Lääkäriliitto uudistaa strategiaansa ja samalla myös organisaatio uudistuu. Lääkäriliiton valtuuskunta päättää joulukuun kokouksessaan mm. siitä, millä tavalla asioiden valmistelua jatkossa hoidetaan: kuinka maakunnissa ja kuinka keskuspaikalla Helsingissä.

Muutos herättää aina tunteita, niin tämäkin. Suurin pelko liittyy siihen, että toimiiko mahdollinen uusi järjestelmä? Huolta on myös herättänyt se, että luisuuko Helsinki päätöksenteon ulkopuolelle ja häviääkö Mäkelänkadun toimisto jonnekin. Yksityislääkärien osallistumismahdollisuuksia alueelliseen toimintaan on myös pohdittu. Lisäksi on pelätty, että terveyshallinnollisten asioiden hoito huononee, mikäli organisaatiota muutetaan.

Itse olen paikallisen vaikuttamisen lisäämisen kannalla. Oma näkövinkkelini pohjautuu toki muutaman vuoden kokemukseen liiton hallituksesta, noin kymmenen vuoden kokemukseen valiokuntatyöstä ja paikallisosastotoiminnasta niin NLY:ssä kuin Lääkäriliitossakin. Ennen kaikkea edustan maakunnassa toimivaa terveyskeskuksen pääluottamusmiestä.

Parhaillaan pelkästään Pohjois-Savon alueella on meneillään useita erilaisia uudistuksia tai muutoksia. Olen saanut jo vuosia seurata vierestä erilaisia kuntien yhteistyöhankkeita, kuntaliitoksia, isäntäkuntamalleja, perusterveydenhuollon liikelaitoksia ja ylipäänsä PARAS-hankkeen mukaisia erilaisia projekteja. Palveluja ulkoistetaan, yksityissektoria käytetään kumppanina jononpurkuun. Toki tätä kaikkea ei tapahdu vain Pohjois-Savossa, vaan laajemmin koko ERVA-alueella ja muuallakin Suomessa. Samaan aikaan voi huomata Fimean tulleen osaksi Kuopiota, yliopiston muuttuneen Itä-Suomen yliopistoksi Lääketieteen laitoksineen ja uuden sairaanhoitopiirin suunnittelun olevan menossa. Todellisuudessa en voi edes olla varma, missä yhtymässä varsinainen omalääkärin virkani onkaan v. 2012 alussa. Se ei riitä, että totean tämän kaiken muuttuneen - näihin asioihin pitäisi vaikuttaa, olla mukana jo suunnitteluvaiheessa ja vaikuttaa varsinaisiin päätöksiin. Ei ruikuttaminen jälkikäteen auta mitään.

Edunvalvonta on ollut paikallistason toimintaa jo vuosia palkka-asioissa. Myös Matti Möttösen viihtyminen juuri tietyssä työpaikassa ja ko. alueen erityisongelmat kuuluvat paikalliseen edunvalvontaan. Yhä enemmän asioista päätetään ERVA-alueella ja päätöksenteossa pitää olla mukana. Lääkäriliiton tulee tietää alueiden asiat ja vaikuttaa niihin paikallisten kollegojen voimin ja toisaalta tuoda tietoa keskustasolle Helsinkiin, jotta isojen asioiden hoidon suunta on oikea.

Keskustason osaamista ja vaikuttamista toki tarvitaan edelleen. Suuret linjaukset ja poliittiset päätökset tehdään pitsakolmion sisällä. Lääkäriliitto tarvitsee vahvaa juridista osaamista ja terveyspoliittisen tietämyksen sekä profession huoltamista, mutta kyllä tuolla yllä olevalla asiapaljoudella työllistetään helposti kourallinen piiriylilääkäreitä ja paikallisille valiokunnille riittää pureskeltavaa. Toivon, että saamme aktiiviset alueelliset valiokunnat, joihin hakeutuisi nykyisten aktiivien lisäksi myös ne, jotka ovat pelänneet aikaa vievää Helsingin matkailua tai puolestaan osaavat paljon jostakin asiasta, mutta eivät ole ajatelleet voivansa vaikuttaa nykyisten kanavien kautta. Annetaan kerran sadassa vuodessa uudistumiselle mahdollisuus - mikäli ei onnistu, aina voi palata taaksepäin. En usko että tarvitsee.