Yhä useammalla työsaralla on alettu kiinnittää huomiota ja säädellä yhtäjaksoisen työn tekemiseen liittyvää aikaa. Esimerkiksi tavaraliikenteen kuljettajien on pidettävä lain säätämät lepoajat, vaikka ajomatka olisi pahasti kesken, eivätkä lentäjät voi ohjata konettaan paluumatkalle Yhdysvalloista, vaan viettävät pakollisen lepotauon määränpäässään. Lääkärit jatkavat kuitenkin edelleen erittäin pitkien työrupeamien tekemistä.

Päivystystoiminta aiheuttaa valtaosalle sairaaloiden ja merkittävälle osalle terveyskeskusten lääkäreistä ajoittain varsin pitkiä katkeamattomia työrupeamia. Nuoret lääkärit tekevät usein varsin mielelläänkin pitkiä työrupeamia, koska elimistön fysiologia sopeutuu heillä hyvin valvomiseen ja päivystyksistä saadaan selkeää lisäansiota mm. perheen ja kodin perustamiseen. Ensi ongelmia elimistön fysiologian kanssa tullee kun ikää karttuu runsaat 40 vuotta. Tämän jälkeen fysiologinen palautuminen alkaa kestää yhä kauemmin rankan 24-32 tunnin työrupeaman jälkeen. Yli 60-vuotiaille tällainen työrupeama on todennäköisesti jo terveydelle vaaraksi.

Päivystysjärjestelmät elävät jatkuvaa muutoksen aikaa. Tällä hetkellä muutoksia aiheuttavat etenkin erilaiset rationalisointitoimet. Säästötoimina on eräitä sairaaloiden aktiivipäivystyspisteitä lopetettu ja useita yöaikaisia terveyskeskuspäivystyksiä on yhdistetty sairaalan ensiapupäivystykseen. Näin jäljelle jäävistä päivystyspisteistä on tullut entistä rankempia. Päivystäjän tulisi kyetä keskeytymättömään yli 24 tunnin työrupeamaan ja selviytyä siitä herpautumatta hetkeksikään ja tekemättä ainoatakaan virhepäätelmää.

Säännöllisesti pisimmät yhtäjaksoiset työrupeamat ovat nykyisin muuta työpaikkapäivystystä tekevillä lääkäreillä. Heillä on työpaikkapäivystyksen molemmin puolin normaali perustyöpäivä. Tällöin työrupeamaksi muodostuu noin 32 tunnin keskeytymätön työjakso työpaikalla. Myös vapaamuotoista päivystystä tekevälle päivystäjälle saattaa tulla varsin pitkiä katkeamattomia työjaksoja. Kokemuksesta tiedän, että päivystyksen aiheuttama fysiologinen rasite riippuu ratkaisevasti päivystysvuoroon liittyvän lyhyenkin levon määrästä. Päivystyksestä toipuminen on ratkaisevasti helpompaa, jos yöllä on levännyt 2-3 tuntia. Ruotsissa anestesiologien elinajan ennuste on todettu jopa 10 vuotta verrokkiväestön elinaikaa lyhyemmäksi. Jos sama tilanne vallitsee Suomessa, on ensiarvoisen tärkeää selvittää esimerkiksi päivystysrasitteen vaikutus elimistön sietokykyyn ja elinkaaren pituuteen. Sekä ylipitkiin työrupeamiin, riittäviin päivystyksen jälkeisiin lepojaksoihin että päivystysfrekvensseihin tulisi kiinnittää aiempaa enemmän huomiota.

Jos päivystävät lääkärit eivät itse tuo esiin päivystykseen liittyviä epäkohtia, vaarana on ajautuminen omalle terveydelle ja potilaiden hoidolle selviä riskejä aiheuttaviin järjestelyihin. Vaikka erilaiset päivystysmuodot eivät koskekaan kaikkia kunnallisessa virassa työskenteleviä lääkäreitä, päivystystä tulisi mielestäni tarkastella myös työsuojelullisesta näkökulmasta. Työaikalaki ja mm. työneuvoston päätökset viikkolevon soveltamisesta ja työn määritelmästä ovat hyviä lähtökohtia seuraavan virkaehtosopimuksen neuvotteluissa.