Suomessa on vuosikymmenet totuttu siihen, että joka ikisessä kunnassa on kirkko, koulu ja terveyskeskus. Terveyskeskus käsittää yleensä vähintään vastaanoton, neuvolat, kouluterveydenhuollon, vuodeosaston ja vanhainkodin. Meillä Itä-Suomessa on hyvin paljon väkiluvultaan pieniä kuntia ja eteläiseen Suomeen verrattuna välimatkat kunnasta toiseen pitkiä. Kuntaliitosneuvotteluja ja ainakin harkintaa neuvotteluista käydään paljon. Yksi keskeinen asia on se, säilyvätkö terveydenhuollon lähipalvelut kunnassa mahdollisen kuntaliitoksen jälkeenkin. Kosiskellessaan pieniä kuntia kuntaliitokseen isommat usein lupaavat palvelujen säilymisen ja se laitetaan jopa ehdoksi kuntaliitokselle ainakin tietyn siirtymäkauden ajaksi. Toisaalta pelko terveydenhuollon lähipalveluiden häviämisestä estää liitosneuvottelut monissa tapauksissa. On tähän tietenkin muitakin syitä, mm. pelko päätösvallan katoamisesta kauaksi nykyisestä pikkukunnasta.

Terveyskeskus ei voi toimia ilman lääkäreitä. Lääkäreiden saanti yhden-kolmen lääkärin terveyskeskuksiin on erittäin haasteellista, tuntuu jopa mahdottomalta. Monet pienet terveyskeskukset ovat ihanteellisia työpaikkoja, jos lääkäreiden virat on täytetty vakituisilla ja kokeneilla viranhaltijoilla. Yhdenkin poislähtö muuttaa tilanteen täysin. Lopuille jäävä taakka on kohtuuton ja johtaa nopeasti terveyskeskuksen tyhjenemiseen.

Nuorten lääkäreiden saaminen pienille terveysasemille on todella vaikeaa. Nuoret haluavat, että seniorituki on koko ajan saatavilla. Yksin ei haluta työskennellä ja tämä on aivan perusteltua ja ymmärrettävää. Kahdenkaan lääkärin terveysasemalla seniorituki ei ole koko ajan mahdollista. Lomien, koulutuksen, äkillisten sairastumisten ja esim. vanhainkotikäyntien takia nuori lääkäri on väkisinkin joskus paikalla ainoana.

Työnhallinta on terveyskeskuksessa työssä jaksamisen kannalta aivan keskeinen asia. Palkan täytyy tietenkin olla riittävä. Vastaanottoaikojen pituus on kysymys, jota lähes jokainen nuori kollega kysyy. Niistä voidaan hyvin sopia. Käytäntö pienillä asemilla on kuitenkin toinen. Muuta henkilökuntaa on paljon lääkäriä kohti ja kysymyksiä ja keskeytyksiä tulee joka väliin. Yhteispäivystys ja sairaala ohjaavat jatkohoitoon omaan terveyskeskukseen tietämättä, mitkä ovat resurssit kunnassa. Sähköisen reseptin uusinnat ovat hankalia ohjautuessaan terveyskeskukseen, jossa ei ole mahdollisesti aina yhtään lääkäriä. Pyynnöt vanhenevat uusijan puuttuessa.

Valmistuvat lääkärit ovat entistä useammin lähtöisin ruuhka-Suomesta, eivätkä ole halukkaita tulemaan pikkukyliin töihin. Puolison ei aina ole helppoa saada työpaikkaa.

Nuorten kollegojen parissa kiinnostus terveyskeskustyöhön vaikuttaa lisääntyneen. Kesätyö terveyskeskuksessa kiinnostaa, mutta kukaan nuori ei halua työskennellä yksin. Edellytyksiä terveyskeskustyössä viihtymiselle ovat riittävän pitkät vastaanottoajat ilman turhia keskeytyksiä, vapaus vaikuttaa omaan työnkuvaan, työaikoihin ja lomiin, mahdollisuus riittävään täydennyskoulutukseen ja seniorituen jatkuva saatavuus. Näitä eivät alimiehitetyt, pienet 1-3 kollegan terveysasemat valitettavasti pysty järjestämään.

Onko meidän suosiolla luovuttava kaikkein pienimpien terveyskeskusten ylläpidosta? Tämä päätös on tehtävä kunnissa, mutta terveydenhuollon johdon on syytä tuoda tosiseikat päättäjien tietoon.