Kun ei ole tuppisuu, tulee ihmisestä helposti ay-aktiivi. Näin on käynyt myös Suomen Lääkäriliiton Porin paikallisosaston puheenjohtajalle Tuija Tallilalle, joka on ollut erilaisissa luottamustehtävissä vuodesta 2000.

Porissa on viime aikoina keskusteltu kiihkeästi sairaanhoitajien muuntokoulutuksesta ja lääketieteen kandidaattien koulutuksen laajenemisesta Satakuntaan. Opetuksen käytännön järjestäminen mietityttää.

- Satakunnan sairaaloissa työtä tehdään jo nyt niin kovassa paineessa, että jokainen kollega ansaitsisi päähänsä työnsankarin hatun, Tallila toteaa.

Ay-aktiiviksi Porin kaupunginsairaalan anestesiaylilääkäri Tuija Tallila vetäistiin rohkean mielipiteiden ilmaisun ansiosta.

- Monta kertaa ei tarvitse suutaan avata, kun jo istut lautakunnassa tai työryhmässä, Tallila virnistää.

Entisessä työpaikassaan Satakunnan keskussairaalassa Tallila aloitti luottamusmiehenä vuonna 2000. Lääkärilakon aikaan hän oli juuri ryhtynyt pääluottamusmieheksi ja joutui melko kylmiltään sorvaamaan paikallista sopimusta. Kokemus oli raju, mutta opettava. Tallila myöntää terveyspolitiikan kiinnostavan, onhan terveydenhuoltomme melkoisessa myllerryksessä.

- Alkuun pidin keittiöesitelmiä asioiden oikeasta hoitamisesta. Sitten hoksasin, etteivät asiat siten parane: on itsekin tehtävä jotain asioiden hyväksi.

Taistelusta huolimatta muuntokoulutusta

Porin paikallisosaston puheenjohtajana Tallilalla on alkamassa toinen kausi. Vetovastuuta pyritään vuorottelemaan Porin kaupungin alaisen terveysviraston ja Satakunnan sairaanhoitopiirin hallinnoiman keskussairaalan lääkärien kesken. Valta vaihtuu vuoden tai kahden välein.

Paikallisosasto kokoontuu kaksi kertaa vuodessa, mutta nykyään jäsenten mielipiteitä pyritään kartoittamaan myös kyselyin. Kaksi viimeisintä kyselyä ovat koskeneet muuntokoulutusta ja lääkärikoulutuksen levittämistä Varsinais-Suomesta Satakuntaan.

Muuntokoulutus liittyy myös Poriin, sillä osa Turun yliopiston lääkäriopintojen harjoitteluista suoritetaan kaupungissa, jonne rakennetaan parhaillaan omaa terveysasemaa opetuskäyttöön. Paikkana on entinen puuvillatehdas, josta on tullut monipuolinen koulutus- ja yrityskeskus.

- Vastustin muuntokoulutusta, mutten halunnut puheenjohtaja-asemassanikaan toitottaa mielipidettä jäsenkunnan nimissä ilman kyselyä. Toukokuisissa osaston jamihenkisissä muuntokoulutusiltamissa pidettiin epävirallinen lippuäänestys. Iltamien noin sadasta osallistujasta 98 prosenttia vastusti koulutusta, Tallila kertoo.

Tallila tyrmää muuntokoulutuksen pölhöksi ideaksi, jonka läpiajaminen söi energiaa monilta tahoilta. Toteutuskin maksaa paljon.

- Sairaanhoitajista tulee hyviä lääkäreitä, kuten aina ennenkin, mutta millä hinnalla? Taistelu käytiin ja hävittiin. Nyt suhtaudumme koulutuksessa oleviin tuleviin kollegoihin tasavertaisesti. Hassu koulutus ei ole heidän vikansa, kuittaa Tallila.

Porin paikallisosastoon kuuluu 350 jäsentä. Kyselyihin vastaajien joukko oli tämänkin syksyn kyselyssä sadan hujakoilla, joten jäsenistö on mukavan aktiivista. Tallilan mukaan osaston mahdollistama joukkovoima ja keskusteluyhteys kiinnostavat etenkin lakko- ja kriisitilanteissa, kun rauhan aikana on seesteistä.

- Toimeliaalle porukalle on helppo olla puheenjohtajana, Tallila kiittelee.

Erikoislääkärit äärirajoilla

Kuuminta nykykeskustelua käydään satakuntalaisten lääkärien osuudesta alueella alkavaan lääketieteen kandidaattiopetukseen.

