MOT on yksi harvoista tutkivan journalismin ohjelmista Suomessa. MOT:n tekijät sanovat tehtäväkseen yllättää, kiinnostaa ja kiihottaa. He lähtevät liikkeelle, kun havaitsevat päättävässä asemassa olevan ihmisen sanovan yhtä, mutta tekevän toista.

Idea MOT:sta syntyi TV 1:n ohjelmajohtajan Astrid Gartzin päässä. Hän oli nähnyt pohjoismaiseksi klassikoksi nousseen ruotsalaisen Striptease-ohjelman ja halusi Suomeenkin jotain samanlaista. Yleen piti luoda ohjelma, joka loisi itse agendaa eikä vain heijastelisi viikon tapahtumia.

Ohjelman viisi toimittajaa: Jouni Tervo, Ari Korvola, Martti Backman, Matti Virtanen ja Olli Ainola tekevät kolmisenkymmentä ohjelmaa vuodessa. Ensi vuonna tahti hieman hiljenee, ja ohjelmia tulee kolme kuukaudessa.

Tavoitteensa MOT on toden totta saavuttanut: keskustelua on syntynyt. MOT:n miehet ovat riisuneet silkkihansikkaansa ja tarttuneet milloin Kelan tai Patentti- ja rekisterihallituksen väljään rahankäyttöön, milloin lääkärien ja kansallissosialistien yhteyksiin.

- Jälkeenpäin katsoen olemme käsitelleet yllättävän paljon lääkäreihin ja yleensä terveydenhuoltoon tai lääketieteelliseen tutkimukseen liittyviä aiheita, sanoo toimittaja Matti Virtanen. Hän puhuu lääkäripäivillä keskiviikkona 10.1. Lääkäri ja median murros -sessiossa.

MOT:n kaikki ohjelmat löytyvät netistä, ja viimeisen kolmen vuoden aikana noin kuudestakymmenestä ohjelmasta parikymmentä on käsitellyt tavalla tai toisella lääketiedettä tai terveydenhuoltoa.

Puudelin sijasta tuleekin susikoira

- Terveysjournalismi on viime vuosina lisääntynyt kaikissa medioissa; ei ole tyhjä klisee sanoa ihmisten olevan entistä kiinnostuneempia omasta terveydestään, sanoo Matti Virtanen.

- Lääketiede monissa muodoissaan on tärkeimpiä aiheitamme. Se on aivan liian vakava aihe jätettäväksi vain lääkärien vastuulle. Lääkärit voisivatkin olla aidosti ylpeitä siitä, että heidän asiansa ovat niin tärkeitä, huomauttaa toimittaja Olli Ainola.

Ainolan hymyn voisi tulkita ironiseksi, ja hän toteaakin lääkärien joskus selvästi hämmentyvän MOT:n tavasta käsitellä asioita.

- Lääkärit lienevät tottuneet siihen, että toimittajat vain raportoivat lääketieteen kehitysaskelista kuten urheilutoimittajat raportoivat urheilusta. MOT kyseenalaistaa ja katsoo tuota edistysaskelta monesta suunnasta. Meille lääketiede ei ole vain tutkimuksen riemuvoittoja, sanoo Olli Ainola.

- Lääketieteellinen asiantuntemus ei voi antaa lääkärille oikeutta suhtautua määräilevästi muuhun yhteiskuntaan. Julkisuudella pitää olla oikeus mm. kyseenalaistaa asioita lääkärien ja lääkefirmojen välisissä suhteissa. Niin kauan kun esimerkiksi lääkärien jatkokoulutus- ja tutkimusvaroja kulkee suoraan firmoilta lääkäreille ilman julkista kontrollia, asioita riittää pengottavaksi. Varojen säätiöiminen ja riippumattoman valvojan asettaminen niiden käyttöä konrolloimaan selkeyttäisi tilannetta huomattavasti, sanoo Matti Virtanen.

Toimittajat kuitenkin korostavat, etteivät lääkärit ole millään lailla heidän silmätikkuinaan. Terveydenhuollossa vain liikkuvat huomattavan suuret kansakunnan yhteiset rahat, eivätkä taloudelliset resurssit riitä enää kunnolla kulujen kattamiseen.

- Me kannatamme selkeästi ns. Kuopion koulukuntaa eli evidence based medicine -näkemystä. Ikuisesti niukat yhteiset varat pitää käyttää menetelmiin, joiden tehosta on näyttöä, huomauttaa Matti Virtanen.

Hän haluaa myös korostaa, että erityisen kriittinen MOT on ollut mm. uskomuslääkintää ja sillä rahastamista kohtaan.

Teillähän on näkökulma!

Yhdeltä toimittajalta tulee periaatteessa ohjelma kerran kuussa. Käytännössä työn alla on koko ajan kolme ohjelmaa: kaksi tulevaa ja yksi lähetetty. Jälkihuoltoon kuuluvat keskustelut ihastuneiden tai vihastuneiden katsojien, haastateltavien tai muutoin ohjelmasta osalliseksi päässeiden kanssa.

Ainola ja Virtanen sanovat MOT:n työllistävän kohtuullisesti Ylen lakimiehiä ja pomojakin. Tutkintapyyntöjäkin on poliisille tehty, mutta aihetta oikeusjuttuihin ei ole havaittu. Julkisen sanan neuvostossa on käsitelty kahta ohjelmaa, mutta päätökset ovat olleet vapauttavia.

- Ihmiset moittivat meitä eniten siitä, että meillä on tietty näkökulma käsiteltäviin asioihin. Nähdäksemme journalistinen tasapuolisuus toteutuu, vaikka me olisimme yksipuolisen kriittisiä, jos asiaa on kanavan muissa ohjelmissa käsitelty positiivisesti. Näkökulma on aina erittäin tarkkaan harkittu, muistuttaa Matti Virtanen.

Vuonna 1998 MOT käsitteli kaksiosaisessa Lääketieteen musta historia -ohjelmassa suomalaislääkärien ja kansallissosialistien välisiä yhteyksiä. Se leimasi MOT:n lääkärikielteiseksi ohjelmaksi. Yhtä suurta suuttumusta herätti ohjelma suomalaistoimittajien rähmälläänolo Neuvostoliittoon. Eikö tällainen menneiden penkominen ole turhan helppoa journalismia?

- Historiallisia juttuja tehdessä on aina vaarana menneisyyden tuomitseminen nykyajasta käsin. Mutta pitäisikö sitten olla tutkimatta menneisyyttä? kysyy Matti Virtanen.

- Natsisympatioista kertovan ohjelman jälkeen tuli paljon eräällä tapaa kypsymätöntä palautetta tyyliin: ei pahaa kuolleista. Mutta tuo asennehan lopettaisi kokonaisen tieteenalan: historiantutkimuksen! kummastelee Olli Ainola.

Toimittajat kertovat saaneensa lähimenneisyyttä penkovien ohjelmien jälkeen myös paljon positiivista palautetta nykynuorilta, joille jo YYA-sopimuskin on kaukaista ja tuntematonta historiaa.