Miten priorisoida eettisesti kestävällä tavalla?
Priorisointi on eettisiä arvovalintoja siitä, mihin yhteisiä varoja käytetään. Terveydenhuollossa priorisointia tehdään päivittäin, mutta resursseista päätetään monilla yhteiskunnan tasoilla.
Lääketieteen etiikan päivän seminaarissa paneelikeskustelua veti viestintätoimisto Ellun Kanojen toimitusjohtaja Taru Tujunen. Keskustelemassa olivat Miia Turpeinen, Meri Koivusalo, Heikki Hiilamo ja Ville Peltola.
– Jos koronapandemiassa on ollut jotain hyvää, niin se, että priorisointikeskustelu on noussut esille. Sitten kun tulee seuraava pandemia tai poikkeustila, olisi hyvä, että asiat olisivat etukäteen yhdessä sovittuja ja mietittyjä, ettei tarvitse taas toimia reaktiivisesti, sanoi tutkimus- ja arviointiylilääkäri, professori Miia Turpeinen Lääketieteen etiikan päivän seminaarissa.
Seminaarissa keskusteltiin eettisestä priorisoinnista terveydenhuollossa.
– Terveydenhuollon tarpeet ovat rajattomat. Raha eivät riitä kaikkeen, ja aina on jono asioita, jotka jäävät toteutumatta, Turpeinen totesi.
Kuilu yhteiskunnan osoittamien resurssien ja lääketieteen mahdollisuuksien välillä kasvaa jatkuvasti. Rajallisia resursseja tulee siis käyttää mahdollisimman oikeudenmukaisesti ja tehokkaasti terveyshyötyjä tuottaen.
Kenen ääni kuuluu?
– Eri ryhmien ääni kuuluu eri tavalla, kun päätöksiä tehdään. Vahvemmassa asemassa olevat pystyvät vaikuttamaan siihen, mihin resursseja allokoidaan. Esimerkiksi mielenterveys- ja päihdepotilailta taas on helppo leikata, eli heidän kohdallaan tehdään käänteistä priorisointia, kun arvovalintoja tehdään, Turpeinen sanoi.
A-klinikan johtava ylilääkäri Kaarlo Simojoki pohti puheenvuorossaan, miksi mielenterveys- ja päihdesairauksia ei priorisoida. Päinvastoin päihdepalvelujen asiakasmäärät ovat laskeneet noin kolmanneksella 2010-luvun aikana.
– Jos esimerkiksi alkoholiongelmaan pääsisi aikaisin kiinni, työurat olisivat lähes samanlaisia kuin muilla. Kun taas ongelman annetaan kasvaa, työttömyys ja syrjäytyminen odottavat monia.
Päihde- ja mielenterveyspalveluiden käyttäjillä on tutkimuksen mukaan yli 50 prosenttia alhaisemmat sosiaali- ja terveyspalveluiden kokonaiskustannukset viiden vuoden aikana kuin niillä päihde- ja mielenterveysongelmaisilla, jotka eivät käytä näitä palveluja.
– Ongelmana ei ole tiedon puute, vaan se, että annamme asenteiden, ennakkoluulojen ja vanhojen käytäntöjen ohjata edelleen hoitojen kehittämistä ja toteutusta. Tämä on eettisesti kestämätöntä, Simojoki totesi.
Sosiaalipolitiikan professori Heikki Hiilamo toi esille, että terveyserot ovat Suomessa kasvaneet 1990-luvun laman jälkeen yleisestä vaurastumisesta huolimatta.
– Terveyseroissa on kyse viheliäisestä ongelmasta. On monenlaisia mittareita sille, kuka on rikas ja kuka on köyhä, mutta voidaan sanoa, että ainoa rikkaus on elämä itse. Siinä mielessä odotettavissa oleva elinikä on erittäin hyvä rikkauden tai hyvinvoinnin mittari. Terveyserot aiheuttavat ennenaikaisia kuolemia, sairastumista ja toimintakyvyn menetystä. Ne kertovat yleisestä hyvinvointivaltion epäonnistumisesta, mutta myös terveydenhuollon epäonnistumisesta.
