Onnellisen minkin turkki?

Lääkärien yleinen työtyytymättömyys on ollut viime aikoina runsaasti esillä. Oikeutettu tyytymättömyys peruspalkkaan on tietysti tällä hetkellä tärkein ongelma ja ratkaisua siihen haetaan parhaillaan ulkopuoliseen apuun turvautuen. Tämän ongelman ratkaiseminen ei tunnu olevan helppoa, varsinkin kun aiempiin virkaehtosopimuksiin on kylvetty vakkakaupalla hukkakauraa, joka ei ole koskaan tuottanut siementä.

Tyytymättömyyden syitä on toki muitakin kuin palkkaus. Lääkärit ovat kokeneet työn pakkotahtisuuden entistä pahemmaksi työtyytyväisyyttä alentavaksi seikaksi. Terveydenhuollon suoritteet ovat nousseet huomattavasti 1990-luvun aikana, kun samalla on jatkettu säästämisintoa, joka jäi päälle edellisen laman jälkeen. Yhteiskunnan terveydenhuoltoon osoittamat niukkenevat resurssit ovat tehneet lääkärin työstä vähemmän antoisaa. Lääkärit ovat kuitenkin kuuliaisesti osallistuneet näihin yhteiskunnan säästötalkoisiin, joiden seurauksena maamme terveydenhuoltoon käyttämä bruttokansantuoteosuus on Euroopan alhaisimpia. Huomattavatkaan lisäpanostukset terveydenhuoltoon eivät vielä nostaisi Suomea edes EU-maiden keskikastiin tässä vertailussa.

Lääkäri 98 -tutkimuksen mukaan neljännes lääkäreistä ei enää ryhtyisi lääkäreiksi, mikäli he olisivat nyt aloittamassa opintojaan. Tutkimukseen vastasi 1818 lääkäriä, jotka olivat toimineet keskimäärin kuusi vuotta erilaisissa lääkärin tehtävissä. Tässä ajassa lienevät silmät auenneet monilla, ja on huomattu, että lääkärin työ nykypäivän Suomessa voi olla hyvin kaukana siitä, millaiseksi sen oli kuvitellut lääkäriksi ryhtyessään.

Tutkimustulos ei tarkoita sitä, että neljännes lääkäreistä olisi pian vaihtamassa ammattia, mutta antaa kuitenkin synkän kuvan siitä, mitä nuoret lääkärit ajattelevat ammatinvalintansa onnistumisesta. Osittain kyseessä on toki myös todellinen halu vaihtaa ammattia tai ainakin valtiota, jossa lääkärin ammattia harjoittaa. Samassa tutkimuksessa kysyttiin myös, aikoiko vastaaja toimia ulkomailla lääkärinä lähitulevaisuudessa. Kaikkiaan yli 13 % (n = 243) vastasi myöntävästi. Suosituin kohde oli Norja, johon 4 % vastaajista (n = 72) aikoi suunnata lähitulevaisuudessa töihin. Viisi vuotta aiemmin suoritetussa vastaavassa tutkimuksessa Norjaan oli lähdössä vain yksi vastaaja (0,06 % vastanneista)! Myös muut kuin kunnalliset työmahdollisuudet ovat lisänneet suosiotaan: lääkäreitä on siirtynyt täysipäiväisesti yksityissektorille, lääketeollisuuteen sekä perustutkimuksen pariin.

Mikäli julkinen terveydenhuolto halutaan jatkossa säilyttää perusperiaatteiltaan samanlaisena kuin nykyisin, on uskallettava ottaa vakavasti lääkärien lisääntynyt tyytymättömyys työhönsä. Muutokset on tehtävä, ennen kuin on liian myöhäistä. On päätettävä, onko onnellisen lääkärin potilas Suomessa jatkossa yhtä jokapäiväistä kuin onnellisen kanan muna vaiko yhtä utopiaa kuin onnellisen minkin turkki.