Mikä raunioittaa erikoissairaanhoitoa?
Jouduimme pakosta työtaisteluun hetkellä, jolloin ympäröivä yhteiskunta alkoi selkeästi ymmärtää julkisen terveydenhuollon henkilöstön työolosuhteiden ja palkkarakenteen epäkohtia.
Muutamat sairaanhoitopiirit ovat lähteneet luomaan lääkäreille uusia kannustavia palkkausjärjestelmiä. Viimeksi HUS teki palkkarakenneratkaisun, joka antaa työnantajalle selkeät perusteet yksilöllisen palkanmääräytymisen toteuttamiseksi ja samalla työntekijälle varmuuden kannustavan järjestelmän perusteista. Vuosien kokemus ja sekä tieteelliset että kliiniset taidot määräävät yksilöllisen palkan. Tällä ratkaisullaan HUS kykenee kilpailemaan maan parhaista osaajista, jolloin palkkoihin kuluvat lisämarkat tulevat varmasti takaisin säästöinä oikeiden ja tehokkaiden hoitoratkaisujen ansiosta. Modernissa henkilöstöpolitiikassa palkkoja tulisikin tarkastella laajemmin kuin pelkästään kulueränä.
Paikalliset sopimukset voivat olla valtakunnallista LVES:iä haavoittuvampia, koska sama viranomainen, joka tekee päätöksen, voi sen myös muuttaa. Toiminnasta vastaava työnantaja näkee kuitenkin avainosaajien töissä pysymisen, viihtymisen ja ahkeroinnin terveydenhuollon tukirakenteeksi, jota ilman järjestelmä kaatuisi.
Työn ja palkkauksen järjestäminen paikallisella tasolla nykyistä joustavammaksi voisi varmasti toteutua hyvässä yhteisymmärryksessä, ellei KT:n ajamia selkeitä huononnuksia olisi jatkuvana uhkakuvana. Esimerkkeinä paikallisista sopimuksista olivat työaikalain soveltaminen kesällä 1997 ja sädeloman kompensaatio viime vuonna. Nyt KT haluaa ajaa lääkäreitä selkeään vuorotyöhön. Käytännön potilashoidon jatkuvuuden ja lääkäreiden erikoistumiskoulutuksen järjestämisen vuoksi lääkärit eivät tee missään päin maailmaa vuorotyötä. Miksi Suomen pitäisi olla tässä tienavaaja? Yksittäisessä päivystyspisteessä vuorotyö luonnollisesti toisi säästöä, jos LVES:n päivystyskorvaukset muutettaisiin KVTES:n epämukavan työajan korvauksiksi. Kokonaistuottavuus ja työvoiman riittävyys ei tällöin kuitenkaan välttämättä paranisi.
Itse yllätyin kun laskin 10 lääkärin renkaan palkkakustannukset nykyjärjestelyin vs. vuorotyössä. Nykyjärjestelyin 10 lääkäriä hoitaa 9 päiväaikaista työpistettä ja yhden raskaan päivystyspisteen yhteensä 16,6 lääkärin peruspalkalla. Vuorotyössä mainitut 10 lääkäriä voisivat hoitaa päivystyksen 12,5 tunnin työvuoroina ja tehdä normaalia ylityötä. Palkkakustannusten säästö olisi 3,4 %, mutta ylityötä pitäisi tehdä 9,9 tuntia viikossa, mikä ylittää TaL:n enimmäisrajat. Jos vuorotyö toteutettaisiin ilman ylityötä, tarvittaisiin 2,6 lisäviran haltijat hoitamaan mainitut työpisteet. Näitä lisävirkojen viranhakijoita ei ole, eikä vuorotyöhön tule. Olisikin jo aika tehdä enemmän paikallisia hyviä palkkaus- ja työjärjestelyratkaisuja.