Mitä suoritepalkkaus voi tarjota sairaalalääkärille?
Suoritepalkkaus on aiheuttanut runsaasti keskustelua mm. Lääkäriliiton internet-sivuilla. Keskeinen syy tähän lienee se, ettei kentällä ole ollut juurikaan objektiivista tietoa lääkärintyön suoritteistamisen mukanaan tuomista mahdollisuuksista ja uhkakuvista. Erikoislääkäriyhdistyksiltä kysyttiin viime kuussa suhtautumista suoritepalkkaukseen.
Sairaalalääkäreillä suoritepalkkaus on käytössä mm. EML-järjestelmän ja lisätyö-VES:n puitteissa. Terveyskeskuslääkäreillä toimenpidepalkkiojärjestelmä on ollut käytössä jo useita vuosia. Järjestelmässä erikseen korvattavat suoritteet on luokiteltu kolmeen ryhmään, joista maksetaan ryhmän vaativuuden mukaan 39,70-146,40 markkaa suoritteelta. Terveyskeskushammaslääkäreillä toimenpideryhmiä on kuusi, joiden suoritekorvaus on 4-88 markkaa. Sairaalahammaslääkäreillä on 11 suoriteryhmää, joiden suoritekorvaukset ovat 5-300 markkaa. Tehdyistä suoritteista lukumääräisesti suurin osa on sijoittunut pienimpien suoritteiden ryhmiin, joista on muodostunut merkittävin suoritepalkan osuus. Suoritepalkka muodostaa esimerkiksi sairaalahammaslääkäreillä keskimäärin 10-20 % kokonaispalkasta.
Sairaalalääkäreiden suoritepalkkauksessa on keskeistä miettiä, mikä on oman erikoisalan suorite. Suorite voi olla esimerkiksi käsin tehty toimenpide, hoitoratkaisun tekeminen, konsultaatio, potilasasiakirjojen täydentäminen, lausunnon antaminen, osastokierto, kliininen potilastutkimus tai hoito-ohjeiden antaminen.
Mitä sitten voisivat olla sairaalalääkärin työn suoritteistamisen antamat mahdollisuudet ja uhkakuvat? Sanomattakin on selvää, että kun nykyisessä työssämme tekemistämme suoritteista tullaan maksamaan erillinen suoritepalkkaus, tulee tämä vaikuttamaan sairaalalääkärin tilipussiin. Suoritepalkkauksella on kuitenkin huomattavasti laajempaakin vaikutusta työhömme. Jos suoritepalkkaus on osa tulevaisuuden palkkasummaamme, aktiivisesti suoritteita tekevä lääkäri saa enemmän suoritepalkkaa kuin verkalleeen suoritteita tekevä kollega. Tämä lisäisi todennäköisesti tasavertaisten teamien syntymistä toimenpidealoille. Näin tulisimme tilanteeseen, jossa lääkäri voi itse vaikuttaa palkkansa suuruuteen niiden elementtien kautta, joista muodostuu sairaalan taloudellinen kannattavuus. Mahdollisen suoritepalkkauksen tulee säilyttää erikoisalat samanarvoisina palkkarakenteen kehityksen suhteen.
Pätevyys- ja velvollisuuslisien kehittäminen erikoissairaanhoidossa voidaan toteuttaa suoritepalkkauksesta riippumattomasti. Myös opetus- ja tutkimustoimintoja voidaan kehittää suoritepalkkauksesta täysin irrallisina palkkarakenteen ja toiminnan alueina.
Uusittu erityisvaltionosuuslaki edellyttää EVO-rahan (n. 11 % yliopistosairaaloiden budjetista) suuntaamista kirjanpidossa opetukseen sekä tutkimus- ja kehittämistoimintaan. Tämä tarjoaa mahdollisuuden kehittää näitä yliopistosairaaloiden vastuutehtäviä kannattavan liiketoiminnan periaatteiden mukaisesti.
Jokainen apulaislääkärin virka tuottaa olemassaolollaan yliopistosairaalalle 300 000 mk vuodessa (viimeisenä erikoistumisvuotena 150 000 mk). Jokainen kansainvälinen ja kotimainen peer review -julkaisu tuottaa julkaisun impact-factorista johdetun ns. EVO-pistejärjestelmän mukaan 40 000-320 000 markkaa. Osa tästä rahasta käytetään yliopistosairaaloiden tutkimus- ja kehittämistoiminnan hankerahoitukseen ja osa siitä palautuu julkaisussa nimettyyn yliopistoklinikkaan ja sen yhteistyöyksiköihin. Jos suorittajaportaalle (opetus- ja tutkimustyötä tekeville lääkäreille) suunnataan aktiivisesti osa mainitusta EVO-rahoituksesta, tämä palkkauksen kannustava ja työtä tehostava vaikutus lisääntyy selkeästi.
Pidemmällä perspektiivillä suoritepalkkaus saattaa mullistaa lääkärin työtä varsin suuresti. Jos palkkauselementtinä on suorite, tehty työ tulee jakaa työn vaativuuden ja ajankäytön suhteen osioihin (suoritteisiin). Joku saattaa kokea tämän uhkakuvaksi, kun taas joku toinen kokee sen samalla suureksi mahdollisuudeksi tai motivaatiotekijäksi.
Itse näkisin suoritepalkkauksessa mahdollisuuden tehostaa entisestään erikoissairaanhoidon toimintaa pilkkomalla työ sellaisiin osiin, joiden tehokkuutta voidaan analysoida huomattavasti tarkemmin kuin nykyistä kokonaistyöajan käyttöä. Samalla suoritepalkkaus voi mahdollistaa lääkärintyön aivan uudenlaisen arvostuksen ja sairaalalääkäreiden positiivisen palkkakehityksen.