Kun lääkärikoulutukseen sisään otettavien määrää on jatkuvasti lisätty, ei Turussa ja sen lähialueella ole enää mahdollisuuksia harjoittelun järjestämiseen. Sitä levitetään myös Satakuntaan, joten Tallila on huolissaan etenkin sairaalalääkäreiden puolesta. Perusterveydenhuollon koulutuksen osalta suunnitelmat ovat hanskassa, mutta kuka uusien lääkärien koulutuksesta sairaalapuolella vastaa?

- Jo nyt erikoissairaanhoidon lääkärit tekevät töitä äärirajoilla. Vain lääkärien rautainen kokemus mahdollistaa nykyisen tahdin. Täkäläinen erikoislääkäri tekee kahden kolmen lääkärin työt. He ovat työnsankareita.

Kun Satakunnassa on pula lähes kaikista erikoislääkäreistä, tuntuu heidän kuormittamisensa myös opetuksella pelottavalta. Erikoisaloista vaikeimmat lääkäritilanteet ovat anestesiologian yksikössä, gynekologiassa, lastentaudeilla, röntgenissä ja psykiatriassa.

Tallila kysyi koulutuksen käytännön järjestelyistä myös Satakunnan sairaanhoitopiirin johtajaylilääkäri Olli Wanteelta Porin paikallisosaston syyskokouksessa, johon osallistui yli 50 jäsentä. Wanne kertoi jäsenkuntaa ilahduttaneena tietona, että Turun yliopisto on sitoutunut rekrytoimaan ja hankkimaan Porissa tarvittavat opettajat. Tämä on myös Tallilan hartain toive.

- Pelätään pahinta, toivotaan parasta, toteaa Tallila.

Opetuskyselyyn vastanneista yli sadasta lääkäristä reilut puolet arvioivat voivansa periaatteessa opettaa, mutta se vaatisi lisää koulutusta ja uusia resursseja. Lääkärivajeen Satakunnassa yhtälö tuntuu mahdottomalta, vaikka osa kyselyyn vastanneista ajattelee toki myönteisesti opetuksen tulosta: paikallisen opetuksen lisääminen voi tarkoittaa tulevaisuudessa alueelle lisää lääkäreitä.

- Nykyisellään opetuksen lisääminen vielä entisestään tarkoittaisi vääjäämättä hoitojonojen pitenemistä, koska nykyisillä resursseilla ei edes päivittäistä perustyötä aina kyetä hoitamaan, Tallila huokaa.

Koulutettavana erikoistuvia, kandeja ja amanuensseja on tietenkin ollut aina, mutta heidän kohtuullisesta opastamisesta selviäminen on ollut rakentavan työilmapiirin, talkoohengen, hyvän tahdon ja työn rakastamisen ansiota.

Osaston puheenjohtaja kantaa siis perusteltua huolta kollegojen jaksamisesta. Hän sanookin asian nostavan hänessä esiin Nalle Puh -henkeä tai naarasleijonan, joka taistelee työtovereittensa puolesta. Lääkäreitä ei saa enää kuormittaa, jos resursseja ei lisätä.

- Työn raskaudesta huolimatta töissä vielä viihdytään, sillä ilmapiiri on hyvä. Itsekin tykkään anestesialääkärin työstä edelleen kuin hullu puurosta, Tallila naurahtaa.

Huoneen punainen hulmahdus

Tuija Tallilan huone on arkisen kätevästi sairaalanvalkoisen leikkaussaliosaston vieressä. Kun pienen huoneen oven avaa, tulvii huoneesta lämpöinen punainen: ikkunaverhot, työtuoli ja pieni sohva sävyttävät anestesiaylilääkärin huoneen täyteen iloa.

- Entinen huoneen omistajakin huomasi tyylin vaihtuneen, naurahtaa huoneen sisustaja Tuija Tallila.

Tuija Tallila päätti jo 9-vuotiaana ryhtyä lääkäriksi ja jakoi tuolloin parhaille kavereilleen valmiiksi kupongit, joilla luvattiin 10 prosentin alennus tulevista vastaanottomaksuista.

Lääkärin uralle hän pääsi kuitenkin mutkan kautta. Viidennen polven raumalainen opiskeli ensin radiosähköttäjäksi ja työskenteli merillä yli neljä vuotta, kunnes nykytekniikka vei työt radisteilta. Lääkärin perusopinnot Tallila suoritti Ruotsissa ja erikoislääkärinopinnot TYKS:ssä.

- Laivatytöstä tulikin narkkari, tiivistää Tallila räväkkään tyyliinsä työn vaihtumista anestesialääkäriksi.