Tämän vuoden alussa Suomessa oli kaikkiaan 20119 lääkäriä, joista noin tuhat oli pysyvästi tai tilapäisesti ulkomailla. Suomen Lääkäriliiton lokakuussa 2003 teettämän tilaston mukaan terveyskeskuksissa oli kaikkiaan 3 492 virkaa ja näistä täyttämättä 421 (12,1 %). Väestövastuuterveyskeskuksissa virkoja tai toimia oli 2 349, joista täyttämättä 8,8 % ja ei-väestövastuuterveyskeskuksissa 1 143 virkaa, joista täyttämättä 18,8 %. Vuosituhannen alussa täyttämättömien lääkärivirkojen määrä oli 6,8 %, v. 2001 9,3 % ja v. 2002 11,3%. Samana ajanjaksona virkojen määrä lisääntyi 215:llä. Tämän vuoden tarkat luvut eivät vielä ole tiedossa, mutta mutu-tuntumalla ei tilanne nyt ainakaan näytä parantuneen. Tilastojen mukaan parhaimmin lääkärit näyttivät viihtyvän pääkaupunkiseudulla (vaje 6,5%), Pirkanmaalla (3,8 %) ja Varsinais-Suomessa (7,6%). Pahin lääkäripula koettelee Päijät-Hämettä (21,9 %), Vaasaa (22,1 %), Keski-Pohjanmaata (27,6 %), Kainuuta (22,8 %), Länsi-Pohjaa (27,9 %). Yllättäen taas Lapin lääkärivaje (v. 2000 23,3 %) on kääntynyt positiiviseen suuntaan (v. 2003 16,3 %). Terveydenhuoltoon on kaiken kaikkiaan viime vuosina pumpattu lisää rahaa ja kansallisen terveysprojektin nojalla perustettu jos jonkinlaisia työryhmiä, laadittu uusia lakeja ja asetuksia, lisätty koulutusmääriä ym. On väläytetty erilaisia pakkokeinojakin, joilla terveyskeskusten lääkäripulaa saataisiin helpotettua. 6-12 kuukauden pakollinen työskentely terveyskeskuksessa, erikoistumisen salliminen vain määrätyissä viroissa, keikkalääkäreiden työn vaikeuttaminen tai väheksyminen eivät varmaan lisää ainakaan houkuttelevuutta siirtyä terveyskeskuksiin. Harvoinhan keppi on porkkanaa parempi ollut.

Ilmajoella on noin 12 000 asukasta, oma terveyskeskus, jossa on seitsemän lääkärinvirkaa, joista yksi eurolääkäri. Tällä hetkellä viroissa on vakituisia lääkäreitä 4,5 ja eurolääkäri. 90-luvulla lääkärityöttömyyden aikaan työllistimme sijaisia useamman vuoden ajan olemalla säännöllisesti joka viides viikko joko lomalla tai päivystysvapaalla. Tämä järjestely ei silloin tuntunut yhtään hullummalta. Pitäisikö ruveta markkinoimaan enemmän osa-aikaisuutta, erilaisia työrytmejä tai palkkausmalleja?

Byrokratian vähentäminen on tietysti aina kannatettavaa. Puhutaan hienosti työnhallinnasta ja siitä, kuka ohjaa, miten ohjaa ja keitä ohjaa. Joidenkin tilastojen mukaan potilaskontaktien määrä kuukaudessa lääkäriä kohden on selkeästi vähentynyt. Saattaa varmaankin pitää paikkansa, koska meillä kaikilla on niin paljon muuta pakollista tekemistä, minkä kansanterveyslakikin vielä meille määrää. Voi tietysti kysyä itseltään, määrääkö se juuri minut tekemään niitä asioita, vai voisiko joitakin asioita jättää tekemättä.

On turha kuvitella, että nuoria lääkäreitä saadaan tulemaan terveyskeskuksiin, jos emme kohtele heitä samoin kuin haluaisimme meitä kohdeltavan. Työympäristö, konsultaatiot, riittävät mahdollisuudet koulutukseen (vähintään 2 viikkoa / vuosi) ja alusta alkaen oman työajan hallinta, esim. laatimalla nimenomaan itse yksilölliset työvuorot, antavat paremmat mahdollisuudet terveyskeskuksiin tuleville lääkäreille. Kohtuulliset päivystykset, työn monipuolisuus ja riittävä palkkaus auttavat myöskin paremmin nuorta lääkäriä kestämään nykyisen terveyskeskustyön tuomat paineet. En näe myöskään mitään syitä, minkä takia emme voisi kokeilla terveyskeskuksissa erilaisia palkkausmalleja ja toimia nykyisin VES:n antamien mahdollisuuksien mukaan. Samassa terveyskeskuksessa voisi toimia myöskin listalääkäreitä, esim. ns. Pirkkalan mallin mukaan, keikkalääkäreitäkin tilanteen mukaan ja ammatinharjoittajia. Moni voisi ajatella tätä melkoisena sillisalaattina, mutta nykyisen kaltainen suhteellisen jäykkä järjestelmä ei ainakaan lupaa mitään hyvää tulevaisuudessa.

Tärkein asia tässä kunnan tai kunnon lääkärin työssä on potilas-lääkärisuhde, joka on kaiken tämän työmme perusta ja antaa meille voimia tehdä työtä vuosi vuoden jälkeen. Ehkäpä näin tekemällä työtä vähän enemmän ja entistä paremmin voimme tehdä terveyskeskustyönkin houkuttelevammaksi uusille tulijoille.