Viime viikon Lääkärilehdessä julkaistiin perustuloksia Stakesin, Lääkäriliiton ja Työterveyslaitoksen yhteistyönä tekemästä lääkärien työoloja ja terveyttä selvittäneestä tutkimuksesta. Myönteisiä tuloksia olivat keskimääräisen viikkotyöajan lyhentyminen 1-2 tunnilla 10 vuotta aikaisemmin tehtyyn tutkimukseen verrattuna. Itse arvioituna lääkärien terveys ja työkyky olivat vähintään tyydyttävällä tasolla. Ja vain puolet tekivät enää päivystystyötä. Mutta kaksi kolmasosaa vastaajista ilmoitti olleensa sairaana töissä edellisen vuoden aikana ja keskimäärin jopa kymmenenä päivänä. Mielestäni se kertoo kollegojen vastuuntunnosta ja työlle omistautumisesta, mutta myös työpaikkojen liian pienestä miehityksestä. Kyllä töiden pitäisi sujua vaikka yksi työntekijä sairastuisikin.

Huolestuttavinta tuloksissa oli lääkäreiden itsemurha-alttius, viidennes vastaajista oli ajatellut tai yrittänyt itsemurhaa. Jos jatkoselvityksissä pääsyyksi ilmenee ammattiin liittyvät asiat tai työjärjestelyt, on tilanteen korjaamiseksi tehtävä jotakin nopeasti.

Kyselyssä selvisi myös, että jatkuva kiire ja tekemättömien töiden paine sekä lääkärien määrällinen riittämättömyys aiheuttivat yli puolelle vastanneista huolestumista ja rasitusta. Korostuneesti tämä tuli esiin terveyskeskuksissa. Työpaikan vaihtoa oli suunnitellut yli kolmasosa kollegoista. Omalääkäreistä 90 % ilmoitti joutuvansa hoitamaan oman väestönsä ulkopuolisia potilaita joka viikko. Nimenomaan terveyskeskuksissa koetaan, että omaa työtä ja työaikaa ei pystytä hallitsemaan. Muissa tutkimuksissa on aikaisemmin todettu, että työryhmien toiminnan huono laatu, epäoikeudenmukaisuus johtamisessa ja vähäiset vaikutusmahdollisuudet lisäävät lääkärien halukkuutta jäädä eläkkeelle.

Tähän mennessä analysoiduista vastauksista voidaan päätellä, että vähäiset vaikutusmahdollisuudet omaan työhön aiheuttavat suuren osan lääkärien huonosta työhyvinvoinnista. Hankittuja tietoja ja taitoja haluttaisiin käyttää nimenomaan potilaiden hoitamiseen - ja ilman kiirettä. Tämän asian parantamiseksi Lääkäriliitto on esittänyt listautumismallin kokeilemista terveyskeskuksissa. Se voisi olla yksi osa koko perusterveydenhuollon kriisin ratkaisussa, mutta senkin ehdotuksen KT on jo ehtinyt torjua. Joka tapauksessa väestövastuuterveyskeskuksissa kliininen potilastyö pitää turvata rajoittamalla muuta työtä.

Suuri osa vastuuntuntoisten lääkärien pahoinvoinnista johtuu organisaatioiden toimimattomuudesta. Uuden hallitusohjelman mukaan kansanterveys- ja erikoissairaanhoitolaki yhdistetään laiksi terveydenhuollosta. Siten poistettaisiin rajoja perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon väliltä. PARAS-hankkeet ovat kunnissa työn alla ja niidenkin tarkoitus on tiivistää yhteistyötä ja luoda riittävän kokoisia toimivia yksiköitä. Mutta melkein kaikissa kunnissa uudistuksia tehdään ilman terveydenhuollon asiantuntijoiden osallistumista valmisteluun vain poliitikkojen ja hallintovirkamiesten johdolla ja vain säästöt mielessä. Vaarana on, että hoitoketjuista ei edelleenkään tule toimivia. Jos saman hallinnon alle vielä suunnitellaan yhdistettäväksi sosiaalitoimi, on mahdollista, että tällaisen suuren viraston johdosta puuttuu lääketieteellinen tietotaito kokonaan. Tämän vuoksi, vaikka vähän myöhässäkin, pitää kollegojen pyrkiä omissa kunnissaan PARAS-hankkeiden valmisteluelimiin mukaan tai ainakin jakamaan tietoa valmistelijoille.

Luulisi, että kunnilla ei ole varaa jättää lääkärien tietotaitoa ja osaamista käyttämättä suunniteltaessa uusia organisaatiota. Muuten voi jatkua vanha hallintokulttuuri, jossa asiantuntemattomat teettävät haluttomilla tarpeetonta.

Hyvää kesää!