1. Lääkärilehti
  2. Liitossa
  3. Priorisointi ei ole paha sana
Liitto toi­mii 9/2021 vsk 76 s. 580 - 581

Priorisointi ei ole paha sana

Priorisointi ei tarkoita hoidotta jättämistä, vaan tarkoituksen­mukaisten ja ­kustannusvaikuttavien hoitokeinojen valintaa.

Priorisointi  ei ole paha sana Kuva 1 / 2 Kuva: Adobe/AOP
   

Terveydenhuollossa priorisointi on välttämätöntä, koska resurssit ovat rajalliset. On pakko tehdä valintoja siitä, mitä hoitomuotoja käytetään ja mille potilasryhmille ne suunnataan.

Priorisoinnissa ei ole kysymys kustannusten leikkaamisesta, vaan siitä, kuinka käytettävissä olevat resurssit jaetaan mahdollisimman oikeudenmukaisesti tarpeiden ja kustannusvaikuttavuuden perusteella. Kyse ei ole myöskään siitä, kuka jätetään hoitamatta, vaan miten kukin potilas hoidetaan.

Priorisoinnin tavoitteena on potilaiden yhdenvertaisuus, oikeudenmukaisuus ja resurssien kohdentaminen tehokkaasti niin, että saadaan tuotettua mahdollisimman paljon terveyshyötyä.

Ketjun pitää olla aukoton

Kansallisella tasolla päätetään priorisoinnin periaatteista ja suurista linjoista. Jotta potilaat tulisivat kohdelluksi yhdenvertaisesti, kansallisella tasolla tulee olla vahva rooli priorisoinnissa.

Palveluiden järjestäjien, rahoittajien ja toimintayksiköiden tasolla päätetään toimintayksiköiden resursseista ja niiden ohjailusta. Yksittäisen potilaan tasolla lääkäri tekee viime käden priorisointipäätökset päättäessään hoitolinjasta. Hoitavalle lääkärille tulee jättää tarvittava liikkumavara, jotta potilaiden yksilöllisyys voidaan ottaa hoitopäätöksissä huomioon.

– Yksilön pitää voida luottaa siihen, että kansallisen tason päätökset pätevät myös paikallisella ja yksittäisen potilaan tasolla. On oltava yhteiset, läpinäkyvät periaatteet kaikilla tasoilla. Ketjun pitää olla aukoton, sanoo dosentti, syöpätautien erikoislääkäri Vesa Kataja.

Hän toimii nykyisin lääketieteellisenä johtajana Kaiku Healthissä ja on aiemmin työskennellyt muun muassa johtajaylilääkärinä Keski-Suomen sairaanhoitopiirissä.

Kataja kertoo, että sekä hänen ollessaan syöpälääkärinä kliinisessä työssä että johtajaylilääkärinä priorisointikysymys nousi usein esiin.

– Joskus jouduin käyttämään kaikkia puheenlahjojani, jotta sain potilaat ja omaiset vakuutettua siitä, ettei jonkin hoidon aloittamatta jättämisen taustalla ollut raha, vaan lääketieteelliset perusteet. Lääketieteen perusperiaate "älä vahingoita" miellettiin priorisoinniksi.

– Olen joutunut työurani varrella katselemaan myös budjetteja. Tosiasia on, että esimerkiksi Keski-Suomessa sairaalan lääkebudjetista puolet meni syöpälääkkeisiin ja immuunivasteen muuntajiin eli pienelle joukolle potilaista. Päätöksenteon siitä, mitä hoitoja potilaille tarjotaan, täytyy olla tehtynä ylemmällä tasolla. Eri alojen lääkäreitä ei voi panna tappelemaan keskenään siitä, onko jonkin tietyn sairauden hoito tärkeämpää kuin jonkin toisen. Hoitoja ja niitä saavia potilaita ei myöskään voi laittaa vastakkain.

Tunnekuohusta on päästävä eroon

Kataja toivoo, että priorisointiin liittyvästä tunnekuohusta päästäisiin eroon. Asiasta pitää pystyä keskustelemaan realiteettien pohjalta.

– Priorisointi koetaan yleensä negatiiviseksi, vaikka se on järkevien päätösten tekoa. Tavoitteena on, että voidaan tarjota tarpeellista hoitoa mahdollisimman monelle.

– Lääketieteen kehityksen ympärillä on hypeä, joka ruokkii medikalisaatiota ja tekee järkevän priorisoinnin vaikeaksi. Iltapäivälehdissä on usein juttuja uusista hoidoista ja yksittäisistä potilaista, jotka ovat saaneet niistä apua. Kun näitä hoitoja ei ole heti kaikkien saatavilla, syytetään julkista sektoria säästämisestä. Terveyspalvelujen markkinointi puolestaan on osittain muuttunut kaljakapakoiden happy hour -mainontaa muistuttavaksi. Ihmisiä on houkuteltu esimerkiksi mainoksin, joissa kysytään, oletko varma, että olet oikeasti terve – pitäisikö sinun sittenkin mennä varmuuden vuoksi laboratoriokokeisiin tai kuvauksiin! Mainoksissa annetaan lupauksia, joille ei ole juuri minkäänlaista katetta. Se on epäeettistä, Kataja arvostelee.

Myös poliitikot syyllistyvät Katajan mukaan toisinaan medikalisaation ruokkimiseen.

– Tunnen monia fiksuja poliitikkoja, mutta anteeksi vaan: poliitikkojen tavoitteena on varmistaa seuraava kautensa edustajana. He eivät yleensä ole ensimmäisinä sanomassa, että jotain uutta hoitoa ei ole syytä ottaa käyttöön. Suositumpaa on olla vaatimassa niitä. Esimerkiksi eturauhassyövän seulonnan vaatimisessa ei ole mitään järkeä. Olen kauhuissani, jos tällainen seulonta otetaan käyttöön Suomessa – se johtaisi vain valtaviin kustannuksiin ja iäkkään miesjoukon kiusaamiseen. Se olisi myös tietääkseni ensimmäinen kerta Suomessa, kun jokin terveydenhuollon toimenpide otettaisiin käyttöön poliittisella päätöksellä vastoin tieteellistä näyttöä ja asiantuntijoiden mielipiteitä.

Avoimuus on olennaista

Optimaalisesti toimivassa terveydenhuollossa priorisointipäätökset tehdään avoimesti, systemaattisesti, selkein perustein ja selkeästi määritellyn prosessin tuloksena. Tämä tekee priorisoinnista läpinäkyvää, demokraattista ja vastuullista. Sen myötä priorisoinnista tulee myös kansalaisille ymmärrettävämpää ja hyväksyttävämpää.

Lue myös

– Ihmisten tulee voida luottaa siihen, että he saavat tarkoituksenmukaista hoitoa – aina, ja varsinkin silloin, kun heillä on akuutti tarve hoidolle tai palvelulle, Kataja korostaa.

– Olennaista on oikean tiedon jakaminen kansalaisille. Varsinkin sosiaalisessa mediassa tarjotaan kaikenlaista puolivillaista terveyteen liittyvää tietoa, ja ihmisten on vaikea erottaa, mikä on totta. Myös medialukutaito on tärkeää.

Teesi 5:

Terveydenhuollossa priorisoinnilla tavoitellaan resurssien tehokasta käyttöä ja potilaiden yhdenvertaisuutta.

• Lääketieteen kehitys ja lisääntyvä medikalisaatio ovat johtaneet yhä suurempaan toisaalta kysynnän ja toisaalta hoitomahdollisuuksien ja käytettävissä olevien resurssien väliseen ristiriitaan.

• Priorisointi ei tarkoita hoidotta jättämistä, vaan tarkoituksenmukaisten ja kustannusvaikuttavien hoitokeinojen valintaa.

• Priorisointipäätöksenteko kuuluu terveydenhuollossa kansalliselle ja alueelliselle tasolle, mutta myös yksittäisille lääkäreille.

• Potilaiden yhdenvertaisuus edellyttää vahvaa kansallista ohjausta.

• Yksittäisen lääkärin rooli priorisoinnissa on potilaalle parhaiten sopivan hoitovaihtoehdon valinta käytettävissä olevat hoitokeinot ja resurssit, potilaan näkemykset ja priorisoinnin periaatteet huomioon ottaen.

› Lääkäriliiton terveydenhuollon teeseistä kerrotaan teesi kerrallaan muutaman viikon välein. Kaikki terveydenhuollon teesit löydät liiton verkkosivuilta osoitteesta www.laakariliitto.fi/teesit.

Kirjoittajat
Sari Kosonen

Etusivulla juuri nyt

Liitossa
Koronapandemia on vaikuttanut valiokuntatyöhön

Läsnäolo etäkokouksissa on ollut kiitettävää.

Ajassa
Koronarokotukset viivästyvät

Viivästystä tulisi joitakin viikkoja, arvioi Mia Kontio Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta.

Tieteessä
Lasten epilepsiat – laaja sairauksien kirjo

Etiologiat, taudinkuva ja ennuste vaihtelevat.

Ajassa
Koronatapaukset vähentyneet selvästi

Myös sairaalahoidon tarve on vähentynyt.

Ajassa
Älylaastari varoittaa, jos potilaan tila heikkenee

VTT:llä kehitetty digitaalinen laastari voisi helpottaa ­potilaiden seurantaa osastoilla ja kotona.

Ajassa
Valtaosa suomalaisista suhtautuu elinluovutukseen myönteisesti

Elinluovutukseen on valmis 83 prosenttia kansalaisista.