Hiilamo nosti esille Julian Tudor Hartin käänteislain, jonka mukaan hoitoa saavat enemmän ne, jotka sitä vähemmän tarvitsevat ja vähemmän ne, jotka sitä eniten tarvitsevat. Tämä pitää valitettavasti paikkansa Suomessakin.
Koronarokotteet ja oikeudenmukaisuus
Koronapandemia ja sen hoito ovat herättäneet eettistä keskustelua kaikkialla. Kansainvälisen terveydenhuollon professori Meri Koivusalo pohti seminaarissa, kuinka kansainvälinen oikeudenmukaisuus on toteutunut.
– Koronarokotteet olivat samanaikaisesti suuri onnistuminen ja suuri pettymys. Rokotteiden kehitystyössä on onnistuttu erinomaisesti, mutta niiden jakelussa on samanaikaisesti epäonnistuttu, Koivusalo sanoi.
WHO:n yleiskokous totesi pandemian alussa, että "kukaan ei ole turvassa ennen kuin kaikki ovat turvassa". Covax-järjestelyn tavoitteena on ollut saada rokotteita 20 prosentille väestöstä kaikkialla.
– Haasteita on, miten saadaan riittävästi rokotteita näiden lupausten kattamiseksi, Koivusalo sanoo.
Globaalin oikeudenmukaisuuden kannalta Covaxin riskit liittyvät siihen, että sen sijaan, että pandemian torjumiseksi pyrittäisiin varmistamaan rokotteiden saatavuus kaikille, yhteinen lähtökohta on jäänyt erillissopimuksiin perustuvien toimien alle.
– Oikeudenmukaisuuden kannalta kaikkein ongelmallisinta on rokotteiden rohmuaminen yli tarpeen niin, että niitä jää käyttämättä. Samaan aikaan nousee esille kolmannen rokotuskierroksen etiikka, Koivusalo huomautti.
Luottamus oikeudenmukaisuuteen tärkeä
Suomessa ymmärrettiin nopeasti, että koronapandemian hoito koskettaa laajalti yhteiskuntaa ja sen toimivuutta. Priorisointikeskustelua ei ole tarvinnut niinkään käydä kustannuksista, vaan se koski rokotusjärjestystä, joka liittyi rokotteiden saatavuusongelmaan.
– Normaalisti, kun jokin rokote otetaan kansalliseen rokoteohjelmaan, prosessi saattaa kestää kustannusarviointeineen pari vuotta. Koronarokotteen kohdalla tilanne oli täysin erilainen ja kaikki tapahtui nopeasti, kertoi Kansallisen rokoteasiantuntijaryhmä KRAR:n puheenjohtaja professori Ville Peltola.
Suomessa koronarokotusjärjestyksen tärkeimpinä perusteina olivat vakavan taudin ja kuoleman riski sekä terveydenhuollon kantokyky. Muiden ammattiryhmien priorisointia pohdittiin, mutta todettiin, että perusteita ei ollut tartuntariskin ja yhteiskunnan toimintakyvyn kannalta. Rokoteväliä pidentämällä saatiin riskiryhmiä nopeammin ensimmäisen annoksen suojaan, ja virusvektorirokotteisiin liittyvät haittavaikutukset vaikuttivat rokotusten etenemiseen eri ikäryhmissä.
– Jotta päästään hyvään rokotuskattavuuteen ilman pakollisia rokotuksia, on tärkeää, että rokotusjärjestys koetaan hyväksytyksi ja oikeudenmukaiseksi. Kun se tuottaa terveyshyötyä eniten, se on helppo kokea oikeudenmukaiseksi, Peltola sanoi.
Paneelikeskustelussa todettiin, että priorisointikeskustelu on tärkeää, koska resurssi, joka johonkin laitetaan, on aina jostain muualta pois.
Kyse on siitä, minkälaisia asioita haluamme julkisilla varoilla tehtävän ja missä järjestyksessä. Merkittävimmät priorisoinnit tehdäänkin poliitikkojen pöydällä, ja siksi terveydenhuollon ja yhteiskunnan vuoropuhelun on oltava avointa ja jatkuvaa.
Lääketieteen etiikan päivän verkkoseminaari pidettiin 16.9.2021. Tilaisuuden järjesti Lääkäriliiton eettinen neuvottelukunta.
