Terveydenhuoltolaki tulee voimaan pitkällisen valmistelun jälkeen 1. toukokuuta. Lakia on kritisoitu heti sen vahvistamisesta saakka, eikä ehkä aiheetta. Sisältölakina se antaa kunnille paljon erilaisia velvoitteita järjestää toimintaa uudelleen, mutta ei keinoja niiden ratkaisuun.

Hoitoon pääsyn tasapuolisuus ja valinnan vapaus ovat tärkeitä tavoitteita, mutta niiden toteutuminen mietityttää jo etukäteen. Aliresursoitujen terveyskeskusten ja hoitamattomien lääkärinvirkojen ongelmatiikkaan uusi laki ei tuo ratkaisua - vastaanottoaikoja ei mistään putkahda lisää. Paikoitellen tilanne voi muuttua potilaan kannalta jopa huonommaksi, kun yleinen niukkuus jaetaan tasaisemmin. Toisaalta, miten käy "suosittujen" lääkäreiden ja terveyskeskusten? Ainakaan vielä ei ole esitetty mitään rajoitteita, vaan kaikki halukkaat on otettava esimerkiksi hyvien kulkuyhteyksien varrella sijaitsevien ja monipuolisia tukipalveluja sisältävien terveyskeskusten potilaiksi. Sama koskee myös erikoissairaanhoitoa. Mitä jos koko kansa päättääkin hoidattaa itsensä yht'äkkiä samassa sairaalassa? Miten käy hoitoonsa jatkuvasti tyytymättömien kanssa, kun hoitopaikka vaihtunee vuosittain, potilas-lääkärisuhde ei muodostu eikä kukaan koordinoi hoitoa? Miten resurssit riittävät tärkeään ennaltaehkäisevään työhön, vai täyttääkö virtuaalinen terveyskeskus nämä tarpeet?

Työn jakautuminen työntekijöiden kesken huolettaa etukäteen monia. Kasautuvatko raskashoitoiset potilaat, käyvätkö jonkun oven saranat vauhdilla vain akuuttivastaanoton merkeissä? Tässä onkin iso vastuu esimiehillä, että työnhallinta ja tasapuolisuus säilyy.

Monissa terveyskeskuksissa on varauduttu muutokseen jo hyvissä ajoin paikallisin sopimuksin ja kokeiluin, joissa muuttuva työnkuva on otettu palkkarakenteessa huomioon. Useissa sopimuksissa lääkäreille on määritetty omalääkärijärjestelmästä poiketen viikkotyöaika. Jatkossa on mielenkiintoista nähdä, onko tällä vaikutusta potilaskäyntien kokonaismäärään vuositasolla, kun enää ei edellytetä omalääkärijärjestelmän sisältämää urakkatyyppistä venymistä väestön hoitamiseksi.

Ministeriön mukaan yksi terveydenhuoltolain tavoitteista on ollut varmistaa perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon tiivis yhteistyö ja asiakaskeskeisyys. Itse en ole vielä keksinyt, mitä muuta konkreettista uusi laki merkitsee kuin että jatkossa vastaanotolla potilaan kanssa mietitään, mihin sairaalaan ja ääritapauksessa kenelle lääkärille siellä lähete laitetaan menemään. Itse näkisin monta terveyshyötyä tuottavampaa asiaa kuin tutkailla Palveluvaakaa potilaan kanssa. Vai voisiko lain hengen tulkita niin, että perusterveydenhuolto jatkossa toimiikin hoidon tilaajana ja koordinoijana?

Uhkakuvia on paljon, mutta muutoksessa on aina myös mahdollisuus. Hyödynnetään se! Toivon, että te kollegat viestitte aktiivisesti eri terveyskeskusten kokemuksista, hyvistä ja huonoista, niin toimintatavoista kuin palkkamalleista. Tällöin pystymme niitä arvioimalla ja kehittämällä luomaan hyvin toimivia terveyskeskuksia, joissa potilaat saavat asianmukaista hoitoa ja työntekijät kokevat työnsä mielekkääksi ja palkitsevaksi.