Pula päihdehoitopaikoista uhkaa lähivuosina paheta merkittävästi alkoholiveron alennuksen seurauksena. Viinan kulutuksen kasvu on jo lisännyt päihdepotilaiden määrää ensiapuklinikoilla. Pitkäaikaishaittoja hoitaviin laitoksiin päihdeongelmien yleistyminen heijastuu muutaman vuoden viiveellä.

Päihdelääkärin näkökulmasta alkoholin halpenemisessa ei juuri ole myönteisiä puolia.

- Päihteiden käytön kasvu lisää niiden aiheuttamia haittoja vähintään samassa suhteessa. Yksikään asiantuntija ei oikeasti usko, että suomalainen juomakulttuuri tästä muuttuisi ja ihmiset päättäisivät olla ryyppäämättä liikaa, vaikka halpaa viinaa onkin saatavilla, sanoo A-klinikkasäätiön johtava ylilääkäri, dosentti Rauno Mäkelä.

Päihderiippuvaiset ja varsinkin korvaushoitoa tarvitsevat huumepotilaat joutuvat lähes aina jonottamaan hoitoa. Pitkä odotusaika koituu monen kohtaloksi.

- Jo hoitoon pyrkiminen vaatii rohkeuden keräämistä, koska moni pelkää saavansa lääkäriltä vain latistavia kommentteja. Päihdeongelmaa varjostaa yhä itse aiheutetun sairauden häpeä, vaikka valtaosa sairauksista on sellaisia, että potilas on niiden syntyyn myötävaikuttanut.

Entistä useampi päihdeongelmainen kärsii riippuvuuden lisäksi mielenterveyshäiriöistä. Mäkelän mukaan hoitojärjestelmä ei tue tarpeeksi näitä kaksoisdiagnoosipotilaita.

- Päihdeongelmaisella ei välttämättä riitä rahkeita hakea hoitoa useammasta paikasta, kun ongelmat menevät kuitenkin limittäin ja lomittain.

Hoitopaikkojen riittämättömyys on ongelmallista myös lääkärin etiikan kannalta.

- Lääkäri saattaa kokea syyllistyvänsä heitteillejättöön, jos ei voi laittaa potilasta hoitoon, jonka tietää auttavan.

Suurkuluttajasta eiyritetä täysraitista

Alkoholiongelman hoito on 30 vuotta päihdetyötä tehneen Mäkelän mukaan muuttunut hämmästyttävän vähän vuosien varrella.

Hoidon kivijalkoja ovat yhä akuutti vieroitus- ja katkaisuhoito sekä riippuvuuden pidempiaikainen hoito esimerkiksi antabus-lääkkeen avulla. Joitakin erikoislääkkeitä kuten naltreksoni on kehitetty.

- Oleellisin muutos on alkoholin suurkuluttaja -käsitteen käyttöönotto. Heidän hoidossaan tavoite ei ole täydellinen raitistuminen, vaan terveysriskien vähentäminen käyttöä kohtuullistamalla.

1980-luvulla omaksuttu suurkuluttaja-ajattelu toi hoitoon myös mini-interventiot, potilaan lyhyet opastukset ja neuvonnat lääkärin vastaanotolla.

- Suurkuluttajien kohdalla täytyy olla realistinen ja pyrkiä muutoksiin, joihin ihmiset suostuvat. Tosin käytännössä vain harva onnistuu palaamaan kohtuukäyttöön. Moni voikin kokea täysraittiuden helpommaksi valinnaksi.

Huumepotilaan tukemisessa pääpaino on psykososiaalisessa hoidossa. Uusimpia hoitokäytäntöjä edustavat opiaattiriippuvaisten lääkkeelliset korvaushoidot.

- Hyödyistä alkaa jo olla vakuuttavaa tutkimusnäyttöä. Nyt keskustellaan aloituskynnyksestä eli siitä, kuinka monta epäonnistunutta muuta hoitoyritystä potilaalla täytyy olla takanaan. Epäilijöitä arveluttavat hoidon pitkäaikaisuus ja kalleus sekä se, että se tapahtuu lääkkeillä, jotka ovat aina elimistölle vieraita aineita.

Hoitotakuu myös päihdepotilaille

Päihdehoitopaikan tarvitsijoita ei virallisesti lasketa hoidon jonottajiin, mutta Mäkelä soisi ensi vuonna voimaan tulevien hoitoon pääsyn määräaikojen koskevan myös heitä.

- Alkoholin liikakäyttö on yksi työikäisten suurimmista terveysriskeistä. Perustelujen täytyisi olla hyvät, jotta näin keskeinen kansanterveysongelma voitaisiin syrjäyttää yleisestä käytännöstä.

Päihdelääketieteen erityispätevyyksiä on myönnetty vuodesta 1993 lähtien, minkä jälkeen pätevyyden on hankkinut 63 päihdetyötä tekevää lääkäriä. Ala sai ensimmäisen professuurinsa Helsingin yliopiston lääketieteelliseen tiedekuntaan 1981.