä voi olla liian suuret vaatimukset.

- Eli vaadimme itseltämme liikaa ja sitten uuvumme. Lisäksi ei voi ikinä kätkeytyä sen taakse, että joku potilaan vaiva ei kuulu minulle.

Yhden käynnin aikana voi tulla esille vaikka kuinka monta asiaa.

- Tällöin tulee välillä mieleen, etteikö lista lopu ikinä, jotta saisi potilaan asiat hoidettua ja hänet laadukkaasti ulos.