Työhyvinvoinnin edistäminen mielletään monesti työpaikan ulkopuolella tapahtuvaksi työyhteisön kehittämis- ja virkistystilanteeksi. Työterveyslaitoksen määritelmän mukaan työhyvinvointi tarkoittaa turvallista, terveellistä ja tuottavaa työtä, jota ammattitaitoiset työntekijät ja työyhteisöt tekevät hyvin johdetussa organisaatiossa. Työntekijät ja työyhteisöt kokevat työnsä mielekkääksi ja palkitsevaksi, ja heidän mielestään työ tukee elämänhallintaa. Eli työhyvinvointi on sitä, että arjen työ sujuu, se on järkevästi johdettua, tuntuu mielekkäältä ja sitä on kohtuullisesti. Samalla työ tuottaa terveyttä myös tekijälleen.

Lääkäriliiton viime vuonna työnsä päättänyt Lääkärien työhyvinvointi -työryhmä sai tehtäväkseen esittää toimenpiteitä lääkärien työhyvinvoinnin edistämiseksi. Työryhmä lähti konkretisoimaan varsin abstraktia aihetta työterveyslaitoksen määritelmän pohjalta. Työryhmä valitsi joukon tärkeitä osa-alueita, joita käsiteltiin syvällisemmin. Loppuraporttiin (1) kirjattiin työhyvinvointia edistäviä toimenpiteitä tavoitteiden muotoon useilta osa-alueilta: työhyvinvoinnin taustatekijät, itsehoito ja itsestä huolehtiminen, kollegiaalisuus, johtaminen, työnohjaus, työuran alussa olevien lääkärien työhyvinvointi, lääkärien työterveyspalvelujen käyttö, lääkärin sairastuminen, luottamuslääkärijärjestelmä, lääkinnällinen ja ammatillinen kuntoutus sekä päivystyksen terveysvaikutukset ja kuormittavuus.

Seuraavaksi tulee löytää keinot tavoitteisiin pääsemiseksi. Tavoitteet on jaettu Lääkäriliiton eri jaosten vastuulle. Alueellisten valiokuntien kautta pyritään kartoittamaan eri puolilla Suomea nyt jo käytössä olevia hyviä käytäntöjä edelleen levitettäväksi. Tavoitteita mallinnetaan ja mietitään toteutuskeinoja.

Nykyisin vallitseva jatkuva muutos vaikuttaa merkittävästi työhyvinvointiin. Yhteiskunnalliset muutokset vaikuttavat lääkärien työoloihin, työskentelytapoihin tai jopa työn laajuuteen. Terveydenhuollon tämänhetkisiä muutostrendejä tehostamisen ohella ovat osaamisen ja tekemisen erikoistuminen, standardointi ja potilasryhmäkohtaiset palvelut. Jokainen kokee muutoksen eri tavoin. Käytäntöjen standardointi luo turvallisuuden tunnetta ja selkeän toimintamallin toiselle, mutta kahlitsee toisen mielestä työtapoja. Tietyille potilasryhmille suunnatut palvelut hajauttavat toisaalta kokonaiskuvaa, mutta tuovat samalla työyhteisölle kaivattuja uusia haasteita. Erikoisalat ylittävien sairauskohtaisten prosessien käyttöönoton myötä saattaa vaihtua myös työyhteisö. Tämä voi olla tervetullut piristys tai suunnaton stressi.

Muutokset aiheuttavat pitkäaikaista häiriötä arjen työn sujumiseen ja lisäävät häiriökuormitusta työyhteisössä. Muutosta suunniteltaessa rasitteena voi olla toimimaton prosessi, joka hidastaa tai vaikeuttaa työtekoa. Muutosvaiheessa ei toimi vanha eikä vielä uusikaan, tehdään moninkertaista tai turhaa työtä. Muutoksen valmistuessa uusi toimintamalli vaatii opettelua. Kaikki nämä vaiheet kuormittavat työntekijää ja koko työyhteisöä.

Muutokset ovat aina sekä mahdollisuuksia että uhkia. Koko työyhteisön tulee olla mukana kehittämistyössä. Lääkärien työskentelyolosuhteita koskevissa muutoksissa he itse ovat parhaita asiantuntijoita. Kehittämistyössä mukana olo on lääkärin työtä siinä kuin potilastyökin, sillä vain sitä kautta päästään vaikuttamaan oman arkityön mielekkyyteen ja toimivuuteen!