Toinen lakkokierros on alkanut, eikä suurempaa ahdistusta ole näkynyt sopimuksen suuntaan. Mitä tapahtuukaan lakon loputtua? Riittääkö kollegojen kärsivällisyys pysyä entisissä työpaikoissaan? Ainakin terveyskeskuspuolella liikehdintää on tapahtunut ja virkoihin ei ole enää jonoa. Työtä hakevalla kollegalla on palkkatoivomus ja ehdot työolosuhteiden suhteen. Miten pitkä matka on tästä enää paikalliseen sopimiseen ilman keskitettyä VES:a?

Lakon loputtua on edessä kaaos. On hyvin selviäviä paikkakuntia ja on häviäjiä. Meillä on edelleen terveyskeskuksia, joissa ei ole oivallettu tilanteen vakavuutta. On oltava ajassa mukana sekä rahalla että työolojen kehittämisellä. Vanhanaikainen henkilöstöpolitiikka ei enää pure. Työntekijät on saatava mukaan luovaan työhön ja toiminnan kehittämiseen. On puhuttu kuntien henkilöstövoimavarojen arvostuksesta ja maksimoinnista, mutta mikä onkaan todellisuus. On paikkakuntia, joissa todella toiminnasta vastuulliset ovat saaneet oikeita työkaluja työnsä toteuttamiseksi oman tietämyksensä mukaan. Henkilöstöpolitiikkaa ei voi erottaa toiminnallisesta vastuusta.

Nyt tarvitaan terveyskeskuksissa ja keskussairaaloissa rekrytointipolitiikkaa, johon olennaisesti kuuluvat ylilääkärin oikeudet henkilökohtaisten palkanosien käyttöön tai tehtävien muuttuessa myös tehtäväkohtaisen palkan tarkistuksiin. Täydennyskoulutussopimukset ovat kuumaa tavaraa. Omalääkärijärjestelmän toimivuuden kannalta on jatkossa kehiteltävä entisen varahenkilöstöjärjestelmän kaltaisia toimintamalleja. Tarvitsemme terveyskeskuksiimme pysyvää henkilökuntaa, ja toisaalta lyhytaikaisten sijaisten saaminen on lähes mahdotonta. Kollegat on sitoutettava paikkakuntaan. Lääkärikohtaisista tehtävistä ja väestökoon muutoksista on käytävä keskustelut omalääkärin kanssa. Lääkärin henkilökohtaisia voimavaroja on hyödynnettävä paremmin. Tyytymätön ja uupunut lääkäri ei palvele potilaitaan parhaimpansa mukaan.

Päivystysjärjestelmien muokkaaminen kohtuullisiksi on olennaista henkilöstöpolitiikkaa. Vain harvat potilaat tarvitsevat yleislääkärin apua iltaisin, jos päiväaikaiset palvelut ovat kunnossa ja niitä on opittu käyttämään.

Olemme omalääkärijärjestelmässä olleet valmiit uuden kokeiluun, mutta jotain on puuttunut. Järjestelmä ei ole mennyt läpi. Olemme taas muutosten edessä. Lääkärimme eivät enää suostu työskentelemään entisillä ehdoilla, vaan tarvitsevat takeita työnsä paremmasta hallinnasta. Emme voi olla robotteja, jotka tekevät kaiken työn, mikä eteen tulee. Tarvitsemme potilaillemme kunnolliset konsultaatiomahdollisuudet kohtuullisessa ajassa. Gastroskopiaa ei voida missään odottaa puolta vuotta. Silmälääkärikonsultaatio on saatava kuukauden sisällä. Lähettävä lääkäri on osaltaan vastuussa potilaastaan, kunnes hän siirtyy seuraavaan hoitotasoon, joten odotusajat eivät voi olla kohtuuttomia. Järjestelmämme on saatava toimivaksi joko riittävällä ja järkevällä resursoinnilla julkisen puolen järjestelmässä tai mukaan on saatava yksityispuoli yhteiseen uurastukseen.

Tyydyttävä palkka, tuntemus oman työsaran hallinnasta, täydennyskoulutus ja mahdollisuus potilaitten hyvään hoitoon ovat perusedellytykset lääkärin pysymiseen terveyskeskuksissa. Ainakin vielä on uskoa lääkärin työhön myös kunnallisella työsaralla, mutta miten on lakon jälkeen. Tarvitsemmeko paikallisen sopimusjärjestelmän työntekijöiden rekrytointiin?