Päivystyksen rationalisointi on ollut maassamme päivän sana. Yhä useammassa terveyskeskuksessa on päätetty lopettaa yöpäivystys. Se on siirretty joko sopimuksin erikoissairaanhoitoon tai perusterveydenhuollon päivystys on lopetettu kokonaan. Näin ei kuitenkaan voida tehdä joka puolella maata, sillä potilaista on kannettava vastuu myös öiseen aikaan, varsinkin Pohjois-Suomessa. Maantieteellisten erojen vuoksi tarpeet ovat varsin erilaisia.

Helsinki saneeraa toimintaansa muodostaen mahdollisimman suuria päivystyspisteitä, joissa ihmiset tulevat todennäköisesti jonottamaan tuntikausia ja omalääkäri aktiivipäivystää yön yli. Kuka mahtaneekaan hoitaa lääkärin omat potilaat seuraavana päivänä, kun omalääkäri on päivystysvapaalla. Samalla jatketaan terveysasemien aukioloaikoja klo 18.00 asti ja tehdään ikään kuin pieniä päivystysyksiköitä terveysasemille. Jokaisella omalääkärillä on vastuu omista potilaistaan, mutta mikä onkaan hänen vastuunsa kollegan potilaista esimerkiksi klo 16.00 jälkeen. Eipä taida VES:ssä olla kohtaa, joka panisi omalääkärin istumaan ja odottelemaan omia potilaitaan klo 18.00 asti, saati sitten toisten. Tiettyyn rajaan asti olen kyllä valmis yksikkö- tai soluajatteluun, mutta siinäkin on rajansa.

Koko päivystysjärjestelmämme kaipaa muutosta. Yleislääkäripäivystystä ei tule siirtää erikoissairaanhoidon tehtäväksi, vaan se on olennainen osa yleislääkärin työtä. Yleislääkäristä tehdään nykyisin mielellään joko sairaalan etupäivystäjä tai kirurgia-sisätautipäivystäjästä perusterveydenhuollon päivystäjä. Yleislääkäripäivystyksen keskittäminen on varmasti oikea suunta ja tällä pystymme vaikuttamaan työsidonnaisuuteen varsinkin pienissä kunnissa. Pienen kunnan halu tuottaa myös päivystyksensä itse johtaa helposti ongelmiin ja loputkin virat jäävät täyttämättä. Erikoissairaanhoidossa kaivataan myös päivystyksen keskittämistä. Osaavatko pienet keskussairaalat hoitaa omat ongelmatapauksensa yksin, eikö yhteistyö tälläkin sektorilla olisi tarpeen. Perusterveydenhuollon päivystystä ei ole syytä siirtää ylirasitetun sairaalan etupäivystäjän hartioille. On pohdittava, mitä haluamme ja vielä ilman nurkkakuntaisuutta. Haluammeko veromarkoillamme parhaan mahdollisen hoidon?

Onko meidän, turvataksemme selustamme asianajajia vastaan, nähtävä joka potilas vai osaisimmeko neuvoa heitä puhelimessa ja mahdollisesti kirjoittaa reseptinkin potilasta näkemättä. Kuinka monta E. coli -bakteeria olettekaan palpoineet mahalta? Potilaan mahdollisuus konsultoida puhelimitse yleislääkäriä hoitaisi monta asiaa. Lääkärin olettaisi osaavan ohjata potilas heti oikeaan hoitopaikkaan. Vaatimuksena tietysti olisi, että puhelimen päässä on kokenut yleislääkäri, eikä epävarma, juuri valmistunut, nuori, tiedoiltaan kylläkin erinomainen kollega. Näin voisimme panostaa juuri niihin potilaisiin, jotka todella sillä hetkellä hoitoa tarvitsevat. Kertomusten poliklinikoiden kohtuuttomista odotusajoista päivystysaikaan on loputtava. Jokaisen suomalaisen on saatava hoitonsa oikeassa paikassa ja oikeaan aikaan.

Mahdollistaaksemme kyseisen toiminnan on pohjan oltava kunnossa. Omalääkärijärjestelmän on toimittava. Väestön on saatava palvelut päiväsaikaan, kuten omalääkärijärjestelmän ideologiaan kuuluukin. Rakentamalla omalääkärijärjestelmä kuntaan on meillä mahdollisuus siirtää suurin osa kysynnästä päiväsaikaan ja näin vähentää olennaisesti päivystyksen käyttöä. Tämä lienee jopa osoitettukin. Tosin vain niissä tilanteissa, joissa omalääkärijärjestelmä toimii, eikä puhuta viikkojen jonoista.

Meillä Suomessa etäisyydet ovat pitkiä. Juuri tämän vuoksi on puhelinpäivystyskulttuurin henkiin herättäminen tarpeen. On kohtuutonta, että ihmisellä nykyisenä kännykkäaikana kuluu kohtuuttomasti aikaa akuuttien terveysongelmien selvittelyyn. Etelä-Suomessa hän joutuu odottelemaan tuntikausia päivystyksessä tai Pohjois-Suomessa matkustamaan pitkiäkin matkoja.

Meidän onkin yhdessä päättäjien kanssa aloitettava aktiivi yhteistyö uusien päivystysjärjestelmien kehittämiseksi. Muutokset eivät voi tulla entisillä palkkausjärjestelmillä. Tarvitsemme ennakkoluulotonta yhteistyötä sekä virkaehtosopimuksia tekevän tahon että yksittäisten kuntien kanssa. Kannattaisiko sittenkin kokeilla edes jotain?

Toivottavasti nyt meneillään olevat tapaamiset työnantajapuolen kanssa tapahtuvat hyvässä hengessä ja tulosta syntyy!