Lääkärilakon kohtelu mediassa on ollut odotettua parempaa. Lääkäriliiton 311 artikkelin seurantatutkimuksessa runsas kolmannes suhtautui työtaisteluun myötämielisesti ja kolmannes neutraalin toteavasti. Kielteisesti suhtautui vain noin neljäsosa artikkeleista. Kriittiset mielipiteet kuuluvat luonnollisesti asiaan. Pääministerin mukaan kaikkien pitäisi olla tupossa - pakosta. Peruspalveluministerin pitenevään syytelistan kuuluu mm. väite tupo-koneiston nöyryyttämisaikeista. Lääkäripuolen kannalta yksi ikävimmistä kysymyksistä on lakon ja korotusvaatimuksen oikeutus: miksi lääkäreitten pitäisi saada suurempi korotus kuin muitten ammattikuntien?

Vastaushan meille on itsestään selvä. Siitä huolimatta tämänkin kysymyksen voi asettaa objektiiviseen tarkasteluun filosofian keinoin.

Platon jo aikoinaan kirjoitti, että ammattimies ei saa periä työstään liian korkeaa hintaa, vaan ainoastaan sen, mikä yksinkertaisesti on työn todellinen arvo. Hän jatkoi: ammattimies tietää, mikä on työn arvo. Tiedämmekö me, mikä on lääkärin työn arvo? Lääkäriys on sekoitus ammattimiestä ja palvelujen tarjoajaa. Eri toimenkuvien koulutus, kädentaidot ja vastuu vaihtelevat. Varsinkin palvelupuolen arvoa on vaikea määritellä, koska tuloksen arviointi voi olla toivotonta konkreettisen tuotoksen hämärtyessä.

Myöhemmin kehitetyn, klassisen työnarvoteorian mukaan työn tuotteita pidetään sitä arvokkaampina, mitä enemmän ne ovat vaatineet työtä. Jo lääkärin peruskoulutus on huomattavan työläs oppimäärän vastatessa monen akateemisen alan jatko-tutkintoa. Kuitenkin syksyn tupo-neuvottelujen yhteydessä alettiin väittää, ettei koulutuksen pituudella pitäisi olla mitään tekemistä palkkauksen kanssa. Akateemisten matalapalkkaerien vastustajien mukaan palkkauksen pitäisi perustua ainoastaan työn raskauteen ja vastuullisuuteen. Ironista kyllä, lääkärinkin olisi helppo yhtyä tähän. Rasittavuuskriteeri täyttyy helposti: työtuntien puute ei lääkäreitä uhkaa ja varsinkin päivystysaikana työn intensiteetti voi vaatia lähes yli-inhimillisiä ponnistuksia. Raskas vastuu painaa jokaista lääkäriä mahdollisimman henkilökohtaisesti. Mutta nämäkin seikat on keskustelussa voitu kuitata viittaamalla paperikoneenhoitajien työn raskauteen ja lentokapteenien vastuuseen. Jos tänä päivänä koulutus, työn raskaus tai vastuu eivät enää ratkaisisi kysymystä työn arvosta, on edettävä pidemmälle pohtimaan arvostuksen olemusta ja syntyä.

Arvoteoria eli aksiologia käsittelee arvokäsitteiden ongelmaa: mitä arvot ovat, minkä tyyppisiä arvoja on olemassa, ja miten arvoista voidaan saada tietoa. Arvotutkimuksessa erotetaan eri tasoja. Lähinnä pintaa on mielipidetaso, joka liittyy konkreettisimpiin asioihin ja on nopeimmin muuttuva. Asenteet ovat mielipiteitä syvemmällä, ne liittyvät yleisimpiin asioihin ja myös muuttuvat hitaammin. Arvot ovat siis kaikkein syvimmällä, abstrakteimpia ja hitaimmin muuttuvia. Ne liittyvät siihen, mikä on hyvää, arvokasta ja tavoiteltavaa - inhimillisen toiminnan korkeimpiin päämääriin. Arvot ovat suhteessa laajempiin yhteyksiin: ne muovaavat uskomusjärjestelmien osina maailman- ja elämänkatsomusta. Arvojen vastakohta on normit. Arvojen perustuessa omaehtoiseen, positiivisen hyväksyntään normit ovat ulkoisia, muodollisia sääntöjä.

Tupo on siis se normi, josta lääkärikunta on irrottautunut. Mielipidetaso on vastoin vastapuolen toiveita ja uutteraa yritystä pysytellyt lakkoilijoitten kannalla. Monet nettikyselyt ovat tukeneet lakkoa. Ehkä kattavin mielipidekysely työn arvostuksesta on Suomen Kuvalehden suuri ammattikysely. Maaliskuussa 2001 kymmenen arvostetuimman joukossa on seitsemän erilaista lääkäriammattia. Tilanne on pysynyt lähes ennallaan vuodesta 1996. Näin ollen lääkärin ammatti on usealla kriteerillä - koulutuksen vaativuus, työn raskaus, vastuullisuus ja yleinen arvostus - luokiteltavissa korkealle.

Asenteitten tulkinta on jo hieman hankalampaa. Todellinen asenne ei välttämättä kuvastu pikaisesta mielipideilmaisusta, vaan se näkyy käytöksessä: esimerkiksi ylinopeutta kaahaava henkilö kannattaa kysyttäessä todennäköisesti yleistä liikenneturvallisuutta, mutta hänen käytöksensä kertoo päinvastaisesta asenteesta. Asenteitten kanssa joutuu vastakkain jokapäiväisissä tilanteissa. Vastaanotoilla ja osastoilla potilaat ovat asennoituneet työtaisteluun ymmärtäen ja kannustaen. Koin itse merkittävän asennemuutoksen unohdettuani lakkonapin rintaan lennolle Helsingistä Ouluun. Paitsi että tuolla matkalla palvelu parani hämmästyttävästi, myös kanssamatkustajien spontaanit teot - laukun kantaminen, lääke-esittelyn tarjoaminen, arvostava mielipiteen ilmaus - vakuuttivat kansan tukea pyrkimyksissämme.

Viime kädessä konkreettisia tekoja ohjaavat sisäistetyt arvot. Arvotutkimuksissa terveys asetetaan Pohjoismaissa edelleen korkeimmalle sijalle. Postmoderniin aikaamme kuuluvat myös moniarvoisuus ja arvorelativismi. Suuret tarinat ovat kuolleet, kuten myös legendat tolkuttomasti töitä tekevistä sankarilääkäreistä. Lääkärinkin ajanmukaisissa valinnoissa yksityiselämän arvot tulevat ensin ja vasta niitten jälkeen työn vaatimukset. Näinpä lakkotulos on se konkretia, joka päivittää lääkärin ammatin arvon